Yksi juo maksua vastaan viinaa internetissä, toinen siivoaa aseman vessaa. Yhdessä hetkessä heidän maailmansa kohtaavat, kirjoittaa Motiivin kolumnisti, kirjailija Tuomas Kyrö.
Aulikki Oksanen teki Laulun siirtotyöläisestä 1970-luvun alussa. Juna kuljetti hiljaista työn perässä ympäri maata.
Tänä päivänä työnkuva muuttuu, mutta siirtotyöläisyys ei katoa mihinkään. Ihmiset matkustavat yhä muualle rakentamaan parempaa tulevaisuutta, hankkimaan leipää perheelle. Helsingin Sanomissa oli viime kesänä kaksi artikkelia, jotka toivat mieleen Oksasen laulun. Päähenkilöinä olivat suomalainen striimaaja ja filippiiniläiset siivoojat.
Pottukoira-taiteilijanimellä toimiva mies juo maksua vastaan internetissä. Hän muutti Tallinnaan, koska Viron lainsäädäntö on Suomea löysempi, alkoholi halvempaa ja se toimitetaan kotiovelle. ”Vedetään viinaa ja katsotaan mihin ilta viepi”, Pottukoira kuvaa työtään. Hänellä on ymmärrys kaiken katoavaisuudesta: ”Kun ne kahtoo touhuani, niin nehän eivät välitä hevon vittuakaan, kuolenko minä siihen vai mitä minulle tapahtuu.”
Viereisen artikkelin Michelle ja Pinky tulevat Filippiineiltä. Pinkyllä on kandidaatin tutkinto markkinoinnista, mutta oman alan töiden löytäminen ilman suomen kielen taitoa on vaikeaa. Kahdeksan tunnin siivoustyöpäivän jälkeen ”aivoista on usein hankala löytää kaistaa”. Lienee tuttu tilanne myös Pottukoiralle juomapäivän jälkeen.
Metrosiivoojilla on käytännöllinen suhtautuminen työhönsä: Mennään siivoamaan pissa pois.
Metrosiivoojilla on käytännöllinen suhtautuminen työhönsä: ”Mennään siivoamaan pissa pois”. Mutta tunnelin päässä on aina valoa, vaikka työ raskasta ja joskus siivouskärryä potkitaan: ”On pysyttävä positiivisena ja iloisena siitä, että on töitä.”
”Rakastan työtäni”, Pinky sanoo.
Pottukoira, tuo raataja, uupuu. ”Pitkässä ryyppyputkessa keho käy kovilla. Vatsa on jatkuvasti veriripulilla.” Ja juuri tässä hetkessä siirtotyöläisten maailmat kohtaavat, langat solmiutuvat yhteen, kahdesta tulee yksi globaali todellisuus. ”Ihmiset kakkaavat laiturille, hissiin, vessan seiniin… joskus humalaiset oksentelevat ja sammuvat penkeille.”
”Onhan se karua mutta niin se on”, päättää Pottukoira kaikkien maailman siirtotyöläisten puolesta.
Lue lisää: Kolumnisti Tuomas Kyrö: Olen tehnyt kuolemaa 50 vuotta