Työväenliikkeen 100 vuotta: Vallankumousvappu 1917

Keväällä 1917 työväki Suomessa oli täynnä tarmoa muutosten aikaansaamiseksi. Työläiset järjestäytyivät ja vappuna joukkovoimaa näytettiin marssimalla isoissa kulkueissa ja kokoontumalla yhteen.

Vallankumouskevät 1917 oli kansan kokoontumisten ja juhlimisen aikaa. Pitkän tauon jälkeen myös työväen vapunvietto oli mahdollista ja siksi innostus suurta. Ensimmäisen maailmansodan alettua säädetty sotatila-asetus oli edellisinä vuosina estänyt työväen juhlapäivän vieton. Vappukulkueita ei tiettävästi järjestetty maailmansodan vuosina, ja työväenjärjestöjen piirissä voitiin muutoinkin tuolloin kokoontua lähinnä suljettuihin kokouksiin. Nyt koitti kuitenkin hetki, jolloin punaista väriä voitiin jälleen vapaasti käyttää ja näyttää.

Kaikkien aikojen vappu

Vappuna 1917 punaisia järjestölippuja kannettiin ylpeinä kulkueissa. Kuvassa Helsingin työväenyhdistyksen Kylvettäjäin ammattiosaston lippu, joka päätyi vuonna 1918 valkoisten sotasaaliiksi.

Vuonna 1917 vappukulkueet olivat eri puolilla Suomea isommat ja näyttävämmät kuin koskaan aikaisemmin. Helsingissä arviolta peräti 50 000 osanottajaa marssi vapun mielenosoituskulkueessa Rautatientorilta juhlapaikalle Eläintarhan kentälle. Kulkueen marssi kesti nelisen tuntia.

Kuopiossa Savon Työmies -lehti raportoi kauppatorilta Väinölänniemeen marssineessa kulkueessa olleen yli 7 000 henkeä. Salon seudulla oli vappukulkue kerännyt Sosialisti-lehden mukaan noin 1 000 marssijaa ja juhlapaikalla Anistenmäellä oli ollut lisäksi noin kaksi tuhatta kuuntelijaa.

Valtavat väkimäärät olivat siis liikkeellä. Edes vuoden 1905 unohtumattomina vallankumouspäivinä ei liikkeelle ollut lähtenyt näin suuria ihmisjoukkoja. Työväenlehdissä ehkä hieman liioiteltiinkin osallistujamääriä, mutta joka tapauksessa vuonna 1917 vietettiin kaikkien aikojen vappujuhlaa. Monissa yhdistyksissä siihen panostettiin uudella punaisella lipulla. Ainakin Oulussa punalippuja oli laitettu hulmuamaan paitsi työväentaloihin, myös osuuskaupan liiketalojen ja asemarakennuksen lippusalkoihin.

Vappujuhlien ohjelma oli monimuotoista: paljon puheita, laulua, soittoa ja päivän päätteeksi ehkä vielä juhlailtamat. Puheita pidettiin suomeksi, ruotsiksi ja hyvin paljon myös venäjäksi, koska venäläinen sotaväki osallistui vapunviettoon. Puheista vastasivat työväenliikkeen johtohahmot. Heistä osa osasi venäjää ja saattoi puhua myös venäläisille. Esimerkiksi Kuopiossa venäläisille puhuivat kuitenkin sotilaskomitean jäsen, sotamies Marijew sekä eräs venäläinen työmies ja nuori upseeri.

Keskeiset työväenliikkeen vaatimukset tulivat vappupuheissa esille. Ajankohtaisesta kahdeksan tunnin työaikavaatimuksesta puhuttiin paljon – monet työnantajat olivat siihen jo myöntyneetkin työväenliikkeen yleisen painostuksen ja myös lakkoilun seurauksena. Esillä olivat myös kunnallislakien uudistaminen ja torpparivapautus. Puheissa käsiteltiin myös senaikaista maailmantilannetta ja kerrottiin tuoreita uutisia Pietarin suunnalta. Vaatimuksia Suomen riippumattomuudesta esitettiin puheissa ja mielenosoitustunnuksissa.

Venäläisotilaat jakoivat kansaa

Vapunvietto 1917 Hyrkkälän kylän työväentalolla Savitaipaleella
Venäläiset sotilaat osallistuivat vapunviettoon yhdessä suomalaisten kanssa sata vuotta sitten. Kuva Hyrkkälän kylän työväentalolta Savitaipaleelta.

Venäläisen sotaväen osallistuminen vapunviettoon teki osaltaan vuoden 1917 vapusta hyvin poikkeuksellisen. Venäläiset sotilaat marssivat isoin joukoin omine lippuineen vappukulkueissa eri puolilla Suomea, esimerkiksi Kuopiossa heitä laskettiin olleen mukana noin 3 000.

Myös Tampereella venäläiset sotilasosastot marssivat vappukulkueessa ja osallistuivat Hippoksella pidettyyn vappumielenosoitukseen. Tuossa tilaisuudessa keskeinen esille nostettu teema oli maailmanrauha: sotaa vaadittiin lopetettavaksi ja siinä suhteessa Venäjän keisarivallan kukistuminen oli ollut askel oikeaan suuntaan. Tampereen vappujuhlassa muistettiin olleen ystävyyden ja yhteistyön tunnelma. ”Tavaritseille” tilaisuudessa puhui innostavasti venäjänkielentaitoinen Antti Markkanen.

Työväenliikkeen pyrkimyksille kumouksellinen, venäläinen sotaväki oli merkittävä tuki. Porvaristolle venäläiset sotilaat olivat puolestaan uhka, joka keikutti sisäisiä valtasuhteita. Radikalisoituva sotaväki vaikutti työväestön radikalisoitumiseen. Aiemmin keväällä porvarillinen väki oli punaiset solmukkeet rinnassaan juhlinut yhdessä työväen kanssa Venäjän vallankumouksen mukanaan tuomaa vapautta, mutta vappuna työläisten luokkavaatimusten korostuessa kansa jakaantui. Tavoitteet eivät olleetkaan kaikilla yhteiset.

Kirjoitus on osa Työväenliike 100 vuotta -juttusarjaa, jota julkaistaan vuonna 2017 Motiivin printti- ja verkkolehdessä.