Suomeen tarvitaan yli 10 000 koulutettua hoiva-avustajaa vuoteen 2030 mennessä. JHL ja alan työnantajat vaikuttavat yhteistuumin tavoitteen toteutumiseen. Se vaatii muun muassa ammattinimikkeen imagon kiillottamista.
Suomi ikääntyy ja harmaantuu. Kuinka saada laadukas hoito ja hoiva riittämään kaikille?
Siinä kysymys, johon sosiaali- ja terveysministeriön työryhmät etsivät kuumeisesti ratkaisua. Kiire on kova, sillä vanhustenhoivan henkilöstömitoitus kiristynee jo ensi vuonna ja samaan aikaan hoitajista on huutava pula.
Yksi ratkaisu ovat hoiva-avustajat. Heitä on koulutettu jo kymmenkunta vuotta, mutta toistaiseksi niin koulutuksen volyymi kuin ammatissa toimivien määrä on melko vähäinen, vajaa 1 500.
Heistä runsas tuhat työskentelee avustavissa tehtävissä yksityisissä hoivapalveluyrityksissä ja muutama sata kunnissa ja kuntayhtymissä.
Ainakin 10 000 avustajaa
Vuoteen 2030 mennessä Suomeen tarvitaan liki kymmenkertainen määrä hoiva-avustajia. Se tarkoittaa noin 10 000 – 12 000 koulutettua ammattilaista.
Tästä oltiin samaa mieltä JHL:n koolle kutsumassa asiantuntitapaamisessa, johon osallistui työnantaja- ja työntekijäpuolen sekä hoiva-avustajia kouluttavan koulutuskuntayhtymä Omnian edustajia.
– Käytännössä tavoitteeseen pääsy edellyttää noin 1 500 hoiva-avustajan kouluttamista vuosittain, sillä osa valmistuneista jatkaa lähihoitajiksi tai siirtyy muille aloille, ynnäsi Attendo Oy:n toimitusjohtaja Pertti Karjalainen.
Yksityisen terveys- ja sosiaalialan työnantajajärjestön Hali ry:n työmarkkinajohtaja Tuomas Mänttäri oli samaa mieltä. Hän korosti myös sitä, että hoiva-avustajien lisääminen ei saa tapahtua lähi- tai sairaanhoitajien kustannuksella.
Myös KT kuntatyönantajat näytti vihreää valoa hoiva-avustajien määrän lisäämiselle.
– Hoiva-avustajien aseman vakiintumisen kannalta on lisäksi välttämätöntä, että heidät huomioidaan henkilöstömitoituksessa, totesi KT:n johtava työmarkkinalakimies Mirja-Maija Tossavainen.
Nimike kaipaa brändäystä
Hoiva-avustajien asema osana hoidon ja hoivan kokonaisuutta ja yksittäisiä työyhteisöjä on vielä toistaiseksi hiukan epämääräinen. Tähän on ainakin osaltaan vaikuttanut se, että lähi- ja sairaanhoitajia edustavat ammattiliitot Super ja Tehy vastustavat uuden ammattikunnan pääsyä työmarkkinoille.
Tulevaisuudessa tilanne todennäköisesti muuttuu ja hoiva-avustajien asema vakiintuu, sillä ammattiryhmä mainitaan ensi vuonna uudistuvassa vanhuspalvelulaissa sairaanhoitajien ja lähihoitajien ohella.
– Ammattinimike on saanut leiman: Että kuka vaan voi ryhtyä hoiva-avustajaksi. Ei se näin mene!
– Laki on juuri nyt valmisteilla. Meillä on hyvä syy uskoa, että hoiva-avustajat huomioidaan osana hoidon ja hoivan kokonaisuutta myös lakitasolla, totesi tapaamiseen osallistunut JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine.
Se ei yksin riitä. Hoiva-avustajan ammattinimike kaipaa Niemi-Laineen mielestä brändäystä.
– Ammattinimikettä ei juuri tunneta, ja siltä osin kuin tunnetaan, se on saanut huonon leiman. Että kuka vaan kadulta voi ryhtyä hoiva-avustajaksi. Ei se näin mene!
Selkeä rakenne, laadukas sisältö
JHL on ollut alusta asti rakentamassa hoiva-avustajan koulutusta, johon kuuluu osia nykyisestä lähihoitaja-tutkinnosta. Jo nyt koulutus sisältää jatkokoulutuskelpoisuuden lähihoitajaksi.
Parannusta silti tarvitaan: Koska koulutus ei sisälly ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteeseen, on se hajanaista ja sisällöltään epäyhtenäistä eri puolilla maata.
– Jotta koulutus olisi uskottava ja takaisi paremman työmarkkinakelpoisuuden, on sille luotava selkeä rakenne ja laadukas sisältö. Siinä Omnia yhtenä isona hoiva-avustajien kouluttajana lupaa olla mukana, vakuutti koulutuspäällikkö Tiina Thure-Toivanen.
Koulutuksen nykyinen kesto (noin vuosi) ja laajuus (50–60 opintopistettä) säilyisi ennallaan.
JHL, KT Kuntatyönantajat, Hali ry ja Omnia aloittavat jo tänä syksynä keskustelut hoiva-avustajien koulutustarpeesta ja koulutuksen rahoituskeinoista kolmen ministeriön, eli opetus- ja kulttuuriministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön, kanssa.
Tarjolla uusi alku monelle
Tapaamisessa keskusteltiin myös siitä, mikä voisi olla hoiva-avustajien realistinen määrä vanhusten hoitoyksiköissä tulevaisuudessa.
Työmarkkinajohtaja Tuomas Mänttärin mielestä se voisi olla enimmillään 30 prosenttia mitoituksen piirissä olevasta henkilökunnasta.
– Hoiva-avustajat eivät uhkaa yhdenkään hoitajan työpaikkaa.
– Ei yhtään enemmän. Tämän luulisi vakuuttavan myös Tehyn ja Superin siitä, että hoiva-avustajat eivät tule ja valtaa palveluasumista ja uhkaa yhdenkään hoitajan työpaikkaa, hän perusteli.
Hoiva-avustajien ja hoitajien keskinäiseen työnjakoon toivottiin nykyistä yhtenäisempää käytäntöä, mutta hoiva-avustaja ei voi jatkossakaan toimia työvuoron vastuuhenkilönä, laatia palvelu- ja hoitosuunnitelmia eikä osallistua lääkehoitoon.
– Hoiva-avustajilla on oma roolinsa hoivaketjussa, he avustavat koulutettuja hoitajia ja sujuvoittavat ja rikastavat vanhusten arkea, tiivisti Esperi Caren henkilöstöjohtaja Maria Pajamo.
Samalla hoiva-avustajan koulutus ja työ voivat olla uusi alku esimerkiksi keski-ikäiselle ammatinvaihtajalle ja Suomeen kotoutuvalle maahanmuuttajalle.