Loviisalaiset seurakuntamestarit Maria ja Christer Viksten jakavat toistensa kanssa niin työn kuin vapaa-ajan. Tätäkin joulua he viettävät työn merkeissä, kynttilöiden valossa ja tanssivien enkelien siipien suojassa.
Pienet enkelit tanssivat vanhan kirkonkellon ympärillä Loviisan kirkon eteisessä. Jokainen on valmistettu eri materiaalista: Puusta, paperista, kankaasta, lasista, vanusta, langasta ja juutista.
Kirkon toisessa päässä JHL:läiset seurakuntamestarit Maria, 55, ja Christer Viksten, 54, ovat kattaneet kahvipöydän saarnastuolin alapuolelle.
Itä-Uudellamaalla sijaitsevan Loviisan naapurikunnat Pernaja, Liljendal ja Ruotsinpyhtää liittyivät Loviisaan 2010. Silloin perustettiin myös Loviisan seurakuntayhtymä. Maria ja Christer Vikstenille tuli sama työnantaja. Vuonna 2014 Christer Viksten erosi edellisestä vaimostaan.
– Syksyllä Maria kysyi, voisiko hän tulla kylään, ja sillä tiellä ollaan, Christer Viksten kertoo.
– Syksyllä Maria kysyi, voisiko hän tulla kylään, ja sillä tiellä ollaan.
Runsaat kaksi vuotta sitten pariskunta vihittiin samaan seurakuntayhtymään kuuluvassa Liljendalin kirkossa, joka sijaitsee parikymmentä kilometriä Loviisasta luoteeseen. Vihkipaikan valinta oli itsestään selvä.
– Se on mielestämme kaunis kirkko, ja koen sen omaksi kirkokseni. Maria ei tunne Loviisan kirkkoa omakseen samalla tavalla, Christer Viksten sanoo.
– Pääsin ripille täällä Loviisan kirkossa, mutta Liljendalin kirkko on paljon pienempi ja mukavampi, Maria Viksten jatkaa.
Jäätelötikkutehtaan poika löysi kampaajatytön
Maria Viksten kouluttautui nuorena kampaajaksi. Sillä alalla hän ei ehtinyt työskennellä päivääkään, vaan hoiti seitsemää lastaan kotona 20 vuotta ja pääsi 14 vuotta sitten osa-aikaiseksi siivoojaksi Valkon kirkkoon Loviisassa. Vuoden päästä hänelle tarjottiin kokoaikaista työtä seurakuntamestarina.
Christer Viksten työskenteli kymmenen vuotta jäätelötikkutehtaalla ja sitten 12 vuotta sahalla. Hän oli vasta aloittanut tehtaassa 11 vuotta sitten, kun näki ilmoituksen, jossa Liljendalin seurakunta haki osa-aikaista seurakuntamestaria.
– Halusin kokeilla jotain uutta enkä ole katunut.
Vähitellen Christer Viksten sai tehtävikseen ruohonleikkuuta ja muita töitä, joita seurakunta oli aiemmin ostanut ulkopuolisilta. Niin pestistä tuli kokoaikainen.
– Viikonloppuvapailla emme puhu työasioista.
Kymmenen vuotta sitten Maria Viksten suoritti suntion ammattitutkinnon oppisopimuksella. Se kannatti. Hän on Loviisan seurakuntayhtymän seitsemästä seurakuntamestarista ainoa, jolla on alan tutkinto. Hän on edennyt ylivahtimestariksi eli seurakuntamestareiden esimieheksi.
– Teen työvuorolistat
ja pidän huolta, että kaikki toimii ja kirkoissa on kaikkea tarvittavaa:
viiniä, kynttilöitä ja kukkia.
Pitkiä päiviä ja viikonloppuja töissä
Maanantai ja tiistai. Siinä on seurakuntamestarin viikonloppu.
Seurakuntamestarit ovat menossa mukana aina, kun seurakunnassa tapahtuu. Tapahtumat sijoittuvat usein lauantaille ja sunnuntaille. Niitä ovat jumalanpalvelukset, messut, konsertit, vihkimiset, kastajaiset, hautajaiset, virsi-illat ja rukousillat.
– Tulemme ensimmäisenä paikalle ja lähdemme viimeisenä. Järjestämme paikat ennen tapahtumaa, avustamme tapahtuman aikana ja siivoamme tapahtuman jälkeen, Christer Viksten toteaa.
– Tulemme paikalle ensimmäisenä ja lähdemme viimeisenä.
Jos sunnuntain messu alkaa kymmeneltä, seurakuntamestari tulee kirkkoon kahdeksalta. Hän valmistelee ehtoollisen, ripustaa tai kirjoittaa virsien numerot taululle, vaihtaa kirkkotekstiilit kulloiseenkin liturgiseen väriin, tarkistaa kolehdin kohteen ja kirjoittaa siitä lappuja, tarkistaa äänentoiston toimivuuden ja vaihtaa papin langattoman mikrofonin patterit sekä keittää kirkkokahvit.
Seurakuntamestari huolehtii, että kirkossa on alboja eli papin valkoisia messukaapuja, ja auttaa pappia pukeutumaan.
– Kun pappi tulee, tarkistamme onko kastettuja tai kuolleita, ja onko muita asioita, jotka meidän täytyy tietää. Messun aikana sytytämme kynttilöitä kastetuille ja kuolleille lähetyskynttelikköön, Maria Viksten sanoo.
– Minua ei haittaa työskennellä jouluna. Siitä on tullut perinne.
Kun kirkkoväki juo kahvia, seurakuntamestari siivoaa ja valmistautuu seuraavaan messuun. Hän saattaa hoitaa jopa kolme messua yhtenä ja samana sunnuntaina.
Kaikissa
seurakuntayhtymän kirkoissa ei järjestetä messua joka sunnuntai. Liljendalin
kirkossa on ruotsinkielinen messu joka toinen sunnuntai ja Andