Kirkon perhetyön suosio on suurempaa kuin koskaan. Tampereella perheryhmissä käy nyt paljon väkeä, kertovat lastenohjaajat Terhi Ruuskanen ja Katriina Nuppola.
Suomalaisille lapsiperheille ei kuulu hyvää. Sen paljastavat jo tilastot. Sosiaali- ja terveysministeriö arvioi, että hallituksen leikkaukset sysäävät jopa 31 000 lasta köyhyysrajan alle.
Perheiden huolet näkyvät seurakunnan arjessa, kertovat Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnan lastenohjaajat Terhi Ruuskanen ja Katriina Nuppola.
– Lapsiperheköyhyys näkyy aivan eri tavalla vain vuoden takaiseen verrattuna, Nuppola sanoo.
Hänen mukaansa seurakuntaan tulevien perheiden puheissa pyörii huoli perheen taloudesta. Moni lapsi on joutunut lopettamaan harrastuksensa, eikä ilmaisiin harrastuksiin ole mahtunut.
Perheille suunnatuissa kerhoissa leipää, hedelmiä, juustoa, kurkkua ja kahvia kuluu aiempaa enemmän. Seurakunta ei tilastoi määriä, mutta silmämääräisesti ruokamenekki on kasvanut huomattavasti.
– Olemme iloisia siitä, että voimme tarjota perheille ilmaisen ja terveellisen välipalan, Ruuskanen toteaa.
Päiväkerhossa lasten määrä on vähentynyt, koska moni vie lapsensa päiväkotiin. Kirkon perhetyö taas on hyvin suosittua ja ryhmissä käy paljon väkeä.
– Perheet tarvitsevat kohtaamispaikkoja, joissa tavata matalalla kynnyksellä muita, puuhata yhdessä ja saada vertaistukea, sanoo Ruuskanen.
Monipuolinen työ innostaa, muttei paisuta palkkapussia
Lapset tulevat seurakunnan päiväkerhoon ilman vanhempiaan. Siellä he harjoittelevat muutaman tunnin päivässä itsenäistä olemista ja tekemistä.
Terhi Ruuskanen aloitti Tampereen seurakunnilla liki kaksi vuosikymmentä sitten. Silloin työ oli lähinnä lasten päiväkerhon pitämistä.
Nyt Ruuskanen muun muassa vetää perhekerhoja, joissa lauletaan, askarrellaan ja leikitään yhdessä, ja rakentaa kerronta-alttareita Raamatun kertomuksista lasten katedraaliin Finlaysonin kirkossa. Kerronta-alttarit ovat pienoismaisemia, joissa raamatun sankarit seikkailevat. Kesällä Finlaysonin kirkolla pyörii kesäkahvila ja kesäpiha, missä perheet voivat kokoontua.
Nuppolan työtehtäviin kuuluu ohjaustyön ohessa muun muassa tilastointia, laskutuksia ja tapahtumien suunnittelua turvallisuussuunnitelmineen jopa sadoille ihmisille.
Lisäksi lastenohjaajat suunnittelevat nykyisin varhaiskasvatuksen toiminnan itse. Aiemmin sen tekivät varhaiskasvatuksen ohjaajat.
Monipuolinen työ passaa Nuppolalle ja Ruuskaselle. Työssä on virikkeitä ja jatkuvasti saa oppia uutta.
Lastenohjaajan työ on laajentunut vuosien kuluessa, mutta Tuomiokirkkoseurakunnassa on mahdollista kehittää ammattitaitoaan lisäkoulutusten myötä.
– Työn monipuolisuuden soisi näkyvän myös euroissa. Mutta vaatimustason nousu ei kyllä palkassa näy, Nuppola sanoo.
Toiminta kaikille avointa
Kirkkolain mukaan vain pappi, kanttori ja diakoni ovat pakollisia kirkon työntekijöitä. Kirkon ei siis olisi pakko tehdä lapsi- ja perhetyötä, mutta seurakunnat kautta maan haluavat siihen panostaa.
Ruuskanen ja Nuppola uskovat, että kirkon perhetyön merkitys vain kasvaa, kun muualta leikataan. Kirkonkin talous on tiukalla, koska valtionosuudet ovat pienentyneet, mutta lapset ja perheet ovat etusijalla.
– Pidän siitä, että olemme saavutettavia mahdollisimman monelle perheelle. Pidämme viimeiseen asti kiinni maksuttomuudesta. Se on ykkösasia, Nuppola sanoo.
Sekä Ruuskaselle että Nuppolalle myös hengellisyys sekä perheiden kristillisen kasvatuksen tukeminen on tärkeää. Kirkon lapsi- ja perhetoimintaan kuuluukin elämän suurten kysymysten pohtiminen kristilliseen vakaumukseen nojautuen. Yhteistyöverkostoissa kristillisyys ei saa näkyä.
Kaikkeen toimintaan voi osallistua, vaikka ei kuuluisi kirkkoon. Kirkkoon kuulumattomat maksavat lapsen päiväkerhopaikasta muutaman kympin lukukaudessa. Retkistä voi koitua lisäkustannuksia kaikille, samoin rippileirit ovat maksullisia.
Muuten toiminta on maksutonta. Edes kahvi ei maksa.