Henkilökohtaisten avustajien työehtosopimuksesta tuli yleissitova. Soile Laaksolle se on suuren ilon aihe ja talouden tasaaja.
Viime vuosi eteni jo hyvää tahtia kohti joulua, kun henkilökohtainen avustaja Soile Laakso sai kuulla palkankorotuksestaan.
Hänen kuukausipalkkansa nousi kertaheitolla noin 110 eurolla. Päälle tulivat noin 450 euron palkkasaatavat. Motiivin toimitus on nähnyt Laakson palkkakuitit.
– Fiilis oli aivan huippu, Laakso muistelee hetkeä.
Laakso sai palkankorotuksen siksi, että henkilökohtaisten avustajien valtakunnallinen työehtosopimus (heta-tes) muuttui yleissitovaksi noin vuosi sitten.
Toisin sanoen: kaikki henkilökohtaiset avustajat, joiden pomo on vammainen ihminen itse, saavat saman Heta-tesin mukaisen palkan ja samat edut. Enää ei ole väliä, kuuluuko työnantaja työnantajaliitto Hetaan vai ei.
Toinen Laakson avustamista henkilöistä kuuluu Heta-liittoon, toinen ei. Siksi hänen kaksi erillistä palkkaansa eivät aiemmin täsmänneet, vaikka työn vaatimustaso on sama.
– Työelämän reiluus toteutui tässä. Nyt saan saman palkan samasta työstä.
Palkankorotus toi pelivaraa Laakson arkeen. Aiemmin hän joutui pohtimaan, pitäisikö hänen ottaa ylimääräisiä työtunteja pärjätäkseen. Enää ei tarvinnut.
– Ja uskalsin vaihtaa pienen autoni pikkuisen parempaan.
Katso videolta, mitä työnehtojen paraneminen tarkoittaa Soile Laakson elämässä:
Avustaminen vie lähelle ihmistä
Työn pitää tuntua reilulta jo sen vaativuuden takia, Laakso pohtii.
Henkilökohtainen avustaja kokkaa, siivoaa, asioi virastoissa, auttaa laskujen maksussa ja huolehtii avun käyttäjän intiimihygieniasta. Intiimihygienia nostaa palkkaluokkaa heta-tesissä A:sta B1:hen. Se oli yksi syy Laakson palkankorotukseen.
Laakson toi alalle vahinko. Työt vaneritehtaalla jäivät 2000-luvun alussa henkilökohtaisista syistä ja hän kouluttautui hierojaksi.
Pari vuotta myöhemmin pyörätuolia tarvitseva lapsuudenystävä jäi vaille avustajaa. Laakso riensi apuun muutamaksi kuukaudeksi. Sitten ystävä sai uuden avustajan, mutta Laakso jäi alalle.
Uran vaikeimpia paikkoja olivat vuodet 2005 ja 2022. Molempina vuosina kaksi Laakson asiakasta kuoli lyhyen ajan sisällä.
– Ensimmäisten menetysten jälkeen päätin, etten avustaisi enää koskaan. Liian rankkaa hommaa.
Laakso teki pitkään töitä täysiaikaisena hierojana, mutta vuonna 2018 hän lähti taas avustajaksi veljentyttären vinkistä. Hieronta jäi korona-ajan sulkuun.
Työnantajamalli on avustajalle mieleinen
Soile Laakso työskentelee mielellään työnantajamallilla. Näin työvuoroista voi sopia suoraan avun käyttäjän kanssa ilman yritystä välikätenä.
Laaksoa häiritsee, että hyvinvointialueilla on tapana suositella avun käyttäjille palveluseteliä. Silloin henkilökohtainen apu järjestetään yksityisten hyvinvointialan yritysten kautta.
– Työnantajamalli on vammaisellekin parempi, jos hän on kykenevä työnantajaksi. Silloin avustaja on pääosin oma tuttu. Vain lomilla ja sairauslomilla tulee sijainen.
Lue lisää: Mariaa uhkaa karkottaminen Suomesta – Syynä nollatuntisopimus
Työnantajamallissa hyvinvointialueiden vammaispalvelut maksavat palkan lisineen ja esimerkiksi kesä- ja sairauslomakulut.
Laakson mielestä Heta-tesin yleissitovuus vahvistaa työnantajamallin asemaa. Hän pohtii, että palkka alkaa nyt olla kilpailukykyinen firmojen kanssa.
Laaksoa kismittää se, että yritykset tarjoavat varsinkin opiskelijoilla ja maahanmuuttajille runkosopimuksia eli eräänlaisia nollasopimuksia. Niissä keikkatyöläinen saattaa tehdä täysiaikaisesti töitä, mutta ei ole työsuhteinen. Tällöin vuosilomia ja lisiä ei kerry. Maahanmuuttajilla tämä saattaa vaikeuttaa jopa oleskeluluvan saamista.
Laakso haluaa kehittää alaa ja on mukana JHL:n aloittamassa henkilökohtaisten avustajien edunvalvontahankkeessa.
Hänellä olisi nyt 62-vuotiaana mahdollisuus varhennettuun eläkkeeseen, mutta hän ei aio tarttua mahdollisuuteen. Avun käyttäjätkin ovat toivoneet, että hän jatkaa.
– Minulla on kaksi aivan ihanaa työnantajaa. Tätä aion tehdä eläkkeelle asti.
Lue lisää: Tarja Al Hanan taistelee vammaisten oikeuksien puolesta: ”Enää en pyydä anteeksi”