Lopettakaa se ruikutus! Näin kuuluu Turun yliopiston työoikeuden professorin Seppo Koskisen viesti niille työnantajille, jotka valittavat suomalaisten työmarkkinoiden jäykkyyttä ja liian korkeaa irtisanomissuojaa. Mutta ei arvon professori päästä ihan vähällä myöskään nykyhallitusta tai ay-liikettä.
Onkohan professori Seppo Koskisessa ripaus Antti Rokkaa, Tuntemattoman sotilaan sankaria, joka laitetaan tuleen aina kun tarvitaan hyvää miestä? Ainakin hänet hälytetään apuun, kun tarvitaan työoikeuden asiantuntijaa ja auktoriteettia, joka hallitsee paitsi teorian myös käytännön ja osaa tulkata vaikeat asiat selkosuomelle niin, että tavallinenkin ihminen ymmärtää.
Ahkera ja aikaansaavakin hän on. Harva nimittäin tietää, että Koskinen on virallisesti eläkkeellä, mutta toimii eläkkeellä ollessaan Turun yliopiston työoikeuden professorina. Työhön kuuluu opetusta, tutkimusta ja opinnäytetöiden ohjausta, muun muassa. Lisäksi hän ravaa alituiseen eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan kuultavana, kun käsittelyssä on jokin työelämään liittyvä lakiuudistus – ja Juha Sipilän hallituskaudella niitä on herra nähköön riittänyt.
Lisäksi Koskinen on aktiivinen kirjoittaja ja kannanottaja niin julkisuudessa kuin oikeusoppineiden suppeammassa piirissä. Aktiivisuutensa hän kuittaa johtuvan siitä, että yhteiskunnallinen vuorovaikuttaminen kuuluu professorin toimenkuvaan. Entä se kantaaottavuus? Se taitaa kummuta rohkeudesta ja vaikuttamisen vimmasta, sillä Koskinen ei epäröi näpäyttää sen enempää hallitusta kuin työmarkkinaosapuolia, kun katsoo sen aiheelliseksi.
Mitäs siinä vielä ruikutatte?
Juuri nyt työmarkkinoiden perustuksia koetellaan ja valetaan osittain uusiksi. Elinkeinoelämän keskusliitto EK muutti viime vuonna sääntöjään, eikä enää toimi neuvotteluosapuolena palkka- ja muissa työehtokysymyksissä. Päätös veti maton myös palkansaajakeskusjärjestöjen alta ja siirsi valtaa työntekijä- ja työnantajaliitoille.
Samaan aikaan vaatimukset paikallisen sopimisen lisäämisestä ovat koventuneet. Samoin työnantajien ja hallituksen syytökset siitä, että Suomessa on liian jäykät työmarkkinat ja poikkeuksellisen hyvä irtisanomissuoja. Jälkimmäisen on luonnehdittu estävän yritysten kasvua ja kansantalouden suotuisaa kehitystä.
Seppo Koskinen on toiminut Turun yliopiston työoikeuden professorina vuodesta 2013 lähtien. Sitä ennen hän työskenteli Lapin yliopistossa.
Mitä sanoo Seppo Koskinen tähän?
– Suomessa irtisanomissuoja on parempi kuin Espanjassa, Kreikassa tai joissain Balkanin maissa, mutta ei suomalainen yhteiskunta ole muissakaan suhteissa samanlainen kuin Välimeren alueella. Jos taas vertaa Suomea muihin Pohjoismaihin tai Saksaan, erot pienenevät tai niitä ei ole, hän sanoo.
Toisin kuin elinkeinoelämä herkästi väittää, Suomessa ei Koskisen mielestä ole korkea kollektiivinen tai henkilökohtainen irtisanomiskynnys – jos nimittäin työnantajalla on todellinen syy vähentää henkilöstöä.
– Jos työtä ei ole tarjota, on henkilöstön irtisanominen suhteellisen kivutonta. Laki sallii myös yksittäisen työntekijän irtisanomisen, jos siihen on henkilöstä johtuva asiallinen ja perusteltu syy. Kyllä tämän verran pitääkin olla sääntelyä. Ei kaikkea voi vapauttaa vaikka työnantajapuoli kuinka haluaisi.
Koskinen myöntää, että pienyrittäjälle uuden työntekijän palkkaaminen voi olla riski, mutta jos riskiä haluaa välttää, on olemassa muita keinoja – esimerkiksi vuokratyövoiman käyttö tai halutun palvelun ostaminen toiselta yrittäjältä.
– Lopettakaa siis se ruikutus, työnantajat!
Sutta ja sekundaa, haukkua ja parkua
Melkein yhtä tuliset terveiset Seppo Koskinen lähettää hallituksen suuntaan. Kritiikki kohdistuu lainvalmistelun tasoon, johon myös oikeuskansleri Jaakko Jonkka kiinnitti alkuvuodesta huomiota. Siinä missä tämä kritisoi lainvalmistelua yleensä, on Koskisen tähtäimessä hänen leipälajinsa, työoikeus.
– Sipilän hallituksella on vähän samanlainen henki kuin Donald Trumpilla: jotain pitäisi saada äkkiä aikaiseksi, ja sitten kun yrittää, tulee sutta ja sekundaa, haukkua ja parkua.
Koskinen painottaa, että tämä on leimallista nimenomaan nykyhallituksen työskentelylle.
– Yhtenä syynä voi olla se, että aiemmissa hallituksissa olleet sosialidemokraatit miehittivät myös työministeriötä, ja nyt siellä on uudet henkilöt. Toki ministeriössä on entisiä virkamiehiä, mutta on siellä myös uusia ja kokemattomia.
Professorin mielestä hallitus on vaikean haasteen edessä, kun siltä vaaditaan uudistuksia, ja sitten kun se niitä esittää, sataa niskaan moitteita lakimuutosten vaikutusten liian ohuesta arvioinnista.
– Olen itsekin ollut valiokunnissa tentattavana noista vaikutuksista. Tutkittua tietoa ei aina ole, ja silloin uudistusten seuraukset nähdään vasta käytännössä.
Myös maailma on muuttunut kiivastahtisemmaksi, ja sen takia pitkään komiteatyöskentelyyn pohjautuva lainvalmistelu on Koskisen mukaan tullut tiensä päähän.
Sprintteri ei jaksa maratonia
– Vaikka raja työn ja vapaa-ajan välillä tuntuu liukenevan, tarvitaan edelleen sääntelyä, sanoo Seppo Koskinen.
Parhaillaan vireillä on työaikalain uudistus, jonka etenemistä Seppo Koskinen seuraa mielenkiinnolla.
– Vaikka raja työn ja vapaa-ajan välillä näyttää työn luonteen muuttumisen takia liukenevan, tarvitaan edelleen sääntelyä. Jos työnantaja edellyttää jotain työasiaa tehtäväksi vapaa-ajalla, vaikka sähköpostin tai sosiaalisen median, Facebokin seurantaa, niin kyllä se silloin muuttuu työajaksi.
Toisinaan työaikasääntelyä tarvitaan työntekijän itsensä vuoksi, ei niinkään työnantajan vaatimusten.
– Olen yrittänyt tolkuttaa opiskelijoille, että 40 vuotta työelämässä vastaa maratonia, eikä maratonista selviä pikajuoksijan tyylillä. Siihen on kehitettävä erilainen, voimia säästävä tapa, Koskinen muistuttaa.
Myös kansalaisaloitteen pohjalta virinneeseen nollatuntisopimusten rajaamiseen saataneen kevään aikana ratkaisu. Siinä Koskisella itselläänkin on lusikka sopassa, sillä hän muistelee allekirjoittaneensa aloitteen, esiintyy Operaatio Vakiduunin videolla ja oli vielä eduskunnassa kuultavanakin aiheesta.
– Itse en pidä kansalaisaloitetta erityisen hyvänä tapana kehittää lainsäädäntöä. Ainakin nykyistä 50 000 allekirjoittajan määrä tulisi nostaa 100 000:een. Myös nollatuntisopimusten kitkemisessä uskon enemmän ammattiliittojen järjestölliseen voimaan ja työehtosopimuksiin kuin kansalaisaloitteeseen..
Loppuisi se liittojen kitinä
Entä sitten se yleissitovuus, jonka murtamista ay-liike uhkaa vastustaa viimeiseen mieheen?
Seppo Koskiselle on iso periaatteellinen kysymys, että työsopimuslakiin sisältyvän yleissitovuuspykälän takia järjestäytymättömät työantajat joutuvat noudattamaan muiden neuvottelemia sopimuksia.
– Yleissitovuus on ollut osa lainsäädäntöä 70-luvun alusta lähtien, eikä se ihan mahdoton järjestelmä ole. Työntekijöiden suojelu, järjestelmän vakiintuminen ja pitkät käytännöt ovat merkittäviä argumentteja yleissitovuuden puolesta, mutta sitten on vasta-argumentteja, kuten perusoikeuksiin kuuluva järjestäytymisvapaus ja se, kuinka hyvin tai huonosti järjestelmä tällä hetkellä toimii, hän puntaroi.
Kauniiksi lopuksi professori vetäisee pakasta yllättävän perustelun. Koskinen nimittäin uskoo, että yleissitovuuden purku lisäisi niin työnantajien kuin työntekijöiden järjestäytymistä.
– Kun työnantaja joutuu neuvottelemaan kaiken aasta ööhön itse, hän huomaa, kuinka hidasta ja vaivalloista se on, ja saattaa aika äkkiä järjestäytyä työnantajaliittoon. Myös järjestäytymättömät työntekijät, työelämän vapaamatkustajat, jotka nykyjärjestelmässä nauttivat yleissitovuuden eduista, saattaisivat havahtua ja liittyä kiireen vilkkaa ammattiliittoihin. Ainakin itse liittyisin.
Niin että loppuisi se laskevista jäsenmääristä johtuva kitinä myös ay-linnakkeissa.
Sopien vai sanellen, Seppo Koskinen?
Monet sosiaali-, työelämä- ja eläkeuudistukset on valmisteltu kolmikantaisesti. Näin on hyvä myös jatkossa.
– Kyllä. On aina eduksi, kun lainsäädäntö- ja muussa uudistustyössä on edustettuna useita eri näkemyksiä.
Suomi on muuttumassa aina avoimeksi 24/7 yhteiskunnaksi. Muista pyhittää lepopäiväsi -ajattelusta voidaan luopua, samoin pyhätyökorvauksista.
– Ensimmäiseen kyllä, toiseen toiseen vielä jyrkempi kyllä. Sunnuntai- ja pyhätyöstä maksettavia korvauksia on syytä kohtuullistaa. Tässä puhuu nyt mies, joka on tehnyt kohta 44 vuotta töitä ja jolle ei ole maksettu koskaan ylityö- tai pyhätyökorvauksia.
Työsopimuslaki edellyttää työntekijältä lojaalisuutta työnantajaa kohtaan. Sosiaalinen media haastaa tuon lojaliteetin. Somessa on parempi pitää suu soukalla kuin harjoittaa sananvapautta.
– Olen samaa mieltä. Seuraukset voivat olla ikävät, esimerkiksi potkut tai tuntuvat vahingonkorvaukset.
Digitalisaatio ja siitä johtuvat uudet työn teettämisen tavat muuttavat työelämän seuraavan vuosikymmenen aikana peruuttamattomasti. Vakituiset työsuhteet häviävät, tilalle tulevat keikkaluonteinen työ ja toimeksiantosopimukset.
– Tämä on liiallinen yksinkertaistus. Uudet työn muodot lisääntyvät mutta aivan varmasti meillä on vielä kymmenen vuoden kuluttua ihan tavallisia kuukausipalkkaisia työsuhteita. Työelämä ei muutu noin nopeasti.
Työmarkkinaosapuolten keskinenäinen luottamus ja yhdessä sopiminen on parempi kuin jatkuva käräjöinti.
– Ilman muuta. Jatkuvassa kärjäjöinnissä ei ole edes juristin saati yhteiskunnan kannalta mitään järkeä. Tarvitaan luottamusta ja kykyä kuunnella muita, myös vastakkaista osapuolta.