JHL:n väki huoltaa armeijan saappaat ja pyykit:
”Tässä lajissa me ollaan parhaita”

Suomen armeija marssii saappailla, jotka huoltaa JHL:läinen Maria Lehtonen Puolustusvoimien Säkylän vaatetuskorjaamolla.

Harva suomalainen on tutustunut Nokian kumisaappaisiin, kansallisjalkineeseemme, yhtä perin pohjin kuin euralainen tekstiilihuoltaja Maria Lehtonen, 29. Hän huoltaa, eli pesee ja desinfioi, noin 40 000 paria nokialaisia vuosittain yhdessä työkavereidensa Jouni Aaltosen ja Birgitta Mäenpään kanssa.

– Kokoja on kolmevitosesta viiskakkoseen, taatusti jokaisen jalkaan sopivat, hän esittelee saapasvalikoimaa.

Siinä niitä nyt on, varusmiesten ja -naisten käytössä rähjääntyneitä, mutta käyttökelpoisia kumi- ja pakkassaappaita. Ne jalassa armeija marssii ja puolustaa kriisitilanteen sattuessa isänmaata.

– Kerran saappaista löytyi vaaleanpunaiset Björn Borg -kalsarit!

Varusmiespalvelun jälkeen joka ikinen saapaspari päätyy Puolustusvoimien vaatetuskorjaamolle Säkylään. Siellä Lehtonen ottaa käsittelyyn pinon päällimmäisen, tarkastaa pohjaurien syvyyden sekä jalkineiden kunnon sisältä ja ulkoa. Vuorikankaan on oltava ehjä, eikä varressa, pohjassa tai teräosassa saa olla reikiä, halkeamia tai merkittäviä kulumia.

– Toisinaan saappaita on kuivatettu kamiinan vieressä, ja ne ovat jostain kohtaa puhki. Silloin ne joutavat suoraan hylkyyn, hän sanoo.

Seuraavaksi Lehtonen nappaa sakset ja irrottaa niillä pohjalliset. Lopuksi hän katkaisee liian pitkän narun, joka yhdistää saapasparin toisiinsa, ja solmii lenkin sopivan pituiseksi.

– Yhden saapasparin tarkastukseen menee parikymmentä sekuntia. Toisinaan kengästä löytyy lankkaustarvikkeita ja karkkipapereita, kerran jopa vaaleanpunaiset Björn Borg -kalsarit mutta ei koskaan rakkauskirjeitä. Se on harmi!

Päivän saldo 240 saapasparia

Vielä pari vuosikymmentä sitten moni intin käynyt varusmies toi armeijasta tuliaisena jalkasienen. Ei enää, sillä saappaiden pesutekniikka ja -aineet ovat kehittyneet.

Maria Lehtonen ja saapaspesukone
Rullakollinen nokialaisia on laitettava pesukoneeseen joka kymmenes minuutti.

Pintapuolisen tarkastuksen jälkeen Maria Lehtonen asettelee saappaat suuaukko alaspäin erikoisrakenteiseen rullakoon ja työntää sen kuljetinramppia pitkin pesukoneeseen. Pian suuttimista suihkuaa pesuainetta ja 60-asteista vettä suoraan saappaiden sisään, sitten on vuorossa jalkineiden sisä- ja ulkohuuhtelu ja lopuksi minuutin kestävä desinfiointi.

– Kone toimii automaattisesti. Riittää, kun linjastolle työntää uuden rullakollisen saappaita kymmenen minuutin välein ja tarkkailee pesukoneen toimintaa, jotta rullakko käy läpi kaikki pesuvaiheet.

Seuraavaksi rullakot siirtyvät kuljetinta pitkin kuivaamoon, jossa lämmin ilma kuivaa saappaiden sisuksen.

Kellon lähestyessä puolta neljää päivän urakka on tehty, ja 240 puhdasta ja huollettua saapasparia odottaa kuljetusta joukko-osastoihin. Ennen kotiin lähtöä Lehtonen huuhtelee vielä pesukoneen irtohiekasta ja pesuainejäämistä ja täyttää pesualtaat seuraavaa päivää varten.

Tatuoitu valtion virkamies

Maria Lehtonen korjaamassa armeijan erityisvarusteita ompelukoneella.
Säkylän tuotantolaitoksella korjataan armeijan erityisvarusteita. Saumurin ääressa Maria Lehtonen.

Saapashuolto on Lehtosen päätyö, mutta lisäksi hän osallistuu puhtaan pyykin viimeistelyyn, eli tarkastukseen, viikkaukseen ja pakkaukseen. Tarvittaessa hän auttaa myös varustekorjaamossa, jossa kunnostetaan luoti- ja sirpaleliivejä, reppuja ja muita armeijan erityisvarusteita.

– Tykkään vaihtelusta, ilman työnkiertoa homma kävisi turhan yksitoikkoiseksi, hän sanoo.

