Jippii, koulu alkaa: Mahanpohjaa pistelee mutta ei jännitä

Syyslukukausi alkaa useimmissa kouluissa tänään torstaina (11.8.), lopuissakin viimeistään ensi viikon alussa. Se tarkoittaa töiden alkua myös koulunkäynninohjaajille ja -avustajille. – Mahanpohjassa mukavasti pistelee, mutta ei jännitä, sanoo JHL:läinen koulunkäyntiavustaja Merja Patokoski.

Helsinkiläisellä Merja Patokoskella alkaa yhdeksästoista vuosi Metsolan koulun avustajana. Kolme viime vuotta hän on toiminut myös koulusihteerinä, ja niinpä lukuvuoden alkuun liittyvät rutiinit ovat hänelle tuttuakin tutummat.

– Mutta joka vuosi on uudet haasteet. Tänä vuonna meitä haastaa uusi opetussuunnitelma ja sen mukanaan tuomat muutokset, hän sanoo.

Uusi opetussuunnitelma painottaa aiempaa laaja-alaisempaa, oppiaineiden rajat ylittävää oppimista. Sen iskusanoja ovat ajattelu ja oppimaan oppiminen, arjen taidot ja itsestä huolehtiminen, vuorovaikutus ja osallistuminen, monilukutaito sekä tieto- ja viestintätekniikan osaaminen.

liitutaulu jossa oppialiden nimiä
Syksyn ensimmäisenä koulupäivänä pitää oppia kaikkien oppilaiden nimet.

Koska koulunkäynninohjaajat toimivat opettajan työpareina tunnilla ja avustavat tätä saavuttamaan opetussuunnitelman tavoitteet, myös heiltä vaaditaan perehtymistä uuteen opsiin.

– Lisäksi pitää olla itse innostunut ja utelias ja on kehitettävä omia tiedonhakutaitoja, jotta voi auttaa ja tukea oppilaita etsimään tietoa, Patokoski sanoo.

Myös tabletit ja digitaaliseen oppimisympäristöön siirtyminen puhuttavat ohjaajien ammattikuntaa. Ei tarvitse olla koodari, mutta tietotekniikka ei saisi olla myöskään mikään mörkö.

– Totta! Digitaidot ovat tämän päivän koulumaailmassa aivan välttämättömiä. Iäkkäämmille ohjaajille kynnys voi olla korkea, mutta niin se on monille opettajillekin, sanoo JHL:n valtakunnallisen koulunkäynninohjauksen verkoston puheenjohtaja Kirsi Formulahti. Hän työskentelee ohjaajana Takahuhdin koulussa Tampereella.

Tabletti kainalossa lomalle

Koulunkäynninohjaajien pääsy ammatilliseen lisä- ja täydennyskoulutukseen on Kirsi Formulahden mukaan viime vuosina parantunut – tosin erot kuntien ja jopa saman kunnan koulujen välillä ovat edelleen isot.

Ainakaan helsinkiläinen Merja Patokoski ei valita, sillä kaupungin muiden vakituisten avustajien lailla hän pääsee säännöllisesti työnantajan tarjoamaan koulutukseen.

– Nyt alkukesästä oli työpajoja, joissa harjoiteltiin tietotekniikan, esimerkiksi tablettien käyttöä. Lisäksi koulusta sai tabletin kesälainaan kotiin, jos halusi itsenäisesti harjoitella, hän kertoo.

Määräaikaiset ja etenkin henkilöstöpalveluyhtiö Seuren kautta vuokratut avustajat ovat sen sijaan heikoilla. He jäävät useimmiten paitsi henkilöstökoulutuksesta ja yhteisestä lukuvuoden suunnittelusta.

Oppitunti on selviytymistaistelua

Tänä vuonna opetusministeriö on leikannut ryhmäkokojen pienentämiseen tarkoitettuja määrärahoja, ja siksi luokkakoot ovat taas vaihteeksi kasvussa. Alaluokkien keskimääräinen koko on edelleen noin 20 oppilasta, mutta joukkoon mahtuu jopa 30 oppilaan luokkia.

