Bluesia Pieksämäen konepajalla

Juice Leskinen oli taitava sananikkari ja hänen kynästään lähtöisin on muun muassa kappale Bluesia Pieksämäen asemalla. Mikä mahtaa tilanne olla reilut 30 vuotta kappaleen synnyn jälkeen, kaikuvatko asemalla melankoliset bluesin tunnelmat? Aiheuttavatko VR:n yt-neuvottelut ylimääräistä sykkeen nousua vai hiljentävätkö ne perinteisen rautatiekaupungin tahtia?

Pääluottamusmies Sakari Ojala
VR:n kunnossapitodivisioonan pääluottamusmies Sakari Ojala matkustaa jopa useamman kerran viikossa Pieksämäeltä Helsinkiin hoitamaan edunvalvonnallisia asioita.

Palataan hetkeksi reilut kolmesataa kilometriä etelämmäksi maan pääkaupunkiin. Pieksämäkeläinen kunnossapitodivisioonan pääluottamusmies Sakari Ojala saapuu syyskuun viidentenätoista ties monettako kertaa jo tänä vuonna Helsingin rautatieasemalle. Junalla tietenkin, pitkän linjan VR:läinen kun on.

Tänään on matkalle erityisen painava syy. Alkamassa ovat VR:n kautta aikain mittavimmat yt-neuvottelut, joissa Ojala on varmistamassa, että raideammattilaisten tulevaisuus lutviutuu niin hyvin kuin tässä synkänsävyisessä tilanteessa on mahdollista.

Ojala on pitkällä luottamusmiesurallaan vääntänyt kättä työnantajan kanssa toki aiemminkin. Nyt tilanne on kuitenkin hiostavampi kuin koskaan.

Lama-ajan isiä ja poikia
Peiksämäen asema

Juna Helsingistä jättää muutaman matkaajan Pieksämäen asemalle ja jatkaa harmaassa syyssäässä kohti Kuopiota.

Pari kilometriä asemalta sijaitsee VR:n konepaja, jossa vaunuasentaja Pekka Nykänen työskentelee. Edellisen lama-ajan lapsi on lupautunut avaamaan Motiivin lukijoille ajatuksiaan tämänhetkisestä ja ehkä hieman myös tulevasta.

Portilla vastaantuleva Nykänen on kuuden vuoden VR-konepajakokemuksensa aikana ehtinyt oppia jo monta eri hommaa. Hän on lapsuutensa toiveammatissa.-

– Jo pienenä totesin isän töitä katsoessa, että tuota minäkin haluan tehdä. Isän jalanjäljissä kuljen, Nykänen kertoo.

Lapsuudesta kumpuavat myös vahvat elämänarvot, johon liittyy tärkeänä osana toisista huolehtiminen ja työn kunnioittaminen.

–  Näin läheltä sen, miten tiukoilla elanto oikeasti joskus oli.

Toisinaan kerättiin tyhjiä pulloja, joista saadut karkkirahat jaettiin kristillisesti viiden sisaruksen kesken. Polkupyörät ja vaatteet kierrätettiin tarkasti lapselta toiselle, joskus kolmannellekin.

Nykäsen hartaimpana toiveena onkin, että hän ei oman pienen poikansa kanssa joutuisi yhtä tiukkoja aikojen eteen. Leveästi ei tällä hetkelläkään elellä: asuntolainaa on maksettavana ja perhevapaalla oleva avovaimo aloittamassa oppisopimuskoulutuksen. Asiat ovat kuitenkin juuri nyt mallillaan. Ainakin niin kauan kuin palkka juoksee.

Uhkakuvien taltuttaja

Millaisen kuvan piirtää Nykäsen ja monen muun pieksämäkeläisen perheen tulevaisuudesta pääluottamusmies Ojala? Yt-neuvottelujen kynnyksellä hän katsoisi konepajan tilannetta mieluiten melko optimististen lasien läpi.

– Koska yt:t ovat vasta lähtökuopissaan, ei tietenkään voi vielä faktana sanoa mitään. Tilanne tarkentuu neuvottelujen kuluessa.

Niiden kesto voi olla jopa kolme kuukautta. Toiveissa on, että mahdollisia irtisanomisia pystytään paikkamaan ainakin joiltain osin eläkeratkaisuin. Lähivuosina työelämästä poistuvien määrä on suurten ikäluokkien eläköityessä joka tapauksessa merkittävä.

Ojala on pääluottamusmiestyön ohella myös Pieksämäen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja. Hänelle tulee lukuisia yhteydenottoja päivittäin ja hän näkee ja kuulee luottamustoimissaan ihmisten epävarmuuden.

– Jokainen miettii luonnollisesti omaa kohtaloaan, ja on huolissaan lähimpien työpaikasta ja toimeentulosta, Ojala huomauttaa.

Hän jatkaa, että VR:n yt-uutisoinnin ja muun yleisen lamaviestinnän myötä tietynlainen uhkakuvien ja toivottomuuden lietsominen leviää kulovalkean tavoin. Ja sitä hän itse yrittää parhaansa mukaan lieventää jakamalla oikeaa ja tasapuolista tietoa.

Pieksämäen kaupunginjohtaja Tapio Turunen ei näe kaupunkinsa tilannetta pelkästään synkkänä, pieniä valonpilkahduksia on näköpiirissä. Kaupungin väkiluku näytti vuoden ensimmäisellä puoliskolla plussaa, käytännössä parinkymmenen muuttotappiovuoden jälkeen. Investointitoimintaa herätellään hiljakseen.

–  Olemme jo pidemmän aikaa panostaneet siihen, että saisimme naapurikaupunkeihin siirtyneitä kauppoja ja sen myötä työpaikkoja palautettua. Uskon että hanke toteutuu vuoden puolentoista sisään, Turunen sanoo.

Paikkansa löytänyt

Alle kolmekymppinen Nykänen haluaa uskoa tulevaisuuteensa nimenomaan omalla kotiseudullaan. Hänellä ei ole olemassa varasuunnitelmaa, jos pahin mahdollinen eli potkut, osuisivat kohdalle. Itse asiassa hän ei oikein edes suostu ajattelemaan moista vaihtoehtoa.

– Olen ikäni täällä asunut, enkä pysty näkemään itseäni missään muualla. Juuret ovat syvässä.

Iso merkitys on myös lämpimillä väleillä vanhempiin ja neljään sisarukseen, jotka asuvat paikkakunnalla. Ja omalla talolla, josta on työpaikalle vain parinsadan metrin matka.

Nykänen ei ole niitä pikkukaupungin kasvatteja, joissa palaa halu isompiin ympyröihin. Hän ei usko, että ruoho on yhtään vihreämpää muualla.

Pekka Nykäsen toiveena on saada jäädä paikkakunnalle, elämä kaikkinensa löytyy synnyinseudulta.
Pekka Nykäsen toiveena on saada jäädä paikkakunnalle, elämä kaikkinensa löytyy synnyinseudulta.

– Helsingissä käydessäni huomioni on kiinnittänyt kamala kiireentuntu, ja jopa kävellessä jatkuva kännykään tuijottaminen, Nykänen toteaa päätään pyörittäen.

Hän ei kerro vaikutelmiaan tippaakaan ilkeästi, on vain ihailtavan varmasti tietoinen itselleen ja perheelleen parhaiten sopivasta elinympäristöstä.

Paitsi asuinpaikastaan, myös työstään Nykänen löytää paljon hyvää. Oma osaaminen ja halu oppia uutta ovat mahdollistaneet monipuolisen tehtävänkuvan.

 

Miehet ja tilaukset vähentyneet

Maan taloustilanne vaikuttaa konepajalla työskentelevän henkilöstön määrään. Parempina aikoina, kun tilauksia on paljon, töiden sujuminen edellyttää jopa ulkopuolista alihankintatyövoimaa. Tänä syksynä lisätyövoimalle ei ole ollut käyttöä.

Ulkopuolisten työntekijöiden puuttuessa vakituiset ovat saaneet paiskia töitä täysillä. Nykästä ei rankka työtahti haittaa, mutta kovin paljoa enempää ei tahtia ole varaa kiristää.

– Jos meitä aiemmin oli tässä pajalla viisi miestä, niin nyt on kaksi. Se pistää vähän mietityttämään, että miten hommat pystyttäisiin hoitamaan, jos tilauksia rupeaisikin yhtäkkiä satelemaan, hän pohtii.

Se, miten alimiehityksellä pystytään vastaamaan kysyntään ja tilausten aikarajoihin, jää ratkaistavaksi. Konepajalla on tätä nykyä noin 160 työntekijää. Reilussa kymmenessä vuodessa määrä on vähentynyt sadalla.

Töiden luonne on vuosien saatossa muuttunut. Aiempien tavaravaunujen uustuotannon, muutostöiden ja varaosien tekemisen lisäksi ovat kuvaan tulleet ratatyökoneet, kiskobussit, elektroniikka ja sähköpuolen työt.

– Täällä on valmiudet selvitä vaikka kuinka hyvin, kun vain saadaan sopivassa tahdissa tilauksia, Ojala korostaa.

Kaupunginjohtaja Turunen uskoo, että VR säilyy jatkossakin merkittävänä työllistäjänä paikkakunnalla.

 

Ennakoiden parempaa jälkeä

Pekka NykänenNykäseltä lähtee työnantajalle kiitokset tilanteen hyvästä hoitamisesta. Esimerkiksi tieto yt-neuvottelujen alkamisesta tuli välittömästi.

– Se on ainakin varmaa, että täällä meillä ei suoriteta mitään yt-arvontoja, vaan pohjustetaan tarkasti ketä ja miten yt:t koskettavat, Nykänen luottaa.

Hän kehuu muutenkin vuolaasti konepajan työilmapiiriä ja työyhteisöä. Pääluottamusmies Ojala allekirjoittaa Nykäsen näkemyksen hyvästä yhteishengestä.

– Onnistunut lähtökohta uusien haasteiden vastaanottamiselle löytyy hyvin pitkälle juuri siitä, että työyhteisö on vahva ja pitää yhtä, Ojala sanoo.

Hän jatkaa että jossittelu on aina turhaa, mutta näin kirpaiseviin yt-ratkaisuihin ei ehkä olisi päädytty, mikäli olisi osattu ennakkopainotteisemmin tarkastella esimerkiksi VR:n kilpailijoiden esiinmarssia.

– Ja muutenkin talouden tervehdyttäminen olisi VR:llä yksinkertaisesti pitänyt aloittaa jo aiemmin, Ojala toteaa.

Miltei samoin sanoin kaupunginjohtaja Turunen toteaa Pieksämäen kaupungin elinvoiman turvaamisesta:

– Näkymät olisivat varmasti lohdullisemmat, jos säästökuurille olisi ryhdytty aikaa sitten.