Merkittävä osa ambulanssikeikoista on ”turhia”

Ensihoitotehtävien määrä on kasvussa koko maassa. Kuitenkin jopa 40 prosenttia tehtävistä on ”turhia”. Liioittelevatko kansalaiset avun tarvetta soittaessaan hätäkeskukseen vai onko kynnys lähettää ambulanssi madaltunut? Motiivi otti selvää.

Sosiaali- ja terveysministeriön kesäkuussa julkaiseman selvityksen mukaan ensihoitotehtävien määrä nousi vuodesta 2012 vuoteen 2014 keskimäärin 4,3 prosenttia. Suurinta kasvu oli Pohjois-Pohjanmaalla (8,5 %), Varsinais-Suomessa (8,4 %), Helsingissä (7,2 %) ja Pohjois-Savossa (6,2 %).

Esimerkiksi Varsinais-Suomessa ensihoitotehtäviä oli viime vuonna noin 66 000. Niistä sairaanhoitopiiri hoiti 25 000 ja pelastuslaitos loput, noin 40 000.

– Pelastuslaitoksen tehtävämäärä kasvaa 5-10 prosenttia vuodessa, kertoo Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen ensihoitopäällikkö Markku Rajamäki.

Turun keskuspaloasemalla tehtävämäärän kasvu on johtanut ambulanssien käyttöasteen nousuun jopa 70 prosenttiin. Se tarkoittaa, että autot ovat lyhyitä huolto- ja tankkaustaukoja lukuun ottamatta koko ajan ajossa, jonka seurauksena potilaiden tavoittamisviive kasvaa aika-ajoin kohtuuttomasti.

Tavoitettavuus alkaa olla ongelma myös Pohjois-Savossa, jossa pelastuslaitos tuottaa Kuopion, Suonenjoen ja Varkauden ensihoitopalvelut, ja sairaanhoitopiiri muiden alueiden.

Pelastuslaitoksella on yhdeksän ambulanssia, 28 ensivasteyksikköä ja 25 000 tehtävää vuodessa.

– On aina vaan enemmän hetkiä, jolloin ambulanssien kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, myöntää Pohjois-Savon ensihoitopäällikkö Jukka Hartikainen.

Kuin taksin tilaisi…

ensihoitajat ambulanssissa
Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen ensihoitajat Jarno Saarinen (vas.) ja Ville Viitanen lähdössä keikalle.

Tehtävämäärän kasvuun on useita syitä. Keskeisin on väestön ikääntyminen ja sairastavuuden lisääntyminen, mutta myös vanhusten laitoshoidon purku kuormittaa ensihoitoa.

Kolmas syy on ihmisten lisääntyvä uusavuttomuus. Tästä alan toimijat puhuvat kieli keskellä suuta, mutta tosiasia on, että kynnys soittaa hätänumeroon on madaltunut. Vain hiukan liioitellen voi sanoa, että jotkut soittavat 112:een samaan tapaan kuin tilaisivat itselleen taksia. Niinpä merkittävä osa ambulanssikeikoista on nykyään ”turhia”.

– Jopa 40 prosenttia tehtävistä on luonteeltaan sellaisia, ettei niissä ole tarvetta ensihoidolle, vahvistaa ensihoitopäällikkö Markku Rajamäki Varsinais-Suomesta.

Tehtävien luokittelu turhiksi on hiukan riskaabelia, sillä ne poikkeavat toisistaan suuresti. Ryhmään kuuluu sekä ensihoitajien paikan päällä hoitamat potilaat, joita ei kuljeta mihinkään, että ne, joilla ei ole ensinkään tarvetta terveydenhoidolle. Aina hälytyksen tehnyttä potilasta ei edes tavoiteta tai hän ei suostu hoitoon tai sitten hätäkeskus peruuttaa tehtävän ennen kuin ambulanssi ehtii kohteeseen.

Keskukseen helppo kilauttaa

Mistä nämä ”turhat” tehtävät sitten johtuvat? Järjestelmän hyväksikäytöstä vai hätäkeskuksen madaltuneesta kynnyksestä lähettää ensihoitoyksikkö kohteeseen?

Hätäkeskuspalveluiden johtajan Marko Niemisen mukaan kyse on ennen muuta siitä, että ihmisten tietoisuus hätänumerosta on nykyisin hyvin korkealla.

– Maallikko ei aina tiedä, milloin tarvitaan ensihoidon palvelua ja milloin riittäisi terveyskeskuksen päivystys tai muu kiireettömämpi apu. Hätänumeroon on helppo soittaa, koska ei ole oikein muutakaan paikkaa, mistä saisi terveydenhoidon neuvontaa keskitetysti, hän sanoo.

Tämä on totta. Terveystoimen neuvontapalvelut on järjestetty kirjavasti, toisilla alueilla niitä on tarjolla, toisilla ei. Huonon olon yllättäessä harva malttaa selvitellä seudullisia palvelunumeroita – on helpointa kilauttaa hätäkeskukseen.

hätänumero 112

Toisinaan oireita liioitellaan

Myös järjestelmän väärinkäyttöä esiintyy Marko Niemisen mukaan jossain määrin.

– Se voi olla tietämättömyydestä johtuvaa tai tietoista. Päivystäjälle saatetaan esimerkiksi liioitella oireita tai sitten on opittu käyttämään avainsanoja, joilla ambulanssin saa todennäköisesti liikkeelle, hän toteaa.

