Toiminnanjohtaja Sydänmaanlakka: ”Minä hulluttelen ihan vapaasti!”

Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka haluaa riisua mielenterveysongelmiin liittyvän häpeän.

– Joka neljäs suomalainen masentuu tai sairastuu johonkin mielen sairauteen elämänsä aikana. Se voit olla sinä tai yhtä hyvin minä. Kun puhumme hulluista, emme puhu heistä, vaan meistä, hän muistuttaa.

Millä tolalla on suomalaisten mielenterveys? Aika huonolla, jos on uskominen Kelan ja Eläketurvakeskuksen tilastoja. Yli 400 0000 meistä syö vuosittain Kela-korvattuja masennuslääkkeitä. Esimerkiksi vuonna 2013 suomalaisille kirjoitettiin 4,3 miljoonaa reseptiä masennus-, psykoosi-, neuroosi- ja unilääkkeitä – siis 4,3 miljoonaa!

liikennemerkki joka varoittaa hulluksi tulemisestaYli 4 000 suomalaista jää vuosittain työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen tai jonkin muun mielen sairauden takia. Heistä puolet on alle 50-vuotiaita.

– Mielenterveyden häiriöiden takia noin 112 000 on päätynyt ennenaikaiselle eläkkeelle. Mikä inhimillinen menetys, mikä hukattu potentiaali älykkäitä, kyvykkäitä, hienoja ihmisiä, jotka on sysätty syrjään, suree Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka.

Entä sitten ne taloudelliset menetykset? Nekin ovat megaluokkaa. Mielenterveysongelmien takia työmarkkinoilta häviää vuosittain lähes neljä miljoonaa työpäivää. Mielenterveyden häiriöiden kokonaiskustannus on STM:n arvion mukaan liki viisi miljardia euroa vuodessa, ja se koostuu enimmäkseen sairauslomapäivistä, työkyvyttömyyseläkkeistä, hoidoista ja lääkekorvauksista.

Jotain tarttis varmaan tehdä.

Ei nimi miestä, jos ei…

Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka lähtisi purkamaan pommia riisumalla mielenterveysongelmiin liittyvän häpeän, koska se hidastaa ja pahimmillaan jopa estää hoitoon hakeutumisen ja oikea-aikaisen avun saamisen.

– Numerot tekevät näkyväksi mielenterveysongelmien määrän ja mittasuhteet. On siis ihan turha väittää, että hullut tai mielenterveysongelmaiset tai mitä nimeä haluaakaan käyttää ovat marginaaliryhmä. Luvut osoittavat, että eivät ole.

Samaa ilmiön arkipäiväistämistä voi palvella myös sanavalinnoilla. Siksi tässäkin jutussa vilahtelee hulluja, löylynlyömiä ja ihan kaheleita.

– Minä hulluttelen ihan vapaasti! Itse sana ei ole ongelma, vaan sille antamamme merkitykset. On tietenkin hyvä huomioida asiayhteys, jossa sanaa käytämme, mutta ”ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä”, Sydänmaanlakka toteaa.

Hullun kiilto silmissä

Olavi Sydänmaanlakka
Olavi Sydänmaanlakka aloitti Mielenterveyden keskusliiton johdossa kolme vuotta sitten.

Menit sitten sinne hullujen liittoon töihin, sanottiin Sydänmaanlakalle hänen aloittaessaan potilasyhdistysten perustamassa Mtkl:ssä kolmisen vuotta sitten. Tuoreella toiminnanjohtajalla oli itselläänkin ennakkoluuloja voitettavana.

– Olen tehnyt pitkään työtä väkivaltarikollisten ja muiden vankien parissa, ja oli havahduttavaa tajuta, että minulla on asennevamma mieleltään sairastuneita kohtaan. Pidin heitä liiallisesti lääkittyinä ihmisraunioina, jotka hakkaavat hullun kiilto silmissä markettien hedelmäpelejä. Kyllä hävettää, hän myöntää nyt.

Toinen vavahduttava kokemus oli tavata näitä hulluja.

– Jokaisella kohtaamisella tajusin, että tuossa voisin olla minä. Että ihmisen mieli on hauras. Että yhtä hyvin minä voisin työni, parisuhteeni, jonkin traumaattisen kokemuksen tai pelkän huonon tuurin lannistamana sairastua.

Älä siis koskaan unohda: Kun katsot hullua silmiin, näet siellä itsesi.

Arjen pienet pinnat

Mielenterveyspotilaiden ja -kuntoutujien asema on parin kolmen viime vuosikymmenen aikana parantunut. Itse asiassa se on nyt parempi kuin koskaan aikaisemmin – ja samalla tolkuttoman huono.

– Tilanteen paraneminen on suurelta osin työnantajani Mtkl:n ansiona, sillä se on ajanut jäsentensä asiaa ja tehnyt heitä näkyväksi 70-luvun alusta lähtien. Nykyään pidetään itsestään selvänä, että psykiatriset potilaat ovat oikeutettuja hoitoon ja samoihin palveluihin kuin somaattisesti sairastuneet, Sydänmaanlakka sanoo.

Koska masennus ja muut mielenterveyden häiriöt iskevät usein jo nuorella iällä, on monen kuntoutujan toimeentulo kuitenkin niukkaa ja elämä kituuttamista.

– Mutta pahinta ei ole köyhyys, vaan osattomuuden kokemus. Halusimme tai emme, on yhteiskuntamme rakennettu niin, että työ muodostaa keskeisen omanarvontuntomme mittauspisteen. Kysymys kuuluu, miten palautamme työelämästä syrjään joutuneille heille kuuluvan arvon ja otamme heidät porukkaan.

Sydänmaanlakan resepti on yksinkertainen: lakkaamme kohtelemasta ja alamme kohdata.

– Sinä ja minä, aamulla postilaatikolla ja kauppojen tuulikaapissa, ruuhkabussissa ja harrastusryhmissä, ihan tavallisessa arjessa.

Sydänmaanlakka painottaa, että pitkät sairaalajaksot, kohdallaan oleva lääkitys ja toimivat mielenterveyden avopalvelut valuvat hukkaan, jos kohtaamiset arjen pienillä pinnoilla eivät onnistu.

– Tärkeintä ei ole se, mitä tapahtuu sairaalajaksoilla tai terapiaistunnoissa, vaan se mitä tapahtuu jaksojen ja istuntojen välissä.

Pelkkää hukkakauraa?

Olavi Sydänmaanlakka
Olavi Sydänmaanlakka kantaa huolta mielenterveyskuntoutujien syrjäytymisestä työ- ja muusta elämästä.

Tuottavuusloikasta ja kansakunnan kilpailukyvystä huolestuneille Olavi Sydänmaanlakalla on hyviä uutisia. Edes seinähullut eivät ole hukkakauraa!

– Mielenterveyden keskusliitto on tarjonnut jo vuosia työ- ja koulutusvalmennusta, ja sen tulokset ovat loistavia. Peräti 67 prosenttia valmennukseen osallistuneista sijoittuu työmarkkinoille tai lähtee opiskelemaan.

Mielenterveyskuntoutujan rekrytointi ja työhön paluu ovat kypsyyskoe niin esimiehelle kuin työyhteisölle, mutta ikuisena optimistina Sydänmaanlakka on aistivinaan käynnissä olevan muutoksen.

– Tulee vielä päivä, jolloin mielenterveyden järkkyminen on kuin sulka hatussa. Silloin ansioluetteloon voi kirjoittaa, että takana on puolentoista vuoden sairausjakso masennuksen tai bipolaarisen mielialahäiriön takia ja siitä kuntoutuminen. Samalla se on kasvutarina, jolla on yhtymäkohtia luovuuteen ja tuottavuuden lisääntymiseen.

Uskokaa tai älkää, mutta edellä mainittu lausunto on annettu vakavalla mielellä.

Katse Keroputaan malliin

Myös mielenterveysongelmaisten palvelujärjestelmässä Olavi Sydänmaanlakka näkee orastavia kehityksen merkkejä jos kohta kehitettävääkin löytyy.

– Mielenterveyden ammattilaiset osaavat homman, mutta ammattilaisten puheille pääsy ei ole ihan yksinkertainen juttu. Koko palvelujärjestelmä on organisaation itse sanoittama ja sen ehdoilla luotu. Se on niin monimutkainen, että asiakkaita varten on pitänyt kehittää palveluohjaajien ammattikunta neuvomaan, miten ja mistä luukusta saat palvelua, hän ihmettelee.

Olavi Sydänmaanlakka
Toiminnajohtaja Olavi Sydänmaanlakka kehuu Keroputaan mallia ja Eksoten tapaa yhdistää mielenterveys- ja päihdepalvelut.

Tärkeimpänä painopisteenä Sydänmaanlakka pitää akuutin hoidon turvaamista.

– Kun ihmisen mieli naksahtaa, hän tarvitsee välittömän avun, eikä terapia-aikaa puolen vuoden tai vuoden kuluttua. Hätään on vastattava oikea-aikaisesti ja mieluiten ennakoiden, jolloin vältytään pitkiltä ja kalliilta laitosjaksoilta ja terapioilta.

Torniossa ja koko Länsi-Pohjan alueella toteutettava Keroputaan malli, jossa yhteyden päivystävään hoitajaan saa heti ja hoitoon pääsy on turvattu, on Sydänmaanlakan mielestä oivallinen esimerkki. Samoin Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri, Eksote. Se yhdisti jäsenkuntien päihde- ja mielenterveyspalvelut sekä erikoissairaanhoidon psykiatrian yksikön yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi.

– Tarvitaan yhden oven malli, jossa ihminen tulee tarpeineen kunnioittavasti ja arvostavasti kohdatuksi – onpa se ensimmäinen vastaanottaja sairaanhoitaja, vahtimestari tai aulatyöntekijä. Siitä rakentuu luottamus, joka johtaa hyviin hoitotuloksiin. Silloin monimutkaiset ja kalliit palveluhärdellit voidaan tarpeettomina purkaa, Olavi Sydänmaanlakka sanoo.