Suomen hallitus muuttaa työlainsäädäntöä radikaalisti. Muutoksia on perusteltu joustavuudella, työllistämisen helpottamisella ja talouden tasapainottamisella. Onko kyse kuitenkaan näihin vaikuttavista korjausliikkeistä?
1 Mitkä ovat merkittävimpiä Orpon-Purran hallituksen työelämäuudistuksia?
Suomen hallitus on laskenut henkilöperusteisen irtisanomisen kynnystä. Niin sanottu painavan syyn vaatimus poistui laista tämän vuoden alussa. Alle 50 työntekijän yritykset eivät pian ole enää velvoitettuja ottamaan takaisin työntekijöitä, jotka on irtisanottu tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla. Lomautuksesta ei tarvitse ilmoittaa yhtä aikaisin kuin ennen.
Samaan aikaan hallitus on muuttamassa yhteistoimintalakia niin, että se koskee vain yli 50 työntekijän yrityksiä ja sen merkitys vähenee muutenkin. Jatkossa alle vuoden mittaisiin määräaikaisiin työsuhteisiin ei myöskään tarvita erityisiä perusteita. Heikennyksiä vaille eivät ole jääneet myöskään työelämään kiinteästi liittyvät työttömyysetuudet ja yleinen sosiaaliturva.
2 Kuinka hallitus puuttuu lakko-oikeuteen?
Työsuhdeturvan lisäksi hallitus on puuttunut merkittävällä tavalla työtaisteluoikeuteen. Poliittisia työtaisteluita on rajoitettu, kuten myös tukitoimenpiteitä. Työtaistelun aikana tehtävään suojelutyöhön hallitus on luonut kokonaan uutta lainsäädäntöä ja ratkaisumekanismeja.
Muutokset kohdistuvat suomalaisen työelämän kovaan ytimeen.
Merkittävä vaikutus työtaisteluihin on myös muutoksilla, jotka koskevat lakkosakkoja eli liitoille ja yhdistyksille langetettavia hyvityssakkoja. Ensimmäisissä uuden lain mukaisissa työtuomioistuimen päätöksissä sakkojen määrä on noussut moninkertaiseksi aikaisempaan verrattuna. Lisäksi hallitus on lisännyt ratkaisevasti paikallista sopimista ja siten muuttanut koko kollektiivisen neuvottelujärjestelmän perustuksia.
3 Mitä muutokset oikeasti tarkoittavat?
Hallitus väittää, että muutosten tarkoitus on saada valtio taloudellisesti tolpilleen, edistää työllisyyttä ja lisätä joustoja. Muutokset sinänsä ovatkin kohtuullisen pieniä. Useille muutoksille yhteistä on kuitenkin se, että ne käyvät käsiksi suomalaisen työmarkkinajärjestelmän perusteisiin – työntekijälle kielteisellä tavalla.
Irtisanomissuojan muutokset siirtävät työnantajan yrittäjäriskiä kohti työntekijää. Yhteistoimintaa ja hallintoedustuksia koskevat muutokset vähentävät työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa. Valta ja vastuu työsuhteessa jakaantuvat entistä epäoikeudenmukaisemmin.
Työtaisteluoikeutta koskevat muutokset rajoittavat työntekijöiden perusoikeutta, mahdollisuutta protestoida. Muutoksilla paikalliseen sopimiseen hallitus taas yrittää vähentää liittojen roolia suomalaisilla työmarkkinoilla, jotka kuitenkin perustuvat työmarkkinaosapuolten väliseen laajaan sopimiseen.
Parin vuoden aikana tehdyt muutokset eivät ole valtavia, mutta ne kohdistuvat suomalaisen työelämän kovaan ytimeen. Työntekijöille on vuosikymmenten kuluessa rakennettu säälliset työehdot ja kohtuullinen toimeentulo. Hallituksen tekemät muutokset eivät ole vain korjausliikkeitä tai teknisiä toimenpiteitä, vaan tietoinen siirto kohti aivan erilaisia työmarkkinoita.
Kirjoittaja työskentelee juristina JHL:n oikeudellisella toimialueella.