Hätäkeskuspäivystäjän kannalta nuo tilanteet ovat hankalia, sillä hätäpuheluun vastattaessa lähtöoletus on, että soittaja puhuu totta.

– Hätäkeskuksessa ei voida heti ensimmäiseksi epäillä soittajan motiiveja, vaan meidän tehtävä on selvittää tilanne, ja toimia sitten niin kuin viranomaisen meille antamat ohjeet velvoittavat, Marko Nieminen sanoo.

Ensihoito väkisin ”etupainotteista”

ensihoitaja ja ensiapulaukku
Vuorokauden mittaisen työvuoron aluksi ensihoitaja Ville Viitanen tarkistaa varusteet.

Monen ensihoidossa toimivan kokemus on, että myös hätäkeskusten kynnys hälyttää ensihoitoyksikkö on etenkin hätäkeskusuudistuksen jälkeen madaltunut.

– Hätäkeskuspäivystäjät toimivat tietenkin oman protokollansa mukaan, mutta aika matalalla kynnyksellä ambulansseja lähetetään, arvioi Varsinais-Suomen ensihoitopäällikkö Markku Rajamäki.

Marko Nieminen Hätäkeskuslaitoksesta muistuttaa, että vertailu hätäkeskusuudistusta edeltävään aikaan ontuu, koska päivystäjille annettua ohjeistusta on muutettu.

– Lisäksi ensihoidon tuleekin olla ”etupainotteista”, sillä kyse on kriittisestä toiminnasta. Jos ei olisi yhtään turhaa keikkaa, olisi todennäköisesti jäänyt hoitamatta monta tapausta, jossa ripeä ensiapu on pelastanut ihmishenkiä.

Niemisen mukaan ambulanssia ei kuitenkaan lähetetä varmuuden vuoksi, vaan aina hätäkeskuspäivystäjän tekemän riskiarvion perusteella.

– Päivystäjän tehtävät on kirjattu lakiin, mutta viime kädessä on kyse yksittäisen päivystäjän ammattitaidosta ja kyvystä tunnistaa avun tarve ja toimia ohjeiden mukaan. Ohjeen noudattaminen tarkoittaa myös sitä, että on kyettävä tekemään hälyttämättäjättämispäätös, jos riskiarvio ei sitä edellytä, hän huomauttaa.

Ministeriö miettii toimia

STM:n laskelmien mukaan Suomessa on väestöpohjaan nähden 20-30 prosenttia enemmän ensihoitotehtäviä kuin muissa Euroopan verrokkimaissa. Määrä on sen verran iso, että ministeriössä on mietitty toimia, joilla vähentää ensihoidolle varsinaisesti kuulumattomia tehtäviä.

Erityisasiantuntija Lasse Ilkan mukaan hätäkeskukset toimivat pääsääntöisesti hyvin, eli päivystäjät osaavat tunnistaa hätätilanteen ja hälyttää tarpeen mukaan poliisin, palokunnan tai ensihoitoyksikön.

– Ongelman muodostavat ne tilanteet, joissa ei ole varsinainen hätä, vaan muu tarve arvioida soittajan terveydentilaa ja hoidon tarvetta. Päivystäjät eivät ole terveydenhoidon ammattilaisia, ja vaikka olisivatkin, nykysysteemissä on vain kaksi vaihtoehtoa: hälyttää ambulanssi tai jättää hälyttämättä, hän sanoo.

pelastuslaitos-teksti ambulanssin kyljessäMuissa EU-maissa, esimerkiksi Britanniassa ja suur-Kööpenhaminan alueella Tanskassa, potilasvirtojen ohjailu on paremmalla tolalla.

– Niissä on kansallinen numero päivystyksellistä, mutta ei niin kiireellistä avuntarvetta varten. Tai sitten hätänumeroon soittanut ohjautuu valtakunnalliseen numeroon, josta hän saa muuta apua, mikäli tarvetta ensihoidolle ei ole, Ilkka kertoo.

Samaa viritellään nyt myös Suomessa. Kun päivystäjä tunnistaa kiireettömän avuntarpeen, hän voisi siirtää puhelun alueen sote-vastuukeskukseen. Niitä olisi kaikkiaan viisi.

– Siellä soittajasta tulee potilas ja häntä auttaa ja neuvoo terveydenhoidon ammattilainen, jolla on pääsy potilastietoihin, Ilkka visioi.

Ratkaisuun vielä vuosia

Hätänumeroa täydentävää puhelinpalvelua varten ei tarvita uusia virastoja, vaan se voidaan kytkeä tietotekniikan avulla joko olemassa oleviin järjestelmiin tai sote-uudistuksen myötä syntyvään palvelurakenteeseen.

Lasse Ilkan varovaisen arvion uusien palveluratkaisujen toteutumiseen menee vielä useita vuosia.

– Ensi vuonna hätäkeskukset saavat uuden keskustietojärjestelmän, ja sen jälkeen asiaa on mahdollista pilotoida jollain hätäkeskusalueella, hän ennakoi.

Edes hintalappua uudelle palvelulle ei ole toistaiseksi asetettu.

– Se vähentää päällekkäistä työtä ja säästää ensihoidon kuluja, joten tuskin siitä kovin suuria lisäkustannuksia syntyy, Ilkka arvioi.