Miten nuori nainen ylipäätään päätyi saappaiden ja sotilastekstiilien huoltajaksi?

– Aika monen sattuman kautta. Kun kuulin, että naapurikunnassa sijaitsevalla vaatetuskorjaamolla olisi tarjolla määräaikainen paikka, innostuin heti. Voi vitsi, olisipa hienoa olla Puolustusvoimien palveluksessa!

– Ilman työnkiertoa homma kävisi turhan yksitoikkoiseksi.

Koulutukseltaan Lehtonen on ylioppilas ja Loimaan ammatti- ja aikuisopistosta valmistunut sisustusartesaani.

– Olen aina tykännyt tehdä käsilläni, ja etenkin varustekorjaamossa voin hyödyntää ompelutaitojani.

Lehtonen aloitti korjaamon määräaikaisena työntekijänä liki kuusi vuotta sitten, mutta tätä nykyä hän on vakituisessa virassa.

– Joo, valtion virkamies, jolla on tatskoja ja lävistyksiä ja joka pukeutuu kokomustaan, hän esittelee rokkimimmin habitustaan.

Miljoona, miljoona kiloa pyykkiä

Vaatetuskorjaamon johtaja Markku Hannus
Markku Hannus on johtanut Puolustusvoimien vaatetuskorjaamoa vuodesta 2010 lähtien.

Vaatetuskorjaamo kuuluu Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen 2. logistiikkarykmenttiin. YhdessäSäkylän ja  Mikkelin tuotantolaitokset pesevät noin kolme miljoonaa kiloa joukko-osastojen pyykkiä vuodessa. Säkylän osuus on kaksi kolmannesta.

– Vuonna 2013 vietettiin Säkylässä vaatetuskorjaamoin 50-vuotisjuhlia. Tärkein resurssi näkyy tässä ryhmäkuvassa, osoittaa vaatetuskorjaamon johtaja Markku Hannus henkilöstön yhteispotrettia.

Enemmistö työntekijöistä on naisia, ja useimmat heistä puurtavat kahdessa vuorossa hehtaarihallissa täyttäen suuria pesukoneita, mankeloiden lakanoita sekä viikaten maastopukuja ja muita armeijan kuoseja.

Myös puhtaiden vaatteiden ja varusteiden pakkaus ja kuljetus kuuluvat vaatetuskorjaamon palvelukonseptiin. Jonkinlaisen käsityksen toiminnan volyymista saa, kun näkee täysperävaunurekan peruuttavan varaston oviaukolle.

– Kerran päivässä se tuo varuskunnista lastin pestäväksi ja vie saman määrän ehjiä ja puhtaita vaatteita ja varusteita takaisin. Tämä on meidän panoksemme siihen, että joukot pysyvät suorituskykyisinä, tiivistää Hannus vaatetuskorjaamon merkityksen.

Ihan parhaita tässä lajissa

Maria Lehtonen ja Johanna Vehviläinen viikkaavat maastopukuja.
Pestyjen maastopukujen viikkaus ja pakkaus tehdään käsin. Kuvassa tekstiilihuoltajat Maria Lehtonen ja Johanna Vehviläinen.

Työ pesulassa on fyysisesti kuormittavaa ja kuluttavaa, vaikka likapyykin kippauslaitteiston automatisoinnin jälkeen naisten ei enää tarvitsekaan nostella raskaita pyykkejä käsin. Miten on henkilöstön viihtymisen laita?

– Aika hyvin. Olen sekä Säkylän että Mikkelin tuotantolaitoksen neuvotteleva luottamusmies, ja työilmapiiri on kummassakin hyvä. Kannustamme ja tuemme toisiamme ja nauraakin osaamme, sanoo Maria Lehtonen.

Yksitoikkoinen, suorittava työ ei tarjoa joka hetki huippukokemuksia. Siksi työmotivaatiota joutuu välillä hakemaan.

Maria Lehtonen ja nokialaiset
Päivän urakka on tehty!

– Palkka, pienikin, on yksi motivaattori, mutta viime kädessä kyse on omasta asenteesta. Luottamusmiehenä haluan muistuttaa muille, että me ollaan oikeasti hyviä, ihan parhaita tässä lajissa.

Sama tiedetään pääesikunnassa: Kumppanuus pohjoisessa toimineen yksityisen pesulayrityksen kanssa päättyi vuonna 2014, koska tekstiilien pesu ja korjaus tuli Puolustusvoimien omana työnä niin paljon edullisemmaksi.

Jos Lehtosen oma motivaatio uhkaa saapasvuoren äärellä hyytyä, hän miettii jalkineiden loppukäyttäjää.

– Kaikilla varusmiespalvelusta suorittavilla tulisi olla hyvä olla – tai edes ehjät, puhtaat ja huolletut saappaat ja muut varusteet.