Vartija Jussi Vauhkosella on missio. Hän haluaa saada vangin pohtimaan, voiko konflikteja ratkoa muuten kuin väkivallalla – ja pitää huolta, ettei tämä enää palaa vankilaan.
Vankilalla on Suomessa selkeät tehtävät: suojella yhteiskuntaa sulkemalla rikolliset lukkojen taa, valvoa, että vangit suorittavat rangaistuksensa – ja auttaa heitä pysymään kaidalla polulla vapautumisen jälkeen.
Siksi useimmat vangit työskentelevät tai opiskelevat vankeusaikanaan ja osallistuvat erilaisiin kuntouttaviin ohjelmiin. Jussi Vauhkonen on Suomessa yksi harvoista vartijoista, joiden työnkuvaan kuuluu ohjaaminen. Tämä oli yksi syy siihen, että Rikosseuraamuslaitoksen eli Risen pääluottamusmiehet ja joukko Risen johtajia valitsivat Vauhkosen tammikuussa vuoden riseläiseksi.
Yleensä ohjaamista tekevät erikoistuneet ammattilaiset, kuten päihdetyöntekijät ja diakonit.
Vauhkosen työpaikka on Naarajärven avovankila Pieksämäellä, Etelä-Savossa. Hän vetää vangeille Suuttumuksen hallinta -kurssia. Siinä osallistuja opettelee tunnistamaan ja käsittelemään tunteitaan ennen kuin ne johtavat väkivaltaan.
Lisäksi Vauhkonen luotsaa Omaehtoisen muutoksen ohjelmaa, jossa käsitellään väkivaltatapauksia ja tarkastellaan niihin liittyviä tunteita ja ajatuksia.
Lue lisää: Vanginvartija Vesagh Jaberi paljastaa, mikä on hänen tärkein taitonsa
Vauhkonen antaa esimerkin. Taposta tuomion saanut vanki vapautuu vankilasta. Hän saa uuden tuomion, tällä kertaa pahoinpitelystä. Vaikka uusi tuomio ei ole toivottava, on tapahtunut edistystä. Uhri selvisi hengissä, vangilla on lyhyempi tuomio ja yhteiskunnalle koituu vähemmän kuluja. Vangin ajatusmaailmaa on saattanut avartaa tieto uhrin perheestä tai rikoksen vaikutuksesta omaan elämään.
Vauhkonen on todennut opit toimiviksi työn ulkopuolellakin.
– Olen kokeillut samoja metodeja omien lapsieni kanssa.
Muutos voi tapahtua vuosien jälkeen
Muutos rikoksettomaan elämään voi lähteä vain vangista itsestään. Kipinä voi olla naapurin tokaisu, että ”herrajumala, oletpa mennyt huonoon kuntoon”.
– Tavalliselle kansalaiselle ei voi mennä vastaamaan, että joo, nyt on vedetty viikko keittoa ja lyöty Pentiltä kuono sisään. Siitä voi jäädä naapurin mummolle elinikäiset traumat, Vauhkonen sanoo ja hymähtää.
Monenlaista kokeneen vankilan henkilökunnan kanssa on helpompi keskustella. Vankilassa ei hätkähdetä karmaisevia tarinoita tappamisista ja silpomisista.
Kaikki vangit eivät kuitenkaan halua jutella ”pampun” eli vartijan kanssa, Vauhkonen toteaa.
– Ehkä olen pystynyt muokkaamaan joidenkin vankien mielikuvia, sillä kursseilla osa suhtautuu minuun enemmän ohjaajana kuin vartijana, Vauhkonen kertoo.
– Vanki totesi, että olisihan 25 vuotta voinut hyödyllisemminkin käyttää.
Keskustelut voivat tulla mieleen vuosien kuluttua. Noin 60-vuotiaalla elinkautisvangilla muutoksen hetki oli lapsenlapsen syntymä.
Erään keskustelun aikana hän mittasi mittanauhasta 60 senttiä eli ikävuosiensa verran. Sitten hän leikkasi mittanauhasta saksilla 25 senttiä eli vankilavuosiensa määrän ja näytti pätkää Vauhkoselle. Noina vuosina hän ei ollut juuri nähnyt omaa lastaan.
– Vanki totesi, että olisihan ajan voinut hyödyllisemminkin käyttää.
”Suomesta ei vangit lopu”
Naarajärven vankilaan on sijoitettu pääasiassa työkykyisiä, pitkien rangaistuksien loppuosia tai lyhyitä rangaistuksia suorittavia vankeja.
He voivat työskennellä muun muassa autokorjaamossa, metalli- tai puuteollisuudessa, Puolustusvoimien pyykin käsittelyssä, kiinteistönhuollossa ja keittiössä.
Tilaa on 101 vangille. Henkilökuntaa on noin 50, joista vartijoita kolmisenkymmentä.
Vauhkonen on työskennellyt Naarajärven vankilassa 17 vuotta. Hänen isänsä työskenteli samassa paikassa.
– Oli siistiä, kun sai sanoa kavereille, että mun isä on vanginvartija.
Lapsena Vauhkonen kuvitteli, että vangit pukeutuvat raidallisiin asuihin ja vartijat vievät heille ruokaa kaltereiden taakse.
