Kotihoidossa ilmenevä väkivalta AVIn syyniin

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on kiinnittänyt huomiota kotihoidossa hoitajien kokemaan väkivallan uhkaan. Viraston uusi kotihoitohanke pyrkii korjaamaan ongelmia.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston (AVI) työsuojelun vastuualueen vuoden 2015 toimintaa koskevan raportin mukaan monella perinteisesti väkivallan uhkaa sisältävillä aloilla uhan hallinta on parantunut viime vuosien aikana. Kaikista AVIn tarkastamista työpaikoista 83 prosentilla uhan hallinta oli viraston mukaan kunnossa.

Korjattavaakin ilmeni, kertoo ylitarkastaja Ulla Arvo Etelä-Suomen aluehallintovirastosta. Hänen mukaansa väkivallan uhka on yleistynyt hoitohenkilöstön arjessa erityisesti kotihoidossa.

– Kotihoidon asiakaskunnasta osalla on mielenterveys- tai päihdeongelmia ja voivat sen vuoksi käyttäytyä ennalta-arvaamattomasti. Hoitaja voi työskennellessään asiakkaan kotona kohdata myös asiakkaan vieraana olevia henkilöitä, jotka voivat käyttäytyvä uhkaavasti. Toisin kuin laitoshoidossa ei kotihoidossa akuuteissa tilanteissa saa välittömästi vartijaa apuun, Arvo sanoo.

Myös pimeällä liikkuminen ja yksintyöskentely lisäävät väkivallan riskejä.

– Kotihoidossa työskentelevän hoitajan on hallittava toimintatavat uhka- ja vaaratilanteissa, vuorovaikutustaidot ja omat turvalaitteensa todella hyvin, Arvo selventää.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto onkin käynnistänyt tämän vuoden alussa uuden kotihoitohankkeen, jossa valvontaa kohdistetaan kotihoidon työturvallisuuteen ja kuormitukseen. Hanke kestää ainakin kaksi vuotta.

Ulla Arvon mukaan kotihoidon turvallisuuspuutteet eivät kuitenkaan johdu niinkään siitä, ettei hoiva-alan työpaikoilla olisi väkivallan riskiä ymmärretty.

– Ongelma on ymmärretty ja ohjeistukset usein laadittu, mutta ne eivät toteudu käytännössä. On tyypillistä, että työntekijät eivät ohjeistuksista huolimatta raportoi kaikista kokemistaan vaaratilanteista eteenpäin. Työnantaja ei voi edistää työturvallisuutta, jos hän ei saa tietoonsa työhön liittyviä riskejä ja epäkohtia, Arvo sanoo.

Työntekijän terveysongelmat yleisin syrjintäperuste

Aluehallintovirasto käsittelee myös paljon syrjintä- ja häirintätapauksia. Vain pieni osa yhteydenotoista johtaa tarkempiin selvitystoimiin tai poliisille annettaviin tutkintapyyntöihin. Useimmiten soittaja kaipaa vain neuvoja tai sitten hänellä on väärinkäsitys siitä, minkä laki laskee syrjinnäksi tai häirinnäksi.

– Yhteydenottaja ei aina halua, että ryhdymme toimenpiteisiin esimerkiksi asian arkaluontoisuuden takia. Moni myös kysyy neuvoja etukäteen, koska pelkää tulevansa pian irtisanotuksi, kertoo syrjintäasioiden parissa työskentelevä ylitarkastaja Jenny Rintala Etelä-Suomen aluehallintovirastosta.

Myös sitä tapahtuu, että soittaja ei halua viraston puuttuvan asiaan, koska hän pelkää työnantajansa reaktiota. Aluehallintovirasto ottaa yhteyttä työnantajaan vain, jos se soittajalle sopii. Joissakin tapauksissa viraston on mahdollista suojella yhteyttä ottaneen henkilöllisyyttä tekemällä työpaikalle satunnaistarkastuksen, jolloin taustalla ollut yhteydenotto ei tule lainkaan ilmi.

Yleisimmät Etelä-Suomen aluehallintoviraston käsittelemät syrjintätapaukset liittyvät terveyteen ja etniseen taustaan. Valtaosassa tapauksista irtisanottu työntekijä epäilee omien sairauspoissaolojensa olevan syy hänen saamiinsa potkuihin. Seuraavaksi eniten tulee ilmi tapauksia, joissa työntekijälle on maksettu liian vähän palkkaa hänen etnisen taustansa tai kielensä vuoksi, Rintala kertoo.

– Pääsääntöisesti terveyteen liittyvistä syrjintätapauksista kuulemme henkilön oman ilmoituksen kautta, kun taas ulkomaalaisten syrjintä käy useimmin ilmi itse tekemissämme työpaikkatarkastuksissa.

Noin kymmenesosa tapauksista liittyy epäilyihin, että työntekijärekrytoinnissa osaa hakijoista on syrjitty heidän ikänsä tai alkuperänsä vuoksi.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto sai viime vuonna runsas tuhat yhteydenottoa syrjintä- ja häirintäasioista, ja niiden johdosta tehtiin vajaat 150 tarkastusta työpaikoille. Näistä työnantajan ohjeistamiseen johti noin joka kolmas. Tutkintapyyntöjä poliisille jätettiin muutamia kymmeniä.

Häirintään voi liittyä syrjintää

Jenny Rintalan arvion mukaan heille ilmoitetut häirintätapaukset koskevat usein esimiehen työnjohto-oikeuden väärinkäyttöä, jossa esimiehen on koettu aiheettomasti toiminnallaan vaikeuttaneen työntekijän työtä tai muuttaneen perusteettomasti työehtoja.

Moni häirintätapaus kytkeytyy myös syrjintäepäilyyn. Esimerkiksi kaikissa viime vuoden poliisille annettuun tutkintapyyntöön johtaneissa häirintätapauksissa epäiltiin myös syrjintää, koska työnantaja oli sittemmin myös irtisanonut häirinnästä valittaneen henkilön.

– Paljon tosin tulee vastaan myös sitä, että kyse ei ole ollut varsinaisesta häirinnästä vaan ongelmista työyhteisön työnjaossa tai huonossa tiedonkulussa, mistä on seurannut haitallista kuormitusta työntekijöille. Tällaisissakin tapauksissa työnantajalle on annettu ohjeita, Rintala sanoo.

Rintalan mukaan moni yhteydenottoja on myös erehtynyt pitämään työnantajan normaalia työnjohtoon kuuluvia toimenpiteitä häirintänä.

Aluehallintovirastojen rooli työsuojelussa on ratkaiseva myös ammattiliittojen jäsenille. Esimerkiksi JHL ohjeistaa jäseniään ottamaan työpaikkakiusaamisiin liittyvissä tilanteissa ensisijaisesti työsuojeluvaltuutettuun, ja tämän jälkeen asiaa on vielä selvitettävä työpaikalla työnantajan kanssa. Mikäli työnantaja ei ryhdy toimenpiteisiin tai niitä ei ole pidettävä riittävinä, liitto ohjaa jäsenen kääntymään aluehallintoviraston puoleen.

– Koska työsyrjintä- ja työsuojelurikosten kohdalla asiaa ajaa syyttäjä, JHL:n lakimies tulee mukaan siinä vaiheessa, kun asia on edennyt syyttäjälle. JHL:n lakimiehet antavat oikeudellista neuvontaa ja auttavat jäseniä esimerkiksi korvausvaatimusten tekemisessä sanoo JHL:n lakimies Anu Salmela.

Väsytyskilpailua

Aluehallintovirasto arvioi raportissaan, että monilla työpaikoilla rikotaan tahallaan lain määräämiä työsuhteiden minimiehtoja kuten vuosilomaa ja työaikoja koskevia määräyksiä kilpailuedun saamiseksi. Eniten puutteita työsuhdeasioissa havaittiin majoitus- ja ravitsemusalalla sekä kuljetusalalla. Etenkin ajo- ja lepoaikoja koskevien säädösten noudattamisessa oli usein puutteita: vaikka tilanne onkin aluehallintoviraston mukaan parantunut, silti viime vuonna tarkastetuista työpaikoista vain 48 prosentissa ajo- ja lepoajat olivat kunnossa.

Toisaalta aluehallintoviraston mukaan monesti syynä on myös tietämättömyys säädöksistä. Viraston havaintojen mukaan vanhoilla ja vakiintuneilla aloilla, joilla työntekijöiden järjestäytymisaste on korkea, työaikalain velvoitteiden noudattaminenkin on melko korkealla tasolla.