VR-päällikkö kokeili, millaista on raataa ratapihalla – yksi asia yllätti täysin: ”Minun on nyt helpompi perustella viivästyksiä”

Kaipaatko tuuletusta työkuvioihin? Yksi tapa on tutustua muiden työntekijöiden arkeen. VR Transpointin myyntipäällikkö Heidi Kurki sai mahdollisuuden vaihtaa päivän ajaksi työtehtäviä. Siispä turvakengät jalkaan, kypärä päähän, suojalasit silmille, tuulta päin ja matka kohti Kuusankosken ratapihaa!

Myyntipäällikkö Heidi Kurjen työpaikka on VR Groupin pääkonttorissa Helsingin Pasilassa. Hän myy kuljetuspalvelu- ja logistiikkaratkaisuja, joiden lopputoteutus matkaa ratapihojen kautta ympäri Suomen ja myös maailmalle.

Kurkea on aina kiinnostanut päästä näkemään läheltä, millaisia käytäntöjä hänen tekemänsä työn ympärillä on: mitä ratapihoilla oikeasti tapahtuu ja miten raiteilla toimitaan.

– Toivon saavani osallistua kaikkiin mahdollisiin työtehtäviin.

VR:llä oli joitakin vuosia sitten erillinen vaihto-oppilas-
ohjelma, jonka kautta oli mahdollista hakea tutustumaan konsernin eri ammatteihin muutamaksi päiväksi. Nykyisin oman työn kannalta tärkeisiin tehtäviin tutustuminen on olennainen osa perehdytystä.

Heidi Kurjen työssä liiketoimintapuolella on tärkeää tietää, mitä kentällä tapahtuu. Niinpä Kurki päätti viettää päivän tutustuen Kuusankosken ratapihatyöhön.

 VR Transpointin myyntipäällikkö Heidi Kurki.
Kypärä päähän ja menoksi! VR Transpointin Heidi Kurki vaihtoi päiväksi toimistotyöt ratapihahommiin.

Ensin haetaan paperivaunut

Heidi Kurjen odotukset vaihtopäivän aamuna ovat käytännönläheiset.

– Haluan nähdä ja ymmärtää, mitä eri toiminnot tarkoittavat, miten asiakas näkyy vaihtotyöjohtajien päivittäisessä työssä ja kuinka eri olosuhteet ja tekijät vaikuttavat. Toivon saavani osallistua kaikkiin mahdollisiin työtehtäviin.

Kurki on valmiina tarttumaan työhön jo puoli seitsemän pintaan. Tavallisena toimistotyöpäivänä ei yleensä ole tarvetta vilkuilla säätietoja ja miettiä vaatekerrosten määrää. Nyt se kannattaa, koska pakkasta ja viimaa on tiedossa, ja työ tehdään suurimmalta osalta ulkona.

Käkätin eli radio-ohjain.
Vaihtoraiteella käytetään aivan erilaisia työvälineitä kuin myyntipäällikön työmaalla toimistossa.

Ryhmäesimies Pertti Paunonen käy tarkasti läpi turvaohjeet. Työssä vaaditut varusteet sovitetaan ja puetaan päälle asianmukaisesti. Kurki on jo aiemmin suorittanut kattavamman rataturvallisuuskoulutuksen. Se on alalla työskennellessä välttämätön.

– Ennen tänne tuloa kertasin myös Kuusankosken ratapihan raidekaavioita, että hahmottaisin paremmin missä vaihtopäiväni vietän. Lisäksi selvittelin itselleni hieman tarkemmin, mitä läheisellä UPM:n tehtaalla tehdään, koska se on tämän ratapihan isoin asiakas.

–  Olen varma, että paikan päällä nähtynä homma on ihan erilaista.

Aamuvuorossa olevat vaihtotyönjohtajat, JHL:läiset Mikko Isokangas ja Toni Turkkila, ottavat Kurjen huomaansa. Kolmikko nousee veturiin. Kurjen ensimmäiseksi tehtäväksi osuu valmiiksi kuormattujen paperivaunujen haku tehtaalta.

Virainomaisradio eli virve.
Viranomaisverkko eli virve palvelee sisäisessä yhteydenpidossa.

Veturit ovat persoonia

Kurki on opiskellut logistiikka-alaa ja työskennellyt viitisen vuotta VR Transpointilla. Teoriassa hän siis tietää, mitä vaihto- ja ratapihatyö pitää sisällään.

–  Olen kuitenkin varma, että paikan päällä nähtynä homma on ihan erilaista.

Muutaman tunnin päästä Kurki ja kumppanit saapuvat ensimmäiselle lyhyelle kahvipaussille ratapihan taukotilaan.

– Ensinnäkin yllätti se, kuinka paljon radalla tulee kävelyä. Nyt vasta tajuan, että koko ajan mennään edestakaisin, Kurki toteaa.

Heidi Kurki veturin kyydissä.
Vetureilla on erilaiset persoonat, Heidi Kurki oppi.

Myös se on jo tähän mennessä tullut selväksi, että työ vaatii niin fyysistä kuin henkistä kuntoa.

Välillä ollaan vaunujen välissä, sitten taas noustaan veturin kyytiin ja kohta alas, kävellään junia ympäri, käännetään vaihteita, kiristetään ruuvikytkimiä – ja kaikki melko raskaassa varustuksessa.

– Ensimmäinen veturi oli laiskanpuoleinen jarruttaja.

Säätila on osoittautumassa ennustuksen mukaiseksi, hyytäväksi. Ymmärrys työskentelystä säällä kuin säällä on ehtinyt mennä luihin ja ytimiin.

Muutakin mielenkiintoista on aamun kuormanhakukeikalla paljastunut: vetureissa on samoja persoonallisuuseroja kuin niiden kuljettajissa.

– Tämä ensimmäinen veturi oli esimerkiksi vähän laiskanpuoleinen jarruttaja. Näiden luonteet pitää kuulemma vain opetella tuntemaan.

Pelkkä veturi voi painaa 80 000 kiloa, puhumattakaan veturin perään kiinnitettävien kuormien ja vaunuletkojen tonnimääristä. Raskas lasti kulkee kiskoilla herkästi, eikä pysäyttäminen tapahdu hetkessä. Veturinkuljettajalta kyvyn ennakoida ja reagoida yllättäviin tilanteisiin on löydyttävä selkäytimestä.

Videolta voit katsoa tunnelmia vaihtoraiteelta:

– Jos tapahtuu mitä tahansa odottamatonta, se vaikuttaa koko loppupäivään.

Asiakas odottaa vaunuja aina ajallaan

Heidi Kurki on tutustumassa Kuusankosken ratapihalla normaaliin ja jokapäiväiseen työhön. Niinpä kahvitauonkaan ei sovi venyä tavallista pidemmäksi.

Hän siirtyy Toni Turkkilan ja Mikko Isokankaan kanssa tekemään valmiita letkoja, eli lajittelemaan vaunuja eri raiteille junakokonaisuuksiksi sen mukaan, mihin ne jatkavat matkaansa. Lastit matkaavat satamiin, ja sitä kautta vientiin.

– Jokaisen ratapihalle tulevan vaunun aikataulu ja määränpää on tarkasti tiedossa, ryhmäesimies Paunonen mainitsee.

Mikko Isokangas ja Heidi Kurki junavaunun kyydissä.
Mikko Isokangas vihki Heidi Kurjen ratapihan saloihin.

Kurki kertoo, että heti aamusta hänen perehdyttäjänsä korostivat, että työ on todella aika-
taulutettua.

– Jos tapahtuu mitä tahansa odottamatonta, se vaikuttaa koko loppupäivään. Asiakas odottaa vaunuja aina ajallaan, oli sitten 30 astetta lämmintä tai pakkasta. Myöhästymiset maksavat sekä heille että meille.

Asiakkaan puolelta voi aina tulla yllätyksiä, sen Kurki on oppinut myyntityössä. Myös ratapihalla työt sopeutetaan yllätysten mukaan.

– Tämä on nimenomaan sitä työtä, joka näkyy asiakkaalle. Tehtävämme on saada junat kulkemaan niin, että tilaaja saa vaununsa aikataulussa ja juuri silloin kun tarvitsee ne.

Hyvä päivä, parhaat tyypit

Yhden päivän irtiotto tietokoneesta ja toimistotuolista on ollut Kurjen mielestä huippukokemus. Hänen puolestaan vaihto olisi mielellään saanut jatkua pidempäänkin.

– Olisin hyvin voinut olla puoli viikkoa tai vaikka kokonaisen. Silloin olisin päässyt vielä enemmän kiinni vaihtotyön arkeen ja todellisuuteen. Kiva olisi ollut myös nähdä, miten homma sujuu eri ihmisten kanssa.

Tämän päivän työhönopastus ja työkaverit saavat Kurjelta täydet pisteet.

– Päivä kartutti ymmärrystä vaihtotyön todellisuudesta.

– Parasta olivat opastajani Toni ja Mikko. He ovat rautaisia ammattilaisia vaihtotyönjohtajina ja tekevät työnsä ylpeydellä ja positiivisella asenteella.

Heidi Kurki taukotilassa.
Hyvinhän se meni! Myyntipäällikkö oppi ratapihapäivän aikana paljon uutta.

Kurki kiittelee myös opastajien rauhallisuutta ja malttia opastaa noviisia aikaa ja välillä rautalankaakin säästämättä. Työn lomassa pystyi myös keskustelemaan maailmanmenosta.

– Ja kun työstä tuli puhetta, epäkohtiakin nousi esiin. Toivottavasti voin osaltani viedä huomioita eteenpäin tiedoksi.

Kun vaihtopäivästä on kulunut joitakin viikkoja, Kurki jäsentelee vielä kertaalleen päivän saldoa. Mietittävää jäi muun muassa siinä, minkä verran hänellä asiakasvastaavana on mahdollista vaikuttaa työn tekemisen järjestykseen ja suunnitteluun.

– Päivä kartutti ymmärrystä vaihtotyön todellisuudesta. Minun on nyt helpompi perustella asiakkaille esimerkiksi viivästyksiä, kun tiedän, miksi asiat tehdään tietyllä tavalla.