Ari Mähösen ura on kulkenut ulkomaan sotilaskeikkojen kautta krematorioon. Nyt eläkkeellä oleva Mähönen kertoo työstään ja elämästään palkitussa äänidokumentissa.
Ari Mähösen kädet ovat käsitelleet lukemattomia ruumiita. Hän kertoo rauhallisella äänellä, kuinka entinen sotilas, pitkäaikainen ammattiliitto JHL:n pääluottamusmies ja nyt eläkkeellä oleva krematorionhoitaja on elänyt kuoleman läheisyydessä vuosikymmeniä. Hänen tarinansa ei ole vain ammattikertomus, vaan pohdinta elämästä, kuolemasta ja niiden välisestä rajasta.
Mähösen tie krematorioon ei ollut suoraviivainen. Lähes kymmenen vuoden palvelus ulkomailla sotilaana jätti jälkensä, kun kuolema oli läsnä jatkuvasti.
– Mä olin nähnyt jo ruumiita ja käsitellyt ruumiita.
– Mä olin nähnyt jo ruumiita ja käsitellyt ruumiita, hän muistelee Loppuelämän duuni –äänidokumentissa. Sotilashommiin lähteminen oli hänen tapaansa käsitellä veljensä ennenaikaista kuolemaa – yritys löytää rauha omasta sisäisestä myrskystä.
Mähösestä kertova Loppuelämän duuni sai kunniamaininnan Radiofestivaalin dokumenttisarjassa. Sen on toimittanut ja tuottanut Anne Palm ja Anna Kauppinen. Palm toimii JHL:ssä sopimustoiminnan assistenttina.
Kuolemaa ei tarvitse pelätä
Mähösen puheesta kuuluu ammattiylpeys ja hiljainen hyväksyntä elämän raadollisuutta kohtaan. Hän on nähnyt ja kokenut ihmiselämän rajallisuuden läheltä, ja se on muokannut hänen ymmärrystään maailmasta tavalla, johon harva pystyy samaistumaan. Hänen kohdallaan se kuitenkin näyttäytyy seesteisenä realismina.
Levon hautausmaalla Lahdessa työskennellyt Mähönen on nyt eläkkeellä, mutta hänen tarinansa jatkuu – ja se muistuttaa meitä siitä, että kuolema on osa elämää, eikä kuolemaa tarvitse pelätä.
Kuuntele Loppuelämän duuni -äänidokumentti täältä.
Sisältövaroitus: Ohjelma sisältää rankkaa pohdintaa ja muistelua aiheista, jotka voivat olla monella hankalasti käsiteltäviä.
Lue lisää: Näin onnistut: Kuinka toimin, kun työkaveri kuolee?