Jokainen meistä ansaitsee elää eikä vain selvitä. Ihmisarvoinen elämä on kuitenkin aina vain harvemman etuoikeus, kirjoittaa Motiivin kolumnisti, Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja Amani Al-mehsen.
Olen todistanut viime aikoina ympärilläni niukkenevaa elämää. Lähipiirissäni on ihmisiä laajasti elämän eri alueilta. Jokaisella on omat vaikeutensa, mutta kaikkia yhdistää huoli toimeentulosta, asioiden kallistumisesta ja työhön liittyvistä kompromisseista.
Moni on joutunut oman ammatin ja kovasti opiskeltujen tutkintojen sijaan ottamaan vastaan sitä, mitä saa. Kyseenalaiset työolot ja alhainen palkka nakertavat hyvinvointia. Se on saanut minut pohtimaan myös ihmisoikeusasiantuntijan näkökulmasta, mitä on ihmisarvoinen elämä tässä ajassa. Kenellä on etuoikeus elää sitä tämänhetkisessä Suomessa?
Maassamme on yhä enemmän työssä käyviä köyhiä. Selvitysten mukaan määrä uhkaa yhä kasvaa kymmenillä tuhansilla. Syynä ovat hallituksen leikkaukset ja työelämään kohdistuvat heikennykset. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos arvioi, että köyhyysrajan alla olevien palkansaajien määrä voi nousta vuoteen 2027 mennessä jopa 31 prosentilla.
Jatkuva niukkuus ja huoli taloudesta tuottaa ytimeensä väsyneitä ihmisiä.
Jaan huolen julkisesta taloudesta. Enemmän ajatukseni kuitenkin suuntautuvat tavallisiin ihmisiin ja siihen, mikä tekee elämästä kenellekin hyvää. Kenen kohdalla se on äänen pitämisen arvoista ja kenen kohdalla valikoivasti hiljenemme, koska selviytymisen mentaliteetti on juurtunut kansakuntaamme?
Lähes joka kymmenennen suomalaisen tulot eivät riitä ihmisarvoiseen elämään. Hyvinvointi on lisääntynyt ja terveyden taso noussut, mutta ne jakautuvat väestössä yhä eriarvoisemmin.
Lue lisää: Amani Al-mehsen: Empatia on suurinta rohkeutta
Perusturva on tärkeää. Merkittävä osa ihmisarvosta ja hyvinvoinnista kuitenkin muodostuu “pehmeistä” asioista, kuten harrastuksista, kulttuurista ja elämyksistä. Jatkuva niukkuus ja huoli taloudesta tuottaa kasautuvaa pahoinvointia ja ytimeensä väsyneitä ihmisiä. Se myös syö luovuutta.
Kaipaan työelämään ja yhteiskuntaamme murrosta. Mitä jos, vastoin oppimaamme nöyrän pärjääjän häveliäisyyttä, uskaltaisimme vaatia itsellemme ja kanssaihmisille enemmän kuin sen, mikä riittää pelkkään selviämiseen?
Hyvinvointiin, palkkatasoihin, työoloihin ja vapaa-aikaan panostaminen palvelee koko Suomea. Jokainen meistä ansaitsee elää eikä vain selvitä.
Amani Al-mehsen on ihmisoikeusasiantuntija, kolumnisti, kirjailija, Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja ja välillä itsekin väsähtävä rakenteiden ravistelija.