Sosiaali- ja terveysalalla on pulaa luotettavista turvavälineistä. Kehitysvammaisten palvelukeskus Oulussa otti käyttöön nopeasti päälle puettavan turvahihan.
Päivät Konstin vammaispalveluissa Oulussa rullaavat asiakkaiden toimintakyvyn ja iän ehdoilla. Asiakkaat ovat vaativaa erityispalvelua tarvitsevia kehitysvammaisia.
Arki täyttyy koulusta, harrastuksista ja työtoiminnasta, viikonloput kotiaskareista. Aina asiakkaat eivät pysty kontrolloimaan impulssejaan. Se aiheuttaa väkivaltatilanteita. He voivat reagoida aggressiivisesti pieniin asioihin, kuten yllättäviin ääniin tai epätavallisiin asusteisiin.
Konstissa ei käytetä enää lepositeitä tai muita liikkumista rajoittavia välineitä. Vaihtoehdoksi jää asiakkaan kiinnipitäminen tai ohjaaminen erilliseen tilaan. Joskus tilanteet pitkittyvät, ja vartijoiden apu on tarpeen. Ääritilanteissa on kutsuttu poliisi.
Tilanne voi kestää parista minuutista yli tuntiin. Asiakas on voinut yrittää raapia, purra ja potkia työntekijää koko sen ajan.
– Yksittäinen potku tai lyönti ei välttämättä haittaa, mutta kymmenet kerrat voivat jo tuntua, Tuija Rahkala kertoo.
Rahkala työskentelee Konstissa lähihoitajana, mutta tällä hetkellä hän toimii täysipäiväisesti luottamustehtävissä.
Tavoitteena täysipainoinen arki
Konstin työntekijät tukevat asiakkaita kontrolloimaan impulssejaan ennakoinnilla, harjoittelulla ja lääkehoidolla. Tavoite on, että asiakkaat voivat elää täysipainoista arkea.
Pitkähihaiset työvaatteet vähentävät asiakkaiden taipumusta tarrata kiinni toisesta ihmisestä. Lehden lukeminen asiakkaan läsnä ollessa ryhmätilassa taas lievittää hänen kokemustaan, että työntekijät tarkkailevat häntä.
Yhdessä yksikössä osa huonekaluista on kiinni lattiassa. Muualla käytössä on erityispainavia kalusteita. Erilliset rauhalliset tilat auttavat asiakkaita, joille ei ryhmätoiminta sovi. Yksilöllisiin aamuherätyksiin siirtyminen puolitti väkivaltaisten kohtaamisten määrän.
Missä luuraavat sote-alan turvavälineet?
Ennakoinnista huolimatta asiakkaiden impulssikontrolli pettää joskus. Siksi Tuija Rahkala on kollegoineen kehittänyt henkilökohtaisia suojautumiskeinoja. Lähtöajatus on, että suojavälineet ovat osa työasua ja ne ehkäisevät tilanteita ennalta.
Konstin työntekijät ovat käyttäneet softcell-takkeja suojaksi puremiselta, nipistelyltä ja raapimiselta. He ovat suojanneet itseään kamppailulajien potkutyynyillä jos heitä kohti on juostu tai heitetty tavaroita. Työntekijät ovat pohtineet myös turvakypärien käyttöä, mutta niitä ei ole otettu käyttöön, sillä näkyvät suojavaatteet provosoivat. Suojavarusteet puetaan mieluiten työvaatteiden alle.
Rahkalan mukaan Suomessa on pulaa sote-alalle suunnatuista suojavälineistä.
– Harva suojavaruste on suunniteltu vastaamaan sote-alan väkivallan uhkaan.
Petra Haapa-aro
Petra Haapa-aro on samaa mieltä. Hän työskentelee Suomen CP-liitto ry:n palveluasunnoilla Helsingissä.
– Harva suojavaruste on suunniteltu vastaamaan sote-alan väkivallan uhkaan.
Haapa-aron kokema työpaikkaväkivalta on usein psyykkistä: uhkailua, nimittelyä ja haukkumista. Tavallinen esimerkki fyysisestä väkivallasta on tavaroiden heittely.
