Kolumnisti Marja-Liisa Manka:
Puhumatta paras?

Järjestimme loppukesästä ensimmäisen serkkutapaamisen äitini puolelta. Halusimme nähdä muulloinkin kuin lippu puolitangossa hautajaisissa. Valitettavasti liput nousivat puolitankoon nytkin, kohtasimme nimittäin Turussa. Juuri siksi oli aika nähdä, halata ja iloita, että meillä on toisemme, parikymmentä serkusta, ja muistella juuriamme. Kahdeksan sisarusta

Marja-Liisa Manka

Kolumnisti Heikki Hiilamo:
Paljonko ihmishenki maksaa?

Spinaalinen lihasatrofia, eli SMA, on harvinainen hermoperäinen lihassairaus, jossa selkäytimen liikehermosolut sairastuvat eivätkä enää välitä aivoista tulevia toimintakäskyjä eteenpäin. Perinnöllisen sairauden vaikeimmassa muodossa oireet alkavat vauvan ensimmäisten elinkuukausien aikana. Lapsi on veltto, ei hallitse päätään, eikä koskaan opi istumaan. 
Sairaus

Heikki Hiilamo

Kolumni: Sinä voit kääntää elämän juonen

Käteeni osui kirjastosta Laila Hirvisaaren Hiljaisuus.  Kirjan päähenkilö pikkutyttö Inga näkee sodan loppuvaiheessa jotakin niin hirveää, että muuttuu mykäksi. Hänen isänsä kuolee ja äiti katoaa, joten isovanhemmat alkavat huolehtia hänestä. Mutta minkälaista on elämä orpona, mykkänä ja ylimääräisen varpaan kanssa,

Marina Wiik

Toimittajalta: Oodi kirjastolle

Opin lukemaan seitsenvuotiaana, enkä ole koskaan lopettanut. Kirjasto on avannut minulle lukuisia ovia, jotka olisivat muuten pysyneet suljettuina. Kasvoin maalla, jossa harrastusmahdollisuuksia oli rajatusti ja naapureita harvassa. Kirjasto kotikylästäni kuitenkin löytyi, ja siitä tulikin nopeasti oma aarrekammioni. Kahlasin nopeasti lasten-

Marina Wiik

Kolumni: Perheiden hyvinvointi on kaikkien asia

– Tulin kolmisen vuotta sitten ensimmäisen kerran isoäidiksi. Se muutti elämääni monilla tavoilla. Aloin esimerkiksi kiinnittää jälleen huomiota pieniin lapsiin kaikkialla, kirjoittaa Suvi-Anne Siimes

Kolumni: Englanti on tekosyy

Suomea, ruotsia ja englantia äidinkielenään puhumattomien määrä maassamme vain kasvaa. Myös nämä ihmiset joka tapauksessa matkustavat busseilla ja junilla, asioivat viranomaisten kuten poliisin kanssa ja joutuvat sairastumisten ja tapaturmien vuoksi sairaalahoitoon. Kielellistä toimintavarmuutta ei silti meillä julkisissa palveluissa arvosteta. Työntekijälle maksetaan kielilisää vain harvoin, ja silloinkin ainoastaan ruotsista, saamesta tai viittomakielestä. Jopa monikulttuurisessa Helsingissä kielilisä jää usein alle 30 euroon kuukaudessa.

Aatu Komsi

Toimittajalta: Juhlista jaloin?

Joulun suorituspaineiden keskellä korostuu, jos yhdessäolo läheisten ihmisten kanssa ei yhtäkkiä sujukaan.

Matleena Kantola

Toimittajalta: Solidaarisuuden syksy

Kovista talousajoista huolimatta – tai ehkä juuri niiden takia – tuntuu siltä, että yhä useammat suomalaiset ovat valmiita osoittamaan solidaarisuutta.

Matleena Kantola

Kolumni: Tämäkö on tietoon perustuvaa päätöksentekoa?

Tässä maassa tieto on eksaktia, mutta se ei pidä paikkaansa. Näin kirjoitti Paavo Haavikko jo aikoinaan, mutta nyt oivallus on entistäkin osuvampi. Hallitus nimittäin lyö pöytään eksakteina totuuksina arviot niin kestävyysvajeesta kuin niin sanotusta kilpailukykykuilusta ja tärkeimmät politiikkavalinnat perustellaan suoranuottisesti

Seija Ilmakunnas

Toimittajalta: Rasisti on ruma sana

Pakolaiskriisin myötä suomen kieli on rikastunut yhdellä uudissanalla, suvakilla. Termi lanseerattiin netin urbaanisanakirjassa jo 2013, mutta vasta tänä vuonna se on runsastunut arkipuheeseen. Termi juontaa suvaitsevaistosta, eli ihmisistä, jotka pyrkivät suvaitsemaan erilaisuutta, niin toisia ihmisiä kuin mielipiteitä. Kun suvaitsevainen-sanaan yhdistetään

Ulla Puustinen