Avohoidossa ryhmä auttaa nuorta hallitsemaan ahdistusta

Nuorten paikka, jossa on värikkäät itse tehdyt huoneentaulut, voimalauseita vilisevä puu, mukavat sohvat ja kodikas tunnelma. Voiko nuorten avohoidossa olla tällaista?

Nuoriso-ohjaaja Tapani Harinen kulkee nuorisopsykiatrian intensiivisen avohoidon osastolla rennosti collegehousuissa ja villasukissa Espoon Matinkylässä. Harinen ohjaa maanantaisin viikon ensimmäisen aamuhetken, jossa kerrotaan nuorille mihin he ovat tulleet. Harisen tehtävänä on keskustella ja viettää aikaa nuorten kanssa, siis yksinkertaisesti olla läsnä nuoria varten.

Matinkylän yksikön potilaat ovat 13–17-vuotiaita nuoria. Intensiivinen avohoidon arki koostuu yksilö- ja ryhmähoidosta. Nuoret keskustelevat ohjatuissa kuuden hengen ryhmissä erilaisista teemoista, ja tekevät teemoihin liittyviä tehtäviä. Työtä tehdään moniammatillisessa tiimissä. Sairaanhoitajat muodostavat suurimman ryhmän, nuoriso-ohjaajia on yksi. Lisäksi työhön osallistuvat muun muassa psykologi, sosiaalityöntekijä, toimintaterapeutti ja fysioterapeutti, jotka ohjaavat ryhmiä yhdessä sairaanhoitajan kanssa. Tiimin tukemiseen osallistuvat myös lääkäri ja osastonhoitaja.

Intensiivinen avohoito on auki maanantaista torstaihin aamusta iltapäivään, jonka jälkeen nuoret lähtevät kotiin. Nuorelle jakson pituus on kaksi viikkoa, neljä toimintapäivää viikossa. Avohoitotoimintaa ei ole perjantaisin tai viikonloppuisin.

Matinkylän intensiivisen avohoidon yksikkö ei ole laitosmainen, vaan nuorten näköinen paikka.
Matinkylän intensiivisen avohoidon yksikkö ei ole laitosmainen, vaan nuorten näköinen paikka.

Hoitoa nuorten ehdoilla

Nuoret tulevat intensiiviseen avohoitoon erikoissairaanhoidon muista toimipaikoista, poliklinikoilta tai nuorisopsykiatrisilta osastoilta. Tie nuorisopsykiatrian poliklinikalle on usein käynyt kouluterveydenhuollon tai terveyskeskuksen lääkäreiden ohjaamina. Lisäksi jotkut nuoret saavat nuorisopsykiatrista konsultaatiota Varhain-työryhmän avulla. Varhain-ryhmä saa avunpyyntöjä koulujen kuraattoreilta, psykologeilta, lääkäreiltä ja terveydenhoitajilta. Työryhmän työntekijät tekevät työtä yhdessä nuorten, huoltajien ja koulun toimijoiden kanssa.

Erikoissairaanhoidossa nuoren tilanne kartoitetaan ensin TAK -poliklinikalla eli Tutkimus-akuutti-konsultaatio-yksikössä, jossa nuoren kanssa työskennellyt työryhmä tekee yhdessä nuoren ja huoltajien kanssa hoitosuunnitelman. Nuoren oma tavoite määrittelee myös hoidon painopisteen. Jakson aikana nuori on lääkärintodistuksella poissa koulusta.

– Joskus nuori ohjataan meille, ettei tarvitsisi lähteä heti psykiatriselle osastolle, vaan kokeiltaisiin ensin avohoitoa. Toisinaan taas nuori on jonossa poliklinikalle, muttei pääse vielä hoitoon, jolloin intensiivinen avohoito saattaa olla toimiva vaihtoehto ja mahdollistaa tiiviin aloituksen hoidossa, Harinen sanoo.

–Suurin ryhmämme on masentuneet ja epävakaat nuoret. Moni nuorista on tullut kiusatuksi. Suurin osa nuorista tulee avohoitoon oppimaan ahdistuksen hallintakeinoja, hakemaan helpotusta erilaisiin pulmiinsa. Nuorella voi olla päivärytmi hukassa, ja vaikeuksia suoriutua arjesta tai koulusta. Erityisesti lomien jälkeen tai juuri ennen koulun alkua ryhmiin on jonoa.

Intensiivisen avohoidon yksikössä keskitytään nuoreen. Vanhemmille kerrotaan, mitä avohoidossa tapahtuu ja heihin ollaan yhteydessä viimeistään jakson lopussa. Myös yksittäistapaamisia sovitaan tarpeen mukaan.

Perjantaisin työntekijät käyvät läpi ryhmissä tapahtuneita asioita, suunnittelevat seuraavan viikon ja ryhmien teemoja, ovat yhteydessä nuoren vanhempiin ja heitä hoitaviin tahoihin nuoren kanssa sovitusti.

–Olemme nuorta varten kahdeksan päivää, ja hoito on nuorta itseään varten, Harinen sanoo.

Nuoriso-ohjaaja Tapani Harinen vetää viikon ensimmäisen ryhmän ja virittelee nuoria keskusteluun.
Nuoriso-ohjaaja Tapani Harinen vetää viikon ensimmäisen ryhmän ja virittelee nuoria keskusteluun.

Ryhmä tukee ahdistunutta nuorta

Hoitojakson päivät on suunniteltu erilaisten teemojen ympärille, joita muokataan ryhmille sopiviksi. Harinen ohjaa maanantain Valoa arkeen -ryhmää yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa. Ryhmän tarkoituksena on virittää nuoria keskusteluun.

– Yksi toistuvista aiheistamme on arvot. Jaamme jokaiselle nipun, jossa on listattu parikymmentä arvoa ja kysymme, mitkä ovat kullekin tärkeitä arvoja. Näin saamme näkökantaa siihen, millaisia nuoret ovat ja mitä he miettivät.

Tiistain teemana ovat tunne-elämän taidot. Keskiviikkoisin taas opetellaan fysioterapeutin kanssa rentoutumisharjoituksia, joita voi tehdä kotona tai koulussa, jos alkaa ahdistaa. Torstaisin Minä ja mieli-teemassa keskustellaan psykologin kanssa esimerkiksi temperamenttipiirteistä.

Ei terapiaa, vaan jakamista

Vaikka avohoito tapahtuukin ryhmässä, kyse ei ole varsinaisesta ryhmäterapiasta. Ryhmien ideana on sosiaalisten tilanteiden opettelu, ahdistuksen hallintavinkkien yhteinen jakaminen sekä mahdollisuus vertaistukeen.

–Jokaisen ryhmän alussa kerrataan ryhmän säännöt. Nuorille tähdennetään, että ryhmässä ei saa kuvata tai nauhoittaa kännykällä.

Suurin osa intensiiviseen avohoitoon osallistuneista nuorista on tyytyväisiä hoitojaksoon ja antaa positiivista palautetta.
Suurin osa intensiiviseen avohoitoon osallistuneista nuorista on tyytyväisiä hoitojaksoon ja antaa positiivista palautetta.

Ryhmäkeskustelut puretaan aina lopuksi yhdessä. Nuorille korostetaan, että keskustelut ovat luottamuksellisia, ja ryhmässä puhutut asiat jäävät ryhmän sisälle. Yhteisten keskustelujen lisäksi nuori työskentelee ja keskustelee omahoitajansa kanssa päivittäin.

Hoitojaksoon osallistuneet nuoret antavat palautetta hoidon jälkeen.

– Arvoasteikolla 1–5 saamme yleensä lähes joka osa-alueelta arvosanan 4 tai 5. Myös vanhemmilta on tullut positiivista palautetta.

Jatkohoito onnistuu pätkissä

Joskus ryhmässä oleminen ja suunniteltu päivärytmi voi olla liikaa nuorelle. Tällöin pyritään ensin selvittämään, voiko nuori osallistua toimintaan vain osittain.

–Jos nuori ei sopeudu ryhmään, ei halua osallistua tai kertoa itsestään mitään, voidaan sopia hoitojakson keskeyttämisestä tai ohjaamisesta esimerkiksi nuorisopoliklinikalle, Harinen sanoo.

Keskeyttämistä yleisempää on, että nuori jatkaa hoitoa niin sanotuilla neljän päivän intervallijaksoilla yhdessä hoitoryhmän kanssa sovitusti tarpeen mukaan.

Kadonneet pojat

Harinen aloitti Espoon kaupungin nuorisotoimessa jo vuonna 1990 nuorisotiedottajana ja työskenteli lama-aikaan myös nuorten työttömien kanssa. HYKS:ille Harinen tuli vuonna 2000, ja työskenteli ennen Matinkylän avohoito-osastoa nuorten kriisi-, akuutti- ja suljetuilla osastoilla. Kokenut nuoriso-ohjaaja on siis nähnyt hoitoketjun koko kaaren ja muuttuvan yhteiskunnan vaikutukset nuorten elämään.

Harisen on kuitenkin vaikea sanoa, ovatko nuorten mielenterveysongelmat lisääntyneet. Osastojen vähenemisen ja vastaavasti avohoidon lisääntymisen myötä mielenterveyshäiriöt tunnistetaan aiempaa herkemmin.

– Potilasaines on muuttunut hankalammaksi viime vuosina. Monella nuorella on useampia ongelmia samaan aikaan, Harinen toteaa.

Harista huolestuttaa nuorten hyvinvoinnissa eniten poikien katoaminen hoidon piiristä. Tällä hetkellä suurin osa avohoitopotilaista on tyttöjä.

–Tyttöjen määrä avohoidossa on lisääntynyt koko 2000-luvun, mutta poikien osuus on huolestuttavan pieni. En usko, että pojilla menisi nyt paremminkaan kuin ennen. Jostain poikia pitäisi saada kiinni.