Miten tunnistaa uupumisen ensimerkit, toipua uupumuksesta tai ennaltaehkäistä sen uusimista? Henkilöstön edustajat hakivat vastauksia JHL-opiston kurssilta.
Kuinka minä voin? Kuka minä olen?
Nämä kysymykset pysäyttivät Tuija Linnan, Piia Rossin ja Tanja Haapalehdon pohtimaan, mikä omassa elämässä on tärkeintä. Loppukeväästä JHL-opiston kurssilla Uupumuksesta voimaantumiseen arvopohdinta on alkupiste uupumisen hoitamisessa.
– Tajusin, että mietin aina muita. Tännekin tulin voidakseni tarkastella työyhteisöä, vaikken itse ole uupunut, pohtii Linna, joka työskentelee kirjastovirkailijana Hämeenlinnan pääkirjastossa.
Myös ruokolahtelainen koulunkäynninohjaaja Piia Rossi haki apua työyhteisössä toistuvaan väsymiseen ja riittämättömyyden tunteeseen. Hän aikoo jatkossa tehdä kollegoidensa kanssa pysähtymisharjoituksia.
– Uupuneenkin ihmisen saa pysäytettyä, kun hän joutuu miettimään: kuka minä olen? Vasta pysähdyttyään voi alkaa rajata tekemisiään.
Pysähtyminen on pakko, jotta uupumuksen huomaa
Kurssin opettajan ja työnohjaajan Johanna Karatmaan mukaan pysähtyminen on tärkeää, koska kovassa vauhdissa ei aina havaitse, että on uupunut.
Pysähtyä kannattaa jo työyhteisön takia. Liian intensiivinen työskentely ei välttämättä näy kenellekään, mutta luo työpainetta työkavereille.
Säännöllinen pysähtyminen vähintään kerran puolessa vuodessa voi auttaa omasta jaksamisesta huolehtimisessa. Työterveyshuoltoon voi mennä, vaikkei olisi täysin romahtanut.
– On myös rehellisesti kysyttävä, vaatiiko itseltään liikaa, Karatmaa sanoo.
Välinehuoltaja Tanja Haapalehdolle vaativuus on tuttua. Haapalehto työskentelee Oulun yliopistollisessa sairaalassa ja toimii Pohjanmaan hyvinvointialueen JHL:n puheenjohtajana. Hänelle työarki on ollut viimeiset pari vuotta yhtä myllerrystä, kun hyvinvointialuetta on rakennettu.
– Ajattelen, että minun täytyy vain jaksaa. Heti yhden kurssipäivän jälkeen ymmärsin, mistä ylikierrokseni tulevat. En osaa delegoida. Siihen pitäisi opetella.
– Usein työuupumuksen taustalla olevana ongelmana on se, ettei ole määritelty, mikä on riittävästi. Silloin työstä tulee rajatonta.
Johanna Karatmaa
Pysähtymistä seuraava askel on myöntää itselleen, että on uupunut ja että jotain pitäisi tehdä.
Lievässä uupumuksessa jo taukojen lisääminen päivään usein auttaa. Karatmaa kehottaa laittamaan kalenteriin ajat tauoille, tekemiselle, tekemisen lopettamiselle ja ruuduilta poistumiselle. Sitten kalenteria pitäisi noudattaa.
– Joskus tarvitaan työterveyslääkärin, terapeutin tai työnohjaajan tukea välttämättömien muutosten tekemiseen ja uupumisen aiheuttaman turhan häpeän purkamiseen.
Miten tunnistaa, onko kyseessä hyvä vai paha stressi?
Usein uupumisen taustalla on pitkään jatkunut stressi. Stressiä on kuitenkin monenlaista. Pienessä työpaineessa hyvä stressi auttaa saamaan asioita aikaiseksi.
– Rakkaus lajiin auttaa jaksamaan, mutta se on riski varsinkin tunnollisille innostujille, Johanna Karatmaa sanoo.
Paha stressi vain kuormittaa. Vapaa-aikakin voi uuvuttaa, mutta työuupumus on aina työperäistä. Töitä on liikaa tai niitä tehdään tauotta, perehdytys on jäänyt retuperälle, johtaminen köhii tai työyhteisössä on riitoja.
– Usein työuupumuksen taustalla olevana ongelmana on se, ettei ole määritelty, mikä on riittävästi. Silloin työstä tulee rajatonta, Karatmaa selittää.
Varsinkin hoito- ja kasvatusaloilla on yleistynyt eettinen kuormitus: työtahti on niin tiukka, ettei työtä enää pysty tekemään niin hyvin kuin haluaisi.
Uupumus uusiutuu helposti
Uupuneen mieli ja keho vaativat useimmiten sairauslomaa. Jos työpaikalla ei muuteta työtehtäviä tai -tapoja, uudelleen uupuminen on todennäköistä.
Jotkut päätyvät lopulta vaihtamaan työpaikkaa tai jopa alaa, mutta Karatmaa ei suosittele äkkinäisiä paniikkiratkaisuja. Esimerkiksi irtisanoutumisesta voi aiheutua valtava taloudellinen lisästressi.
Sen sijaan hän kehottaa pysähtymään sen äärelle, mikä elämässä on merkityksellistä ja tärkeää. Sieltä voi löytyä uusi polku.
– Pohdinnat voivat johdattaa henkisesti rikkaampaan elämään.
Seuraava Uupumuksesta voimaantumiseen -kurssi järjestetään JHL-opistolla 10.–12.3.2026. Ilmoittautuminen päättyy 2.2.2026.