Seksuaalivähemmistöjä rajoittaa pelko

Teema: Parisuhde työpaikalla

Jos seksuaalivähemmistöjen syrjintää tutkitaan vain rikosilmoituksiin keskittymällä, työyhteisön merkitys hyvinvoinnille unohtuu.

Kohdellaanko ihmisiä rakkausasioissa työpaikalla tasapuolisesti Suomessa? Tutkimustietoa seksuaalivähemmistöjen syrjinnästä Suomen työpaikoilla tällä vuosikymmenellä on varsin suppeasti.

Tuorein tieto on vuoden 2013 Setan ja Nuorisotutkimusseuran yhteisestä Hyvinvoiva sateenkaarinuori -tutkimuksesta, joka tosin koski vain 15–29-vuotiaita nuoria. Kyselyyn vastanneista ei-heteroseksuaalisista miehistä 27 prosenttia ja naisista 22 prosenttia arvioi, että muiden asenteet hänen seksuaalisuuttaan kohtaan ovat vaikuttaneet hänen ihmissuhteisiinsa työpaikalla. Enemmistö kaikista ei-heteroseksuaalisista vastaajista pelkäsi tilannetta, jossa heidän elämäntilanteensa paljastuttua heidät jätettäisiin työyhteisössä ulkopuoliseksi. ”Paljon” asiaa pelkäsi sekä miehistä että naisista noin joka kuudes.

Asiaa tutkinut Helsingin yliopiston vanhempi tutkija VTT Jukka Lehtonen arvioi, että syrjinnän pelko heijastuu seksuaalivähemmistöön kuuluvien ihmissuhteisiin myös siten, että työtovereista otetaan etäisyyttä, kun ei voida vapaasti puhua omasta elämästä.

– Tämä taas voi iskeä takaisin seksuaalivähemmistöihin siten, ettei heitä pidetä ystävällisinä tai luotettavina, kun eivät jaa omaa elämäänsä työssä tai lähde mukaan yhteisiin rientoihin, Lehtonen sanoo.

”Kaapista tuleminen” ei ole mustavalkoinen asia, jonka seksuaalivähemmistöön kuuluva joutuu käymään läpi vain kerran. Ensiksi ja ennen kaikkea kaapista täytyy tulla ulos omalle itselle. Sen jälkeen seksuaalivähemmistöön kuuluva joutuu erikseen joka yhteisönsä osalta miettimään, mitä hänestä siellä oletetaan ja mitä hän haluaa muiden siellä hänen yksityiselämästään edes tietävän. Jos seksuaalivähemmistöön kuuluva joutuu joka tapauksessa jännittämään muiden reaktiota ja jos työsuhde on lyhyt, ei avoimuutta omasta yksityiselämästä koeta kaikissa olosuhteissa enää hyödyn arvoiseksi.

– Kun monien nuorten työtilanne on muutenkin epävakaa ja heidän pitää aina pelätä, jatkuuko työsuhde, ei riskejä uskalla ottaa. Esimerkiksi koulussa voi olla helpompaa olla avoin, koska sieltä ei voi tulla heitetyksi ulos, sanoo Hyvinvoiva sateenkaarinuori -tutkimuksen laadullisen osuuden tehnyt Helsingin yliopiston tutkija Riikka Taavetti.

Vain vähän ilmoituksia viranomaisille

Ilmoituksia seksuaalisuuteen perustuvasta syrjinnästä työpaikoilla tehdään luultavasti hyvin vähän. Kukaan Motiivin haastattelema lakimies, viranomainen, tutkija tai Seta ry:n edustaja ei pystynyt mainitsemaan kuulleensa viime vuosilta kuin enintään muutamasta tapauksesta. SAK:n juristi Anu-Tuija Lehto yritti kartoitella muutama vuosi sitten SAK:n jäsenliitoilta heidän kohtaamiaan tapauksia seksuaalisuuteen perustuvasta syrjinnästä. Vaikka liitoissa olikin selvitelty Lehdon arvion mukaan yhteensä muutamia kymmeniä tapauksia, ainuttakaan oikeuteen asti johtanutta tapausta ei tullut esille.

Taavetin mukaan seksuaalivähemmistöjen syrjintä työpaikoilla ilmeneekin nimenomaan puheen kautta ja ilmapiirinä, joka korostaa hetero-olettamaa ja tekee siksi ei-heteroseksuaalisen työntekijän avautumisen yksityiselämästään riskialttiiksi.

– On syrjivää kielenkäyttöä, jos puhetavan kautta tehdään ilmiselväksi lähtö-oletus, että eihän täällä ketään homoa ole, Taavetti sanoo.

Vaikka syrjivä kielenkäyttö ei ylittäisikään rikoskynnystä, se asettaa silti seksuaalivähemmistöön kuuluville työelämässä sellaisia haasteita ja riskejä, joita heterot eivät urallaan kohtaa. Se on myös työturvallisuuskysymys, johon työantajalla on lakisääteinen velvollisuus puuttua.

Taavetin keräämässä tutkimusaineistossa yksikään syrjinnästä tai muista työpaikalla ilmenneistä ongelmista kertonut vastaaja ei maininnut millään tapaa ammattiliittoja tai luottamusmiehiä.

– Heillä ei ollut mitään sellaista kokemusta, että työelämässä olisi mitään suojaavia rakenteita tai tahoja, jotka voisivat auttaa tai tukea heitä tällaisissa tilanteissa.

Toisaalta Taavetin kokemus on, että suuri osa työntekijöistä ei muutenkaan tiedä, mitä heidän kannattaisi syrjintää kohdatessaan tehdä.

Vuonna 2004 julkaistiin Jukka Lehtosen ja Kati Mustolan tutkimus Eihän heterotkaan kerro…, joka on edelleen ainoa Suomessa tehty tutkimus nimenomaan sateenkaari-ihmisistä työelämässä. Jukka Lehtonen on paraikaa tekemässä aihepiiriin liittyvää tutkimusta Helsingin yliopiston WeAll-hankkeessa, mutta sen kaikki tulokset eivät vielä ole valmiit.

Vuoden 2004 tutkimuksen mukaan tuolloin seksuaalivähemmistöistä varsin iso osa oli kokenut jonkinlaista syrjintää tai epäasiallista kohtelua työpaikoilla. Tuolloin 15 prosenttia seksuaalivähemmistövastaajista sanoi työpaikallaan ilmenevän seksuaalisuuteen perustuvaa syrjintää. Syrjintää oli havaittu muun muassa työtovereiden ja esimiesten asenteissa (24 %), palkkauksessa (18 %), tiedonsaannissa (18 %), urakehityksessä (15 %) ja työhönotossa (14 %). Lähes kolmannes vastaajista kertoi työpaikallaan ilmenevän epäasiallista nimittelyä kuten homottelua, ja vielä useammat kertoivat kohdanneensa epämiellyttävää vitsailua seksuaalivähemmistöistä.

Tutkimuksen mukaan tuolloin noin joka viides työelämässä ollut bi- tai homoseksuaali salasi seksuaalisuutensa työyhteisöltään kokonaan. Noin puolet salasi seksuaalisuutensa tai oli siitä avoin enintään muutamalle työtoverille.

Syrjintään voi kuitenkin olla samanaikaisesti useita eri syitä, ja sukupuolten väliset tasa-arvo-ongelmat ilmenevät tässäkin. Eihän heterotkaan kerro… -tutkimuksessa homo- ja bi-miehet ilmoittivat naisia useammin seksuaalisuuden olleen pääasiallisena syynä heidän kokemassaan syrjinnässä. Lesbo- ja bi-naiset taas arvioivat kokemansa syrjinnän johtuneen enemmän siitä, että he ovat naisia.

Tessiäkin vahdittava

Seta ry:n puheenjohtajan Panu Mäenpään mukaan seksuaalisuuteen liittyviä yhdenvertaisuusongelmia ilmenee edelleen muutenkin kuin vain tunnetasolla.

– Parisen vuotta sitten keskustelimme paljon eräästä työehtosopimuksesta, jossa ammattiliiton tarjoamassa alkuperäisessä muotoilussa ei oltu sallimassa häävapaata kuin avioliiton kohdalla, ei siis samaa sukupuolta oleville pareille. Olimme silloin ammattiliittoon yhteydessä, ja muotoilu korjattiin, Mäenpää kertoo.

Vuoden 2015 tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakien uudistuksen myötä moinen tessissä oleva rajoitus ei olisi enää pätevä.

Panu Mäenpää kehottaa esimiehiä parhaansa mukaan välttämään tekemään oletuksia työntekijöiden seksuaalisesta suuntautumisesta. Jos ei tiedä, ei pidä esimerkiksi mennä viittaamaan miestyöntekijän kumppaniin ”vaimona”. Sana ”puoliso” on Mäenpään mukaan varsin hyvä ja neutraali termi.

– Se on tottumiskysymys, ja meidän täytyy kielellä yrittää muuttaa sitä asenneilmastoa. Joillekin ihmisille se pitää tehdä varsin näkyvästi, jotta he tiedostaisivat nykyään tekevänsä alaisistaan liikaa oletuksia.

– Ja jotkut tämmöiset ”paremmat puoliskot”, ”emännät” ja ”isännät” ovat sellaisia, joita toivoisin ihan jo hyvän maun vuoksi jätettävän käyttämättä.

Mäenpää toivoo, että uusien lakien edellyttämien yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmien tekeminen työpaikoilla auttaa ongelmien tunnistamisessa ja asioiden ottamisessa puheeksi.

– Syrjinnän ehkäisemisessä esimiehen ensisijainen tehtävä on huolehtia työpaikalla vallitsevasta keskustelukulttuurista. Näkisin, että juuri esimiehen pitää näyttää tässä esimerkkiä ja huolehtia, että työyhteisössä kaikki noudattavat niitä pelisääntöjä.

Lisätietoa WeAll-hankkeesta osoitteessa www.weallfinland.fi