– Oppilasryhmien kasvu näkyy kouluarjessa ja oppilaiden hyvinvoinnissa. On tosi kurjaa, että etusijalla ovat eurot, eikä lasten etu, Merja Patokoski pahoittelee.

Merja Patokoski ja Metsolan koulun oppilas
Merja Patokoski aloitti koulunkäyntiavustajan työt Metsolan koulussa liki 20 vuotta sitten . Nykyisin osa työajasta kuluu oppilaiden ohjaamiseen ja osa koulusihteerin töihin.

Myös Kirsi Formulahti on huolissaan suuntauksesta.

– Yleisopetuksessa sovelletaan ns. kolmiportaisen tuen mallia. Niinpä esimerkiksi  25 oppilaan luokassa voi olla 6-8 erilaista oppijaa ja tuen tarvitsijaa. Vaikka opettajalla olisi luokassaan aina yksi ohjaaja, tulee oppitunneista todellisia selviytymistaisteluja, hän sanoo.

Formulahden mielestä riittämättömyyden tunne on turhan usein niin opettajan kuin ohjaajan seuralainen.

– On turhauttavaa ja ammatillisesti raskasta, kun tietää että muutamalla pienellä asialla voisi auttaa tukea tarvitsevaa oppilasta, mutta koska kaikki tukitoimet on ohjaajaresurssipuutteen vuoksi priorisoitava, jää moni ilman tarvitsemaansa ohjausta.

Ohjaaja mukaan oppilashuoltoon

JHL:n sopimustoimitsija Marja Lehtonen on huolissaan siitä, että koulunkäynninohjaajien ja -avustajien ammattitaitoa ei edelleenkään huomioida esimerkiksi oppilashuoltotyössä.

Marja Lehtonen– Tilanne on ristiriitainen, sillä usein ohjaaja viettää oppilaan kanssa enemmän aikaa kuin opettaja tai muu asiantuntija, eikä hän silti pääse kuulemaan, mitä oppilaan parhaaksi on oppilashuoltoryhmässä suunniteltu, hän ihmettelee.

Erityisopetuksen yksiköissä tilanne on Formulahden mukaan yleisopetusta valoisampi.

– Niissä on yleensä luotu toimivat käytännöt. Aina ohjaaja ei tietenkään pääse oppilashuoltoryhmän palavereihin, koska hän jää luokkaan tuuraamaan kokouksiin osallistuvaa opettajaa, mutta tärkeintä on, että ohjaajan tekemät havainnot saatetaan ryhmän tietoon ja että hänet osallistetaan toimenpiteiden toteuttamiseen, hän sanoo.

Oppilashuoltolakiin antamassaan lausunnossa JHL on vaatinut, että ohjaaja ja koulun nuorisotyöntekijä on tarvittaessa kutsuttava moniammatilliseen asiantuntijaryhmään.

– Lisäksi liiton on sinnikkäästi ponnisteltava, jotta ohjaajien kelpoisuus saadaan määriteltyä ja ammattinimike kirjatuksi perusopetuslakiin ja muihin koulutyötä sääteleviin lakeihin ja asetuksiin, Kirsi Formulahti sanoo.

Nimike vaihdettu yli 200 kunnassa

liitutaulu
JHL:n tavoite vaihtaa avustajan nimike ohjaajaksi on toteutunut yli 200 kunnassa.

Ammattinimikkeen käyttöönotossa onkin tapahtunut myönteistä kehitystä. Jo yli 200 kuntaa on vaihtanut koulunkäyntiavustajan nimikkeen koulunkäynninohjaajaksi.

– Se tarkoittaa, että kaksi kolmannesta Suomen 313 kunnasta on muuttanut ohjaajan työtä vähättelevän avustaja-nimikkeen vastaamaan alan tutkintonimikettä ja JHL:n vaatimusta, Marja Lehtonen iloitsee.

Varsinais-Suomi ansaitsee erityismaininnan, sillä siellä ohjaaja-nimike on käytössä alueen jokaisessa 27 kunnassa.