Lapissa perheiden arkea kuormittavat pitkät työvuorot ja etäiset tukiverkot – ja sosiaalinen media. Terhi Tammelan mukaan kuunteleminen voi olla tärkeämpää kuin neuvot.
Etenkin pikkulasten äidit väsyvät. Sen on saanut todeta Terhi Tammela, joka on työskennellyt kolme vuotta Kittilän Perhejelpin perhetyöntekijänä.
Perhejelppi tarjoaa ilmaista neuvontaa alle kouluikäisten lapsen perheille. Tammelan mukaan vanhempien väsymisen syyt voi tiivistää kolmeen: yksinäisyys, tukiverkostojen puute ja somen luomat paineet.
Kittilässä perheillä on erityisiä haasteita. Alueen hiihtokeskuksissa tehdään sesonkiluonteista työtä, jolloin töitä on yötä myöten. Kittilässä toimii myös kultakaivos. Siellä työt hoidetaan viiden yövuoron jaksoissa, jolloin päivät menevät nukkuessa. Tällaisessa työssä ainakin toinen vanhemmista on paljon poissa perheen arjesta.
Myös perheiden tukiverkot saattavat olla pitkien matkojen päässä.
Uupumus sai vaihtamaan työtä
Uupumus ei ole vierasta Terhi Tammelalle itselleenkään. Hän toimi pitkään päiväkodin opettajana, hoitajana ja avustajana.
– Tein kaikkea muuta paitsi johtajan töitä. Aika oli koko ajan kortilla.
– En tarjoa omia neuvojani, enkä puutu perheiden arvovalintoihin.
Kiireinen työ imi voimat, eikä energiaa riittänyt vapaa-ajalle. Kun tarjolle tuli perhetyöntekijän äitiyslomasijaisuus, Tammela päätti kokeilla alan vaihtoa. Sijaisuus muuttui vakinaiseksi työksi.
– Tässä työssä saan keskittyä yhteen lapseen kerrallaan. Se sopii minulle.
Lue lisää: Lastensuojelussa ei ole patenttiratkaisuja
Perheen tukena kolmen kuukauden jaksoissa
Perhetyöntekijä on perheen tukena viikoittain kolmen kuukauden jaksoissa, yleensä kolme tuntia kerrallaan. Kyse on ennaltaehkäisevästä työstä, ei vakavien ongelmien ratkaisemisesta. Pienten lasten vanhemmat saattavat tarvita parisuhdeaikaa tai äiti tilaisuuden nukkua rauhassa.
Jos avuntarve on suurempaa, perhetyöntekijä voi etsiä yhdessä perheen kanssa apua esimerkiksi sosiaali- tai terveyspalveluista. Hän voi auttaa myös tekemään lastensuojeluilmoituksen.
Jos perheessä on erityislapsia, uupuminen on Tammelan mukaan yleisempää. Aiemmin neuvolat pyysivät perhetyöntekijöitä avuksi, kun ne tunnistivat avuntarpeen. Nyt hyvinvointialueet eivät tee vastaavaa ennaltaehkäisevää perhetyötä. Neuvoloissa voidaan vain vinkata Perhejelpin mahdollisuudesta.
Some lisää suorituspaineita
Sosiaalinen media saa Terhi Tammelalta huutia. Kuvankaunis video- ja kuvavirta tarjoaa ruusunpunaista mallia, jossa epätäydellisyyttä ei hyväksytä.
Eräs ihana onnistuminen oli erityislapsen perheessä, jota Tammela tuki pitkän jakson ajan. Kun hän meni perheen luo ensimmäistä kertaa, koti oli hienosti sisustettu ja putipuhdas, lapsi kauniisti puettu.
– Mutta äiti oli uupunut.
Tammela puhui äidin kanssa siitä, kuinka lapsen kanssa sotku kuuluu asiaan. Kun perheelle syntyi toinen lapsi, hän meni uudelle käynnille. Tammela huomasi, että äiti oli rennompi ja lelut levällään. Äiti oli päästänyt irti täydellisyyden tavoittelustaan.
Some saa erityisesti äidit kipuilemaan riittämättömyyttään. Heistä voi tuntua, ettei oma lapsi tai vanhemmuus ole sellaista kuin he kuvittelivat sen olevan.
– Isät harvemmin puhuvat suoraan vanhemmuuden paineistaan. Hekin saattavat kuitenkin kärsiä siitä, etteivät ehdi olla tarpeeksi lapsensa kanssa.
Perhetyöntekijä on kuuntelija, ei tuomari
Luottamus perhetyöntekijään syntyy vasta useamman käynnin jälkeen.
– Kun hoidan lapsen hyvin, kuuntelen enkä tuomitse, yhteistyö alkaa sujua.
Tammela ei ikinä puutu perheiden arvovalintoihin tai elämänkatsomukseen. Aina mennään perheen ehdoilla ja heidän arvomaailmansa raameissa. Elämää helpottavat ratkaisut etsitään yhdessä perheiden kanssa.
– Parasta on, kun näkee, että oma työ kantaa hedelmää.
Omasta perheestä voimaa
Tammela ajaa keskimäärin 500–800 kilometriä työmatkoja kuukaudessa. Pisin matka yhden perheen luokse on ollut 70 kilometriä suuntaansa.
Perhejelpissä on kaksi perhetyöntekijää, ja he näkevät toisiaan vain perjantain purkusessioissa. Koko tiimin kokoontuu kerran kuussa.
– Työn yksinäisyys on välillä rankkaa. Onneksi työkaverilta saa tukea. Käyn myös ahkerasti erilaisissa koulutuksissa.
Omasta jaksamisestaan Tammela pitää huolta vanhalla maatilalla, jossa hän asuu perheineen. Tila sijaitsee 40 kilometrin päässä Kittilän keskustasta. Siellä Tammela kalastaa ja suppailee.
– Ihana aviomies palauttaa minut aina maan pinnalle, jos alan yliajatella asioita.
Tammelalla on kaksi lasta, 16-vuotias poika ja 19-vuotias tyttö. Tärkeä tuki ovat myös naisystävät.
Maatilalla eläinrakasta Tammelaa ilahduttavat myös kaksi kissaa ja koiraa sekä kanat ja kukko. Hän on syntynyt Helsingissä mutta viihtyy Kittilässä.
– Äiti on Pellosta kotoisin, ja siellä on mummola. Minulla oli nuoresta asti haave päästä Lappiin, jos vain joku lähtisi mukaan. Onneksi se joku löytyi Kittilästä.