Isoäiti opetti toiminnanohjaaja Solveig Stenroosille, kuinka tehdään käsitöitä – Aikuisena kudontaunelmasta tuli totta

JHL:läinen Solveig Stenroos toimii työkseen vanhusten toiminnanohjaajana ja opettaa vapaa-ajalla kudontaa. Hän oppi neulomaan jo lapsena. Vähän aikaa sitten isä löysi ullakolta tyttärensä kutoman aarteen vuosien takaa.

Olen sitä tyyppiä, joka on aina tekemässä jotain. Kun mieheni on auton ratissa, otan aina neuletyöni esille.

Raaseporin kulttuuriopisto pyysi pari vuotta sitten pyysi palautetta kurssisisällöistään. Ilmoitin siinä yhteydessä, että voisin opettaa neulontaa. Opisto tarjosi minulle neljää kudonnankurssia. Otin ne kaksi, jotka järjestetään Tammisaaressa.

Solveig Stenroos kangaspuiden äärellä. Kangaspuilla on puna-valkoinen loimi.
Solveig Stenroos on kangaspuiden ääressä kuin kotonaan.

Isoäitini opetti minut neulomaan, kun olin pieni. Viisi–kuusivuotiaana osasin jo neuloa. Koulussa olin aina ensimmäisenä valmis ja sain paljon lisätehtäviä. Isoäidilläni oli tuvassaan myös kangaspuut, joilla opin kutomaan.

Vähän aikaa sitten isäni siivosi ullakkoa, soitti minulle ja kysyi, oliko eräs esine minun. Se oli ensimmäinen kutomani matto!

Lue lisää: Martina Nordin: Elän käsityöläisunelmaani

Ompelu-unelma ei toteutunut

”Halusin opettaa ompelemista, mutta ruotsiksi pystyi opiskelemaan vain kudonnanohjaajaksi.”

Olen aina ommellut, ja lapsena ompelin nukelleni vaatteita pitkin pistoin. Äidin mielestä ompelukoneen polkimen käyttö saattaisi olla minulle vaarallista, joten hän antoi minun vain kääntää koneen pyörää.

Olisin halunnut opiskella ompelun opettajaksi, mutta ruotsiksi pystyi opiskelemaan vain kudonnanohjaajaksi.

Kun olin ohjaajana pitkäaikaishoidon osastolla Meltolassa, autoin vanhuksia kutomaan muun muassa kaitaliinoja poppanasta. Nykyisin työskentelen vanhusten päivätoiminnassa. Sielläkin harrastamme käsitöitä, mutta kangaspuille ei ole tilaa, joten ohjelmassa on muun muassa neulontaa.

Oppilas kutoo sini-puna-valkoraidallista räsymattoa kangaspuilla.
Kangaspuilla valmistuu vaikka raidallinen räsymatto.

Kudonta on hyvää treeniä

Pidän kudontakurssia yhtenä iltapäivänä ja yhtenä iltana viikossa. Suurin osa oppilaistani on vanhempaa väkeä, joka on käynyt kurssia monta vuotta, mutta mukana on myös kolmekymppisiä naisia.

Kurssi muodostaa mukavan vastakohdan päivätyölleni: osallistujat ovat paljon pirteämpiä kuin päivätoimintaan tulevat. Kudonta on myös hyvää treeniä. Siinä saa käyttää päätä, käsiä ja vatsalihaksia.

”Viime syksynä he tekivät todella hienoja pöytäliinoja. Ne pitäisi ehdottomasti saada opiston näyttelyyn.”

Oppilaat päättävät yhdessä, mitä haluavat tehdä. Sen jälkeen luodaan loimi ja kääritään se kangaspuille. Kukin vuorollaan kutoo samaan loimeen oman maton tai viltin.

Lisäksi oppilaat kutovat pöytäliinoja ja pyyhkeitä. Viime syksynä he tekivät niin hienoja pöytäliinoja, että minusta ne pitäisi saada esille opiston näyttelyyn.

Lue lisää: Päivähoitaja Tiina Stengård uppoutuu vapaa-ajalla lasitaiteeseen – Kun ripustuskoukut ovat kohdillaan, upea tiffanyluomus on valmis

Käsitöillä ei elä

Kurssilaiset hakevat ideoita kudontalehdistä ja -kirjoista sekä toisiltaan. Iltapäivä- ja iltakurssit pidetään samassa tilassa, joten toinen ryhmä pääsee näkemään mitä toinen tekee.

Solveig Stenroos laskee loimen lankoja kangaspuilla.
Solveig Stenroos laskee loimen lankoja kangaspuilla.

Itse en kudo kovin paljon. Opetan ja ohjaan, mutta tuntini eivät ole varsinaisia luentoja, koska oppilaat ovat niin eri tasolla.

Autan heitä laskemaan, kuinka leveä loimen tulisi olla, jotta malli asettuu yhtä kauas reunoista molemmin puolin. Tämän teemme yhdessä niin, että oppilaat pääsevät näkemään miten se tehdään. Lankojen ja materiaalin hinnan lasken kotona.

Minusta on hauskaa, että oppilaat ovat niin luovia ihmisiä. Samalla ylläpidän omaa osaamistani. Olen miettinyt käsityöläiseksi ryhtymistä, mutta ei sillä elä.

Lue lisää: ”Puikkomaisteri” Tiina Kaarela: Neuloen pinna pidemmäksi

Kangaspuiden alaosassa on jaloillekin töitä. Oppilas painaa jalalla poljinta.
Kangaspuiden alaosassa on jaloillekin töitä. Oppilas painaa jalalla poljinta.

Miten sinusta tuli toiminnanohjaaja?

– Pidimme korttelikerhoja vanhuksille, kun olin projektisihteerinä Folkhälsan-yhdistyksessä Tammisaaressa 1990-luvulla. Myöhemmin pääsin ohjaajaksi Folkhälsanin pitkäaikaisosastolle Meltolaan. Osasto siirtyi Raaseporin kaupungille 2012 ja parin vuoden päästä siirryin kaupungin vanhuksille suunnattuun päivätoimintaan.

Mikä innostaa sinua työssäsi?

– Vanhukset ovat ihania persoonallisuuksia. He kertovat minulle tarinoita menneistä ajoista, esimerkiksi vuonna 1932 kumotusta kieltolaista, siitä miten piti toimia päästäkseen Tammisaaren seminaariin (opettajakouluun) ja mistä oli mahdollista lainata rahaa opintoihin. Pidän siitä, että minulla on tällaisia ihmissuhteita ja siitä, että saan auttaa vanhuksia.

Mitä teet, että jaksat paremmin töissä?

– Laulan kuorossa. Käyn metsässä valoisaan aikaan. Poimin marjoja ja sieniä. Kotikatumme toisesta päästä pääsee suoraan hiihtoladulle.