Naisten määrä niin kunta-alalla kuin valtiollakin on kasvanut voimakkaasti. Ammattirakenteen muutos on kaventanut valtiolla naisten ja
miesten välistä palkkaeroa, kuntasektorilla ei vastaavaa muutosta ollut havaittavissa.
Naisten osuus koko kuntasektorin palvelussuhteista on lähes 80 prosenttia. Valtiolla henkilöstörakenne on huomattavasti tasaisempi. Naisia valtiolla työskentelevistä on hieman vajaat 50 prosenttia.
Naisten työt ja miesten työt
Syynä naisten osuuden kasvuun on perinteisten miesten matalapalkka-ammattien merkittävä väheneminen. Naisammatit ovat pitäneet pintansa, kunnissa naiset työskentelevät usein sosiaali- ja terveys- sekä opetusaloilla.
Edelleen kunta- ja valtiosektorilla on vankasti vallalla työtehtävien jakautuminen niin sanottuihin naisten ja miesten töihin, huolimatta työelämän ja ammattirakenteen muutoksista. Naisten ammatillinen keskittyminen juuri tiettyihin työtehtäviin on julkisella sektorilla huomattavasti yleisempää kuin yksityisellä puolella.
Ikä nousee, vaatimukset kasvavat
Sekä kunnissa että valtiolla henkilöstön keski-ikä on tasaisesti kasvanut. Vanhimman ikäryhmän eli 50–69-vuotiaiden osuus on kunta-alalla huomattavasti suurempi kuin yksityisellä puolella. Samanaikaisesti työvoiman laatuvaatimukset ovat nousseet. Tämä näkyy julkisen puolen työpaikoilla esimerkiksi siinä, että korkeakoulutettujen osuus on kasvanut merkittävästi, kun korkeintaan perusasteen koulutuksen saaneiden ryhmä on pienentynyt.
Palkkaerot valtiolla kaventuneet, kunnissa ei
Tutkimustulosten mukaan valtiolla ammattirakenteen muutos kavensi naisten ja
miesten välistä palkkaeroa. Vastaavaa muutosta ei ollut havaittavissa kuntasektorilla. Näyttääkin siltä, että naisten koulutustason suurempi nousu suhteessa miehiin vaikutti eri tavoin sukupuolten palkkaeroon kunta- ja valtiosektorilla.
Kuntasektorilla naisten koulutustason nousuun ei välttämättä liittynyt naisten eteneminen parempipalkkaisiin ammatteihin. Koulutustason nousu ei siis automaattisesti pienennä sukupuolten palkkaeroja. Selvityksen yhteenvedossa todetaankin että naisten työuran ja ammatillisen aseman parantaminen vaatii edelleen tuntuvia ponnisteluja.