Onko väkivalta sote-alan sokea piste?
Väkivaltaa ei sote-alalla oteta tarpeeksi vakavasti, sanoo Merja Hyvärinen, JHL:n työelämäasiantuntija. Hänellä on vuosien kokemus työturvallisuusasioiden oikeuskäsittelyistä.
Hyvärinen toteaa, että laki on yksiselitteinen. Työnantajalla on velvollisuus huolehtia, että työntekijät saavat tehdä työnsä turvassa.
Hän näkee ongelman myös tasa-arvokysymyksenä.
– Miesvaltaisilla aloilla, kuten poliiseilla tai vartijoilla, välineet ja koulutukset ovat viimeisen päälle.
Hyvärinen on sitä mieltä, että sote- sekä esimerkiksi kasvatus- ja opetusalalla on asennevamma. Työnantaja saattaa vähätellä kokemuksia väkivallasta tai jopa syyllistää työntekijöitä, jos he eivät pärjää.
– Sote-alan sisälläkin kuulee, että väkivalta kuuluu työhön. Pallo heitetään helposti työntekijälle.
Lue lisää: Turvallisuuskouluttaja neuvoo 8 vinkkiä aggressiivisen asiakkaan kohtaamiseen
Laki painottaa ennaltaehkäisyä
– Virhe on jo tapahtunut, jos asiaan puututaan vasta sitten, kun jotain on sattunut.
Petra Haapa-aron mukaan tilanne on menossa hiljalleen parempaan suuntaan.
– Aikoinaan oli enemmän asennetta, että meillä ei sellaista tapahdu tai että kyllä ammattilaisen kuuluu se sietää.
Konstissa on ollut pari vuotta käytössä turvahiha. Sen pinta on viiltosuojakangasta, jonka alla on solumuovia. Hiha oli alun perin osa erityisesti koulumaailmaan tarkoitettua takkia. Takissa tuli kuitenkin pidemmän päälle kuuma, ja äkkitilanteessa siihen pukeutuminen oli hidasta.
Tuija Rahkalan mukaan turvahihasta on saatu Konstissa hyviä kokemuksia. Se on huomaamaton ja nopea vetää päälle. Turvahihassa on huomioitu myös asiakkaan turvallisuus. Esimerkiksi työmaahanskat tai turva-alalle suunnatut viiltosuojat voivat satuttaa asiakasta.
Merja Hyvärinen toteaa, että turvahihan kaltaiset henkilökohtaiset suojavälineet ovat tervetulleita, mutta viimekätisiä keinoja. Myös laki painottaa ennaltaehkäisyä.
– Väkivaltaa ei voi täysin eliminoida. Ei silti käy päinsä, että ennaltaehkäisy unohdetaan ja ostetaan turvahihoja tai työntekijät virittelevät omia suojavarusteita.
Turvahihan käyttö ei vähennä ennakoinnin ja koulutuksen merkitystä, painottaa myös Tomi Jokivalli hihaa valmistavasta Turvanvuoksi Oy:stä.
– Turvahiha on viimekätinen suoja. Se antaa varmuutta puuttua tilanteisiin.
Tuija Rahkala kertoo, että Konsti on järjestänyt ennaltaehkäisevää koulutusta ja ohjaustilanteita. Niissä opetellaan tunnistamaan impulssikontrollin pettämiseen johtavia tilanteita ja niissä toimimista.
– Voimme kokeilla kohtuun rajoissa kaikkea, mikä lisää turvallisuutta.
Tuija Rahkala
– Voimme kokeilla kohtuun rajoissa kaikkea, mikä lisää turvallisuutta.
Petra Haapa-aro painottaa työnantajan järjestämien koulutusten tarpeellisuutta.
– Virhe on jo tapahtunut, jos asiaan puututaan vasta sitten, kun jotain on sattunut.
Lue lisää: Ristiriita repii sote-alaa: ”Sammutetaan tulia, kun nilkat jo palavat”