Työpaikkaväkivallan rujot kasvot

Työpaikkaväkivallalla on rujot kasvot. Useimmiten ne kuuluvat koulunkäynninohjaajille ja lähihoitajille, joista jopa 40 prosenttia altistuu väkivallalle ja sen uhalle. Myös lastensuojelussa työskentelevät joutuvat usein fyysisen väkivallan kohteeksi. Tuorein ja härskein tapaus on perhekodin työntekijän surma Muhoksella heinäkuun lopulla.

Yli 35 prosenttia suomalaisnaisista ja 22 prosenttia miehistä pelkää joutuvansa katuväkivallan uhriksi. Pelko on melko turha, sillä sattumanvaraisen väkivallan kohteeksi joutuminen on hyvin harvinaista, noin prosentin luokkaa.

Todennäköisempää on saada nyrkin isku kotona ja paljon, paljon yleisempää on työpaikalla tapahtuva uhkailu ja väkivalta. Itse asiassa työpaikkaväkivalta on ainoa väkivallan muoto, jonka kehityssuunta on ollut tilastojen mukaan nouseva 1980-luvulta 2000-luvulle.

 Moni JHL:läinen ”riskiammatissa”

Työhyvinvointitutkimusten ja työväkivaltatilastojen perkaaminen paljastaa, että moni JHL:läinen työskentelee riskiammatissa. Julkisen alan työhyvinvointi 2014 -tutkimuksen mukaan kaikista kunta-alan työntekijöistä yli neljäsosa oli kokenut työssään joko väkivaltaa tai sen uhkaa asiakkaan taholta viimeksi kuluneen vuoden aikana.

Samasta Kevan tutkimuksesta käy ilmi, että terveydenhoidossa työskentelevistä peräti 46 prosenttia ilmoitti kokeneensa väkivaltaa tai sen uhkaa työpaikallaan, sosiaalialalla työskentelevistä 32 prosenttia ja opetus- ja kasvatusalalla toimivista 18 prosenttia.

Työterveyslaitoksen Kunta 10 -tutkimuksen mukaan suoranaista fyysistä väkivaltaa oli kokenut noin 40 prosenttia koulunkäynninohjaajista ja -avustajista sekä lähihoitajista ja lastentarhanopettajista. Myös erityisopettajista ja lastenhoitajista joka kolmas oli ollut potkujen ja lyöntien kohteena.

Työväkivallan tilastointi ontuu

Työväkivaltatapausten tilastointi ei kuitenkaan ole yksiselitteistä. Tapaturmavakuutuslaitosten liitto (TVL), jolle tehdään vahinkoilmoitus niin työpaikalla kuin vapaalla sattuneista henkilötapaturmista, ei pysty nykyisillä luokitusperusteilla erottelemaan tahallisia työväkivaltatapauksia muista, esimerkiksi vahingossa tapahtuneista työtapaturmista.

Tilastoaineistossa samaan kategoriaan menevät puistotyöntekijän saama ampiaisenpisto ja kaupan tai muiden palvelualojen väkivaltatapaus, sanoo TVL:n työturvallisuuspäällikkö Janne Sysi-Aho.

Myöskään tapausten vakavuusastetta ei kyetä nykyisillä tilastointityökaluilla erottelemaan. Tilastointi on epätarkkaa, sillä moni ihmisen toiselle aiheuttama työtapaturma on tahaton, esimerkiksi auttamistilanteessa saatu kyynärpään osuma. Toisaalta taas esimerkiksi voimankäytöstä johtuva paidan repeytyminen ei tule meille tietoon, jos teosta ei aiheudu henkilövahinkoa, toteaa Sysi-Aho.

 Tuorein tapaus Muhoksella

Entä onko työpaikkaväkivalta myös raaistunut? Siitä on joitain viitteitä, mutta ei varmuutta, koska tapausten laatua ei systemaattisesti tilastoida tai analysoida. Varmaa on, että vuosittain työväkivallan seurauksena kuolee keskimäärin pari henkilöä.

Tuorein tapaus sattui Muhoksella vain vajaa kuukausi sitten, kun yksin yövuorossa työskennellyt perhekodin ohjaaja sai väkivallan seurauksena surmansa. Teosta epäillään kahta perhekodin alaikäistä nuorta.

Surma on järkyttänyt suomalaisia, mutta aivan erityisesti se on koskettanut lastensuojelussa työskenteleviä sekä menehtyneen kollegoita.

Kun tuttu ihminen saa tuolla tavalla surmansa, ei oikein löydy sanoja kuvaamaan, mitä tuntuu, kommentoi JHL:n luottamusmies Pasi Perkiö. Hän työskentelee ohjaajana saman työnantajan, eli Nuorten Ystävät -palvelut Oy:n palveluksessa, kuin surmansa saanut ohjaaja.

Työkaveri on paras turva

Pasi Perkiön oma työpaikka sijaitsee vain vajaan kilometrin päässä Metsolasta, Toukola-nimisessä sijaishuollon erityisyksikössä. Kivenheiton päässä siitä on vielä kolmaskin sijaishuollon yksikkö Salorinne.

Tapahtumahetkellä Metsolan perhekodin ohjaaja oli yövuorossa yksinään. Toukolassa on sama tilanne, eli keväällä käytyjen yt-neuvottelujen tuloksena yömiehitys vähennettiin kahdesta yhteen. Henkilöstö oli jo ennen Metsolan tapausta vahvasti sitä mieltä, että ratkaisu oli huono ja turvallisuutta heikentävä, toteaa Perkiö.

Työturvallisuuslaki määrää, että työ on suunniteltava niin, että työntekijän henkinen tai fyysinen turvallisuus ei vaarannu. Toukolassa yöaikaisen miehityksen pienenemistä kompensoitiin lisäämällä hälytysjärjestelmiä ja tekemällä sopimus uuden vartiointiliikkeen kanssa.

Työnantaja on kyllä teoriassa tehnyt sen minkä voi taatakseen työntekijöiden turvallisuuden, mutta aina tekniikka ei riitä. Kun meidän piti hälyttää vartija edellisen kerran pari vuotta sitten apuun, kului puoli tuntia ennen kuin hän soitti ja kysyi, mikä hätänä, kertoo Pasi Perkiö.

Ainakaan perhekoti Metsolasta, jossa surma tapahtui, hälytysjärjestelmistä ei ollut hyötyä, sillä kyseisenä yönä sieltä ei Perkiön mukaan ollut hälytetty vartiointiliikettä. Suurin turva on toinen ihminen. Pamppu , pippurisumute tai muut tekniset apuvälineet eivät sovi lastensuojeluun, eivätkä ne korvaa työkaveria, joka voi tarvittaessa tulla apuun, sanoo Perkiö.

Millaisia kokemuksia JHL:läisillä on työpaikkaväkivallasta?

Konduktööriä lyötiin kyynärsauvalla – ”Tipuin siihen paikkaan”

Leukatyöläinen pärjää hankalassakin tilanteessa