Hän muistaa, kuinka vieraili vankilan autokorjaamossa, jonne isä oli vienyt auton huollettavaksi. Hän ihmetteli, ketkä olivat vankeja ja ketkä vartijoita, sillä vangit olivat aivan tavallisen näköisiä ihmisiä.
– Suomesta ei vangit lopu.
Isän jalanjälkien seuraaminen ei ollut Jussi Vauhkosen ensimmäinen ammatillinen tavoite. Peruskoulun jälkeen hän opiskeli itsensä kirvesmieheksi. Se oli lapsena yksi hänen toiveammateistaan. Kun Vauhkonen oli armeijassa, hänen äitinsä vinkkasi vanginvartijakurssista.
Lue lisää: ”Putkan joulussa ei polteta kynttilöitä tai jaeta paketteja”
Vauhkonen valmistui vartijaksi vuonna 2008, ja aloitti työt Naarajärvellä seuraavana vuonna. Työkaverit pyysivät häntä lähes saman tien luottamusmieheksi, ja siinä roolissa hän on sittemmin viihtynyt.
Alussa Vauhkonen epäröi, sillä hän ei tiennyt tarkkaan, mitä luottamusmies tekee – tai kuinka pitkään hänellä olisi töitä.
– Työkaveri sanoi, että kyllä töitä riittää. Suomesta ei vangit lopu.
Henkilöstövaje kuormittaa työntekijöitä
Rise kuuluu niihin harvoihin tahoihin, jotka ovat saaneet lisää rahaa nykyhallitukselta. Rise on käyttänyt rahat pääasiassa vankiloiden korjaamiseen ja uusien rakentamiseen.
Vuonna 2024 Suomessa oli vankeja ja vapaudessa yhdyskuntaseuraamusta suorittavia keskimäärin noin 3400. Kasvua edellisvuoteen oli yli kaksi sataa. Vankeja on vankiloissa enemmän kuin siellä saisi olla. Heitä on saatettu majoittaa esimerkiksi saunatiloihin.
Epäasiallinen ja uhkaava käyttäytyminen henkilökuntaa kohtaan on Risen mukaan lisääntynyt. Vauhkosen mukaan häiriökäyttäytymistä on entistä enemmän myös Naarajärven kaltaisessa avovankilassa, mutta vähemmän kuin suljetuissa. Häiriökäyttäytyminen on ollut pääasiassa sanallista. Avovankilasta voi rangaistukseksi joutua takaisin suljettuun vankilaan.
– Suljetussa vangilla ei ole mitään menetettävää.
Maan tiukka taloustilanne näkyy myös Naarajärvellä. Henkilöstövaje kuormittaa työntekijöitä, sillä työyhteisö on pieni.
– Hienoa, että palkinto tuli kenttätasolle. Täällä tehdään työtä suorassa kontaktissa vankien kanssa.
– Jos joku jää äkisti sairauslomalle, korvaajaa ei aina löydy tarpeeksi nopeasti, Vauhkonen kuvailee.
Jos henkilökunnan vahvuus on minimissä, vangeille järjestettävää toimintaa joudutaan karsimaan.
Jotkut vangit, kuten nuoriso- tai seksuaalirikolliset, saattavat tarvita erillisiä tiloja. Henkilöstöpula vaikeuttaa näiden järjestämistä.
– Jokaisen tulee saada lusia tuomionsa rauhassa.
Vauhkonen kertoo, että vangit ovat nykyään aiempaa huonokuntoisempia. Peruskoulu on voinut jäädä kesken ja työkokemusta voi olla kertynyt vain lumenkolauksesta. Yhä harvempi osaa käyttää esimerkiksi puutyökaluja.
– Urani alussa joku saattoi rakentaa kaappikellon. Nykyään tuollainen osaaminen on todella vähäistä.
Työkaluina huumori ja tasapuolinen kohtelu
Vartijan tehtävä on kohdella kaikkia vankeja tasapuolisesti, oli tuomio tullut kuinka kammottavasta rikoksesta tahansa.
Jokaisen tulee saada lusia tuomionsa rauhassa, Jussi Vauhkonen sanoo.
– Vanki on tuomionsa jo saanut. Hänellä on voinut olla velkojat perässä ja pidätystilanteessa on poliisin kanssa käyty hippasille. Miksi me enää löisimme lisää.
Vankilaan kuuluu myös hirtehinen huumori. Jos tuttu vanki on saanut uuden tuomion, Vauhkonen saattaa heittää, että ”mitäs me oikein tehtäisiin sun kanssa, ettet tulisi tänne enää? Pitäisikö sun vaihtaa Koskenkorva kaljaan?”
Vankila on monelle vangille paikka, jossa ensimmäistä kertaa elämässä kukaan kysyy kuulumisia.
– Hyvän huomenen toivottaminen voi olla tosi ihmeellinen juttu.
Jussi Vauhkonen kuuluu Vankilavirkailijain liittoon (VVL). Se on yksi ammattiliitto JHL:n neljästä yhteisöjäsenliitosta. Ne ovat yhdistäneet edunvalvonnan JHL:n kanssa. VVL:ssä on noin 1 350 jäsentä.
Lue lisää: Turvallisuusalalla ei ratkaise painitaito vaan puhelahjat ja tilanneäly