Monet päiväkodit on jo varustettu tableteilla ja muilla älyvempaimilla, mutta perhepäivähoito on jäänyt lapsipuolen asemaan. Paitsi Liperissä, jossa kaikki perhepäivähoitajat koulutetaan digiteknologian käyttöön ja hyödyntämiseen varhaiskasvatuksessa.
Julkisten palveluiden digitalisoiminen, koko kansakunnan digiloikka, kuuluu Juha Sipilän hallituksen kärkihankkeisiin. Liperin Ylämyllyllä 5-vuotias Konsta Kilpeläinen valmistautuu loikkaan ihan käytännössä.
– Yks, kaks, kolme, hep! kuuluu kuvaajan komento ja poika ottaa puolen metrin harppauksen tabletti kainalossaan. Niin poika kuin tabletti säilyvät ehjinä.
Konsta Kilpeläinen tekee digiloikan!
Vaikka tässä havainnollistetaankin hallituksen kärkihanketta leikkimielellä, on Liperin perhepäivähoito ottamassa digitaaliset välineet ihan tosissaan haltuun. Viisi perhepäivähoitajaa on saanut koulutuksen älylaitteiden käyttöön ja huhtikuun lopulla kullekin annettiin digireppu, joka sisälsi tabletin ja muita leikkiä ja toimintaa inspiroivia välineitä.
– Omasta repustani löytyi tabletin lisäksi rummut, marakassit, laulukynä ja ”Hei, me laulupiirretään -kirja, sorminuket ja taikahiekkaa, luettelee perhepäivähoitaja Merja Toikka.
Toikan omaa suhtautumista digitaalitekniikkaan saattoi aluksi luonnehtia varaukselliseksi.
– Tablettia pidin pitkään pelkkänä pelailuvälineenä. Olin joutunut rajoittamaan murrosikäisen poikani tabletin käyttöä, ja siksi suhtauduin koko värkkiin kielteisesti. Kunnes sain koulutuksen ja tajusin, että tällähän voi tehdä vaikka mitä!
Poképallojen perässä
Saman on oivaltanut naapurissa asuva perhepäivähoitaja Ritva Riekkinen, joka sai käyttöön oman digirepun.
– On otettu tabletilla lasten kanssa valokuvia ja muokattu niitä yhdessä. On metsästetty tabletin avulla poképalloja pihassa, etsitty verkosta tietoa ja käytetty sitä perhosten ja ötököiden tunnistamiseen, hän kertoo.
Yhtenä iltapuhteena Riekkinen opetteli tekemään laitteella QR-koodin. Nyt lähimetsän puista löytyy koodilla varustettuja lappusia, joita käydään tabletin kera lasten kanssa lukemassa.
– Kun koodin avaa, tulee näytölle jonkin eläimen kuva. Ja sitten lauletaan kyseisestä eläimestä kertova laulu ja jatketaan seuraavalle rastille.
Merja Toikka on hyödyntänyt tablettia muun muassa kuvasuunnistukseen sekä lasten laulu- ja sorminukke-esitysten tallentamiseen.
– Lapset tykkäävät katsoa omia esityksiään tabletilta. Niitä on kiva jälkikäteen yhdessä muistella, hän kertoo.
Lapsi oppii leikkien
Nella ja Peppi Leminen liihottelevat kuin perhoset, kun perhepäivähoitaja Ritva Riekkinen sekä Konsta Kilpeläinen, Nanna Puustinen (sylissä) ja Hilma Haapala avaavat digireppua.
Lapset oppivat leikkiessään, eivät leiki oppiakseen. Vanha viisaus pätee niin hernepusseihin kuin viimeisimpään digitaaliteknologiaan.
– Tabletti tuo vain lisämausteen leikkiin ja vuorovaikutukseen. Se on yhdessä tekemisen väline ja yhteisen leikin mahdollistaja, väline muiden joukossa, painottaa varhaiskasvatuksen vastaava Nina Heiskanen.
Heiskanen on ollut mukana koordinoimassa Liperin kunnan ja Itä-Suomen yliopiston yhteishanketta, jossa tutkitaan digitaalisten välineiden käyttöä perhepäivähoidossa. Hanke on ainoa laatuaan Suomessa, ja sen myötä Liperin perhepäivähoito on digikehityksen aallonharjalla.
Erityispedagogiikan professori Eija Kärnä Itä-Suomen yliopistosta.
– Perhepäivähoito mielletään edelleen pelkäksi hoivaksi, eikä samalla tavalla tavoitteelliseksi varhaiskasvatuksen muodoksi kuin muu päivähoito, perustelee erityispedagogiikan professori Eija Kärnä kohderyhmän valintaa.
Myös Liperin kunta haluaa satsata perhepäivähoitoon ja taata, että digileikki toteutuu tasa-puolisesti sen kaikissa varhaiskasvatuksen palvelumuodoissa. Samalla varmistetaan se, että perhepäivähoidossa oleva lapsi, jonka omasta kodista ei löydy tabletteja, älypuhelimia tai muita digihärpäkkeitä, ei joudu aloittamaan koulutietään takamatkalta verrattuna päiväkotilapsiin.
– Ja on se tekniikan maailma oppimisen paikka myös meille hoitajille, myöntävät Ritva Riekkinen ja Merja Toikka.
Testamentti tuli avuksi
Hankkeen mahdollisti Liperin kunnan vuosi sitten saama isohko testamenttilahjoitus, joka päätettiin suureksi osaksi kohdentaa perhepäivähoidon kehittämiseen. Ajankohta oli otollinen, sillä uusi varhaiskasvatuslaki tuli voimaan syksyllä 2015, ja sen johdosta kunnissa laaditaan parhaillaan uusia varhaiskasvatussuunnitelmia.
– Digitaalisuus on jo nyt osa arkea, ja tulevaisuudessa sillä on entistä suurempi rooli meidän kaikkien elämässä. Siksi älyteknologian hyödyntämismahdollisuuksia varhaiskasvatuksessa on syytä tutkia ja kehittää, Eija Kärnä sanoo.
Tabletin ääreen ovat kokoontuneet Hilma Haapala (vas.), Peppi Leminen, perhepäivähoitaja Ritva Riekkinen, Nanna Puustinen (sylissä) ja Nella Leminen. Sohvalla tilannetta seuraavat Konsta Kilpeläinen ja Oliver Tolvanen.
Viisi hankkeessa mukana olevaa perhepäivähoitajaa sai huhtikuussa koulutuksen laitteiden käyttöön. Koulutuksessa pohdittiin myös sitä, mitä älyteknologia tarkoittaa pienen lapsen elämässä ja miten sitä voi hyödyntää pedagogisena välineenä.
Reppujen sisältöä ei valittu summamutikassa, vaan se rakennettiin tukemaan varhaiskasvatussuunnitelman viittä eri oppimisaluetta. Ne ovat kielen rikas maailma, ilmaisun monet muodot, minä ja meidän yhteisömme, tutkin ja toimin ympäristössä sekä kasvan, liikun ja kehityn.
– Valitsemalla sisällöt oppimisalueittain haluttiin korostaa sitä, että digilaitteet ovat tämän ajan oppimisen ja leikin välineitä siinä missä perinteisemmät lorukortit ja pallot. Näin digiloikka etenee pedagogiikka edellä, sanoo Itä-Suomen yliopiston opettaja Kaisa Pihlainen.
Reput lähtevät kiertoon
Tulevaisuudessa digireput sisältöineen kiertävät perhepäivähoitajalta toiselle.
Tablettiin on ladattu valmiiksi suomenkielisiä, kasvatuksellisesti kehittäviä leikkejä ja pelejä. Kun tabletin ja ohjelmoitavan Bepot-robotin käyttö alkavat luontevasti sujua, voivat hoitajat kehittää uusia tapoja hyödyntää teknologiaa varhaiskasvatuksen välineenä. Eikä tabletin kanssa tarvitse jumittua sisätiloihin, sillä se kulkee repussa kätevästi myös pihalle ja lähimetsiin.
– Samalla hoitajat havainnoivat, mikä toimii lasten kanssa ja mikä ei, ja kirjaavat ylös käyttökokemuksia. Sitten reppu sisältöineen ja havaintoineen kiertää seuraavalle pilotointivaiheessa mukana olevalle hoitajalle, Kaisa Pihlainen kertoo.
Viisi reppua on vasta startti, sillä ensi vuonna Liperi aikoo kouluttaa kaikki kunnan perhepäivähoitajat, liki 30, digivälineiden käyttöön. Reppuja aiotaan hankkia noin 15, ja jatkossa ne kiertävät sisältöinen säännöllisin väliajoin hoitajalta toiselle.
– Pilottivaiheen viisi hoitaja valikoituivat oman kiinnostuksensa mukaan, mutta myös muissa hoitajissa reput ovat herättäneet positiivista uteliaisuutta, kertoo Nina Heiskanen.
Ei koodaria, vaan jalkapalloilija!
Mutta palataanpa hiekkalaatikon reunalle, jossa Konsta harjoittelee digiloikkaa. Tuleeko sinusta isona koodari?
– Ei kun jalkapalloilija! vastaa nuori mies topakasti, jättää sitten tablettileikin ja viilettää pihan ympäri omalla fillarilla.
Ritva Riekkisen ja Merja Toikan kokemuksen mukaan tabletti ja muut digihärpäkkeet eivät ole pois muista leikeistä tai vie tilaa lasten omalta mielikuvitukselta.
– Päinvastoin, ne toimivat kuvittelun ja vuorovaikutuksen tukena ihan niin kuin on tarkoituskin.