Mitä kuuluu Ensitreffit alttarilla -hurmurille nyt?

Pieksämäkeläinen Esa Paukku meni televisio-ohjelmassa naimisiin. Ensitapaamisella. Vaikka liitto ei ohjelmanteon jälkeen jatkunutkaan, niin elämä jatkuu.

Viime kesä ja syksy olivat JHL:läiselle Esa Paukulle taatusti ikimuistoista aikaa. Hän osallistui Ensitreffit alttarilla -tositvohjelmaan, jossa asiantuntijoiden valitsemat ja toisilleen ennestään tuntemattomat sinkut tapaavat ensi kertaa omien häidensä merkeissä.

Mistä sait kipinän ohjelmaan osallistumisesta?
– Olin vanhempieni luona käymässä, kun telkkarista tuli ohjelman mainos. Totesin heti, että taidanpa laittaa hakemuksen vetämään. Siitä se idea lähti. Ja kyllä olin ihan tosimielellä mukana.

Miten kaverit suhtautuivat, kun kerroit aikeistasi?
– Asia tuli heille ihan yllätyksenä. En maininnut hommasta etukäteen kenellekään, paitsi siis vanhemmilleni. He olivatkin tosi kannustavia ja hengessä mukana.

Kuvaukset kestivät monta viikkoa. Miten ihmeessä kuvaamiseen ja kameroihin tottui?
– Itselleni se ei ollut lainkaan hankalaa, koska olen tällainen avoin ja rento luonne. Totta kai aluksi jonkin verran mietti sitä, että miten toimit kameran edessä, kenelle puhut ja mihin katsot. Käytännössä kamerat piti vain sulkea pois ajatuksista.

Ette päätyneet jatkamaan yhteiseloa ohjelmanteon päättymisen jälkeen. Sarja opetti kuitenkin jotain, mitä?
– Ainakin sen, että ihmissuhteissa ja niiden rakentamisessa perinteinen hidas kaava on fiksuin valinta. Rauhallisesti edeten ja pikkuhiljaa tutustuen tulee parasta ja kestävintä jälkeä.

Voisitko harkita osallistumista johonkin toiseen televisio-ohjelmaan? Onko ehkä jo pyydettykin?
– Eipä ole kyselyjä tullut. Enkä osaa sanoa lähtisinkö edes. Nykyään on valtavasti tosi älyttömiäkin ohjelmaformaatteja. Ehkä saattaisin harkita jotain kilpailuohjelmaa tai vaikka seikkailua autiolla saarella tyyliin Selviytyjät. Riippuu tosi paljon ohjelman luonteesta.

Oletko aina yhtä iloinen ja positiivinen kuin mitä tv-sarja antoi ymmärtää?
– Positiivisuus on oikeasti hallitseva luonteenpiirteni. Tuttujen olen kuullut käyttävän minusta sellaista termiä kuin ”Hangon keksi”.

Esa Paukku. Kuva: Hannu Rainamo.
Esa Paukku on viihtynyt työssään vaihtotyönjohtajana lähes viisi vuotta. Työn parhaana puolena hän pitää sen vaihtelevuutta.

Kerro jotain siitä elämästä, jota ei telkkariruudussa nähty. Mitä teet työksesi?
– Työskentelen vaihtotyönjohtajana ja ro-veturinkuljettajana
VR:llä. Ensi kesänä tulee viisi vuotta täyteen tässä työssä. Parasta tässä hommassa on vaihtelevuus, eikä epäsäännöllinen kolmivuorotyökään ole aiheuttanut hankaluuksia.

Pieksämäki on perinteinen rautatiepaikkakunta. Tuleeko ammattisi verenperintönä?
– No siis, olen syntyperäinen pieksämäkeläinen ja isäni teki työuransa veturinkuljettajana. Että siinä mielessä kyllä. Mutta en minä oikeasti tähdännyt tälle alalle. Ja alanvaihtokin on aina mahdollinen.

Mitä alaa voisit harkita?
– Poliisikoulu on ollut pidempiaikanen haave. Olen sinne joskus pyrkinytkin. Se kiinnostaa edelleen, eikä ole ollenkaan poissuljettu vaihtoehto.

Olisitko siis valmis muuttamaan opintojen tai työn perässä pois kotipaikkakunnalta?
– Pientä hinkua olisi kyllä nähdä millaista elämä on muualla. Ei se kiveen hakattua ole, että täällä loppuelämäni vietän. Koulu, työ ja perhe ovat ainakin sellaisia syitä, joiden perässä voisin pakata kimpsut ja kampsut. Sen näkee sitten. Mies menee minne miehen on mentävä.

Kehu vähän Pieksämäkeä!
– Pieksämäessä ei toden totta ole mitään vikaa. Kaupunki on sopivan kokoinen. Luonto on lähellä ja on rauhallista. Kuitenkin yhteydet muualle ovat hyvät, lyhyt matka isompiinkin kaupunkeihin.

Olet myös ay-aktiivi. Kuinka tulit lähteneeksi toimintaan mukaan?
– Liityin ammattiliiton jäseneksi jo edellisessä työpaikassa, heti aloitettuani palkkatyöt. On järkevää pysyä ajan tasalla työelämäasioissa, eikä ansioturvan merkitystä monelle voi vähätellä. Tällä hetkellä olen yhdistyksen hallituksessa, puheenjohtajana toimin juuri päättyneen kaksivuotiskauden.