Joseph Ossou hallitsee puhejudon: hän tulee juttuun niin ihmisten kuin eläinten kanssa. Konduktöörin työssä se auttaa häntä ratkaisemaan yllätystilanteet – ja niitähän riittää.
Jutun kuvat on otettu raiteilla, jossa ei liiku junia. Raiteilla kävely on ehdottomasti kielletty.
Kolariin matkaava yöjuna oli jo edennyt Tampereelta pitkälle pohjoiseen, kun humalaisella matkustajalla tuli asiaa konduktööri Joseph Ossoulle.
Ossou ei saanut sönkötyksestä selvää. Seinäjoen kohdilla matkustajan kaveri tuli apuun:
”Taksi, taksi!”
Alkoi selvitä, että Helsingistä Lapin-lomalle suuntaavasta porukasta yksi oli unohtunut Tampereen asemaravintolaan junapysähdyksen aikana. Toiminnan tyyppinä tämä oli hypännyt taksiin ja kiri nyt junaa kiinni ylinopeudella.
Junassa kaikki väki nukkui, ravintolavaunua lukuun ottamatta. Ossou ehti soittaa taksikuskille ja VR:n operaatiokeskukseen. Sovittiin, että juna tekisi ekstrapysähdyksen Pännäisissä. Se oli mahdollista, sillä yöjunan aikataulu oli löysä ja junaliikenne vähäistä.
Ravintolavaunussa ratkesi riemu, kun taksi sai junan kiinni. Kyyti maksoi huhujen mukaan noin 800 euroa.
– Siinä kohtaa oli pakko tarjota tälle matkustajalle oluet firman piikkiin. Koko ravintolavaunu hurrasi: VR, VR, VR, Ossou muistelee.
Ossou kertoo tarinaa leveä virne naamallaan. Muisto on yksi hänen lempimuistoistaan niiltä 17 vuodelta, jotka hän on työskennellyt VR:llä.
Kavereiden kesken Ossou on Jose, niin töissä kuin vapaalla, ja Joselle kavereita ovat kaikki. Ystävällisellä tyylillään hän on vienyt onnelliseen loppuun monta matkaa.
Konduktööri operoi junaa kopistaan
Nelosvaunun yläkerrasta löytyy konnarin koppi, jossa on näyttöjä ja tarvikekaappi.
Kuulutuskoneessa on liuta valmiita kuulutusvaihtoehtoja raiteilla sattuviin tilanteisiin, kuten liikennehäiriöihin. Toiselta ruudulta näkee vaunujen vikatilanteet.
– Tämä on InterCity-juna Helsingistä Turkuun, Joseph Ossou kuuluttaa lankapuhelinta muistuttavalla laitteella pienen pöydän ääressä.
Ennen kuulutusta hän on jo vaihtanut junan reittikilvet ja tarkistanut lämpötilan. Nyt on lipuntarkastuksen vuoro.
Ossou rupattelee asiakkaille iloisesti – kunnes yhtäkkiä katoaa näköpiiristä. Paljastuu, että hänellä on jälleen uusi kaveri. Konnari rapsuttaa kyykyssä suomenlapinkoira Ninniä. Tällaisia mukavia hetkiä mahtuu jokaiseen työpäivään.
– Konnarina saa kiertää maata, maisemat vaihtuvat ja törmää upeisiin ihmisiin.
Lue lisää: Nuorisokonduktöörit kertovat, mikä auttaa, kun nuorten tunteet roihahtavat
Rakkaus juniin syntyi jo lapsena
Joseph Ossou rakastui juniin lapsena. Hän syntyi Italian Perugiassa keväällä 1980 ja vietti varhais-lapsuutensa Aprilian kaupungissa. Ossou kuvailee sitä Rooman Keravaksi.
Suomalainen äiti ja Brazzavillen Kongosta tuleva isä kulkivat paikallisjunalla Roomaan opiskelemaan ja asioille. Toisinaan lapsi pääsi mukaan. Konduktööreistä tuli tuttuja ja välillä he veivät hänet ohjaamoonkin.
Eräs läheinen perhetuttu asui vilkkaan Rooma–Napoli-junaradan varrella. Hänen pihaltaan Ossou ihaili värikkäitä vaunuja eri vuosikymmeniltä.
Äiti, kiitos, lintu ja pulla. Vain ne sanat lapsi osasi suomeksi 1989, kun perhe muutti Kirkkonummelle. Äiti oli valmistunut opettajaksi ja isä lääkäriksi.
Kavereita löytyi futiksen ja koulun kautta. Kielitaito kehittyi kohisten. Koska Italiassa lapset aloittavat koulun vuoden nuorempana kuin Suomessa, Ossou sai keskittyä kolmosluokalla kielen oppimiseen, kun oppimäärä oli jo valmiiksi tuttu. Myös sarjakuvat, tv-sarjojen tekstitykset, sanomalehdet ja lopulta kirjojen ahmiminen auttoivat.
Konduktöörin ammatti valikoitui sattumalta
Ossou olisi halunnut farmaseutiksi, mutta ei päässyt lääkealan korkeakouluun.
Hän työskenteli Hakaniemen apteekissa lääketeknikkona vuonna 2007, kun silmiin osui ilmoitus ilmaislehti Metrossa: VR hakee konduktöörejä neljän kuukauden koulutuksella.
Vuodesta 2008 alkaen Ossou on työskennellyt VR:llä konduktöörinä, ryhmänvetäjänä, työnopastajana, asiakaspalveluvalmentajana, lähiliikenteen palveluesimiehenä ja matkustajaliikenteen innovaatiokoordinaattorina.
– Siinä oli hengenlähtö lähellä. Vihelsin pilliin kuin hullu.
Muutosneuvotteluja VR:llä on käyty vuosien varrella lukuisia. Ossou on oppinut luovimaan niissä kehittämällä itseään jatkuvasti.
Nykyisin hän toimii konduktöörinä kauko-liikenteessä ja istuu noin kolmanneksen vuoroistaan VR:n sisäisessä tukitiimissä. Tiimi auttaa konnareita ja junatarjoilijoita tekniikan pulmissa, kuten jumittavassa lippujen tarkistussovelluksessa tai junan ravintolan kassalaiteongelmissa.
VR lakkauttaa jopa 130 konduktöörin työtehtävää Helsingin seudun lähiliikenteestä ensi kesään mennessä. Ossousta se on surullista. Hän miettii, millaiseksi asiakaskokemus muodostuu, kun konduktöörien tilalla lähijunissa kiertää vartijoita.
Oman työn menettäminen ei silti pelota häntä.
– Kaukojunissa on pakko olla joku, jos tulee poikkeava tilanne. Kone ei siihen pysty.
Lue lisää: VR kaavailee massapotkuja – Konduktöörilta painava mielipide: ”Ihan v***n väärin”
Häiriöitä raiteilla sattuu vain harvoin
Karjaan asemalaiturilla Ossou voisi viheltää pilliin lähdön merkiksi, mutta sille ei ole tarvetta. Viimeisetkin matkustajat ovat kyydissä ja junan ovet voi lukita.
Pillin tarkoitus on havahduttaa. Kerran Ylivieskassa porukka alaikäisiä oli aikeissa kiivetä autovaunujen päälle. Radan yllä kulkee 25 000 volttia sähköä.
– Siinä oli hengenlähtö lähellä. Vihelsin pilliin kuin hullu. Onneksi he jättivät aikeensa.
Kaukojunilla matkustaa 15 miljoonaa ihmistä vuodessa. Ossou kohtaa heistä tuhansia. Ei liene ihme, että joukkoon mahtuu jokunen häiriökin.
Yleisimmin häiriötä aiheuttavat päihtyneet ja pummilla matkustavat. Väkivallan uhka on äärimmäisen harvinaista.
Liputtomat poistetaan junasta, joskaan ei keskelle metsää. Jos asiakas on vaarallinen, konnari soittaa vartijan tai poliisin odottamaan seuraavalle asemalle.
Pippurisumutetta tai voimakeinoja Ossou ei ole joutunut käyttämään, vaikka joskus vastassa on ollut jopa puukko. Hän on ratkonut tilanteet puhumalla. Konduktöörejä koulutetaan jatkuvasti haastavia tilanteita varten.
– Puhejudo ja rauhallisuus ovat parhaimmat työkalumme.
Thainyrkkeily on opettanut Ossoulle tilanteiden lukutaitoa ja mielenhallintaa. Niitä hän tarvitsi esimerkiksi sillä kertaa, kun humalainen liputon oli lukittautunut vessaan. Kun poliisi tuli apuun, näky oli karmeudessaan vaikuttava. Asiakas oli heitellyt ulostetta ympäri vessaa ja itsensä päälle.
– Matkustajan kosketus poliisin pitkiin vaaleisiin hiuksiin on näky, jota en unohda.
Mukavakin työ haastaa
Konduktöörin työssä vaikeinta on, kun joku jää junan alle. Konduktööri on yleensä ensimmäinen, joka tarkistaa tilanteen.
Näky on karu. Jos uhri on vielä hengissä, konduktööri yrittää antaa ensiapua ja ohjaa paikalle poliisin sekä pelastusviranomaiset.
Tilanteet käsitellään ja puretaan työterveyshuollossa.
Konduktöörejä haastaa myös kolmivuorotyö. Lapin yöjunavuoro voi kestää 32 tuntia. Lepo jää lyhyeksi, jos juna myöhästyy.
Liikunta auttaa Joseph Ossouta jaksamaan. Epäsäännöllinen työ on syönyt thainyrkkeilyltä aikaa, mutta jalkapalloa hän pelaa useissa eri ikäsarjoissa. Lenkillä ja salillakin voi käydä milloin vain.
Ossou poseeraa Motiivin kansikuvaan hylätyllä ratapätkällä Vantaan Tikkurilassa, koska käytössä oleville raiteille ei saa kuvauslupaa. Yllättäen ohi matelevan auton ikkunasta kuuluu huuto:
”Moi Jose!”
Jose vilkuttaa ystävälleen ja huikkaa lyhyesti, että tekeillä on lehtijuttu.
Raiteillakin vallitsee tunne yhteydestä ja yhdessä tekemisestä. Ossou kehuu kaukoliikenteen työyhteisöä tiiviiksi ja solidaariseksi, parhaaksi ikinä.
– Ymmärrämme toisiamme.
Motiivin printtiversiossa luvattua videota ei pystytty valitettavasti toteuttamaan.