Uuden oppiminen voi tuntua tervan juonnilta, vaikka luvassa olisi rahapalkkio. Oman motivaation voi kuitenkin herättää henkiin.
Oppimisen tärkeimmät motivaatiotekijät löytyvät ihmisestä itsestään, tietää psykologian professori Jari-Erik Nurmi Jyväskylän yliopistosta.
Motivaatio koostuu pystyvyyden, kiinnostuksen, kyvykkyyden ja innostuksen tunteista.
– Työelämässä voidaan ajatella, että rahapalkintokin on tärkeä.
Rahapalkinto on hyvä, mutta se ei yksin riitä, vaan ihmisen sisältä löytyvät ne varsinaiset motivaatiotekijät.
Motivaatio pysyy paremmin yllä, kun uuden oppiminen palastellaan oikein. Selkeät yksittäiset kokonaisuudet vievät Nurmen mukaan oppimista eteenpäin. Samalla ihmiselle pitää kertoa, mitä tai miten uusi opittava taito hyödyttää häntä.
– Oppimista helpottaa, jos uuden oppiminen auttaa esimerkiksi hoitamaan työtehtävän paremmin. Puhutaan välineellisestä motivaatiosta.
Työpaikalla esimiehet kertovat, mitä hyötyä uudesta taidosta on. Tällöin välinearvo tulee ulkoapäin. Nurmen mukaan oppiminen on helpompaa, jos työntekijä havaitsee itse oppimisen välinearvon.
– Vaikka oppiminen ei olisi mukavaa, välinearvo vie oppimista eteenpäin. Ihminen antaa arvoa oman kyvykkyytensä kehittämiselle.
Rahapalkinto ei yksin riitä motivaatioon.
Kyvykkyydellä tarkoitetaan kykyjä ja taitoja, joita ihmisellä on. Kyvykkyyden tunnetta vahvistavat onnistumiset työssä ja yksityiselämässä.
Monen on helpompi oppia uusia taitoja käytännössä, eli kokeilemalla ja harjoittelemalla, mutta kirjatiedon omaksuminen voi olla vaikeaa. Kirjoista oppiminenkin helpottuu, jos kirjojen antia pystyy välillä kokeilemaan käytännössä. Nurmi mainitsee, että tämän takia hyvin järjestetty oppisopimuskoulutus tuottaa hyviä tuloksia.
– Jos ihmisen pystyvyys, eli aiempi osaaminen otetaan huomioon koulutuksen suunnittelussa, päästään parempiin tuloksiin.
Kyvyt käyttöön
Nurmen mukaan motivaatio on helppo löytää, kun työtehtävät vastaavat työntekijän valmiuksia ja kykyjä.
– Ihmisiä motivoi se, että he osaavat työnsä. Jos työntekijä alkaa kyllästyä tehtäviinsä, hänelle pitää antaa haastavampia tehtäviä. Ihmisillä on halu tuntea, että hän pärjää tehtävässään hyvin.
Onnistuminen aiemmissa tehtävissä luo luottamusta siihen, että uudetkin tehtävät sujuvat.
Onnistumiset ja epäonnistumiset koulussa istuvat syvässä. Nurmen mukaan ne voivat auttaa tai haitata uuden omaksumista.
– Koulussa korostetaan kirjatietoa. Monen nuoren pystyvyyden tunne kohoaa, kun he pääsevät työelämään, vaikka he eivät ole menestyneet koulussa.
Nuoret tuntevatkin osaavansa jotain.
Työelämä muuttuu koko ajan. Uudet tehtävät tai tilanteet voivat tulla joskus ikävinä yllätyksinä. Vastoinkäymisiin voi Nurmen mukaan varautua ennalta mielikuvaharjoittelulla.
– Mietitään, mitä voi huonossa tilanteessa tapahtua. Siinä kehittyy kyky selviytyä erilaisissa tilanteissa, vaikka kaikki ei menisi siten, kuin on toivonut tai suunnitellut.
Kun motivaatio katoaa
Muutostilanteissa, esimerkiksi työyhteisöjä yhdistettäessä tai organisaatiomuutoksissa, työinto ja -motivaatio voivat laskea ja jopa kadota.
Motivaation palauttamiseksi ja ylläpitämiseksi on Nurmen mukaan tärkeää, että työntekijällä säilyy jonkinlainen hallinnan tunne omaan työhönsä.
Toinen oppii tekemällä, toinen lukemalla. Motivaatio paranee, kun uuden oppiminen palastellaan oikein.
– Ihmisellä on halu määrätä omaa olemistaan. Jos siihen on mahdollisuus, ihminen motivoituu paremmin tekemään työtään.
Nurmen mukaan tämä pitäisi ottaa vakavasti esimiesportaassa.
– Johtamiskulttuuri on vielä hieman määräämiskulttuuria töissä, joihin riittää matala koulutus. Niissäkin töissä ihmisiä pitäisi kuunnella. Kun työntekijän tekemisillä ja sanomisilla on vaikutusta, hän motivoituu.
– Tämän voisi kiteyttää kolmeen sanaan: tiedota, osallista ja keskustele.
Suoralla tiedotuksella leikataan siivet huhuilta, osallistamalla taitetaan muutosvastarintaa ja keskustelemalla herätetään motivaatiota.
Työnjohdon pitää Nurmen mukaan ymmärtää, että motivoituneen henkilöstön myötä syntyy parempaa jälkeä ja parempaa tulosta.
– Meillä tarvitaan keskustelevampaa kulttuuria ja johtajuuden koulutusta.
Lue lisää aiheesta:
K. Salmela-Aro ja J-E. Nurmi (toim.): Mikä meitä liikuttaa – Motivaatiopsykologian perusteet (PS-kustannus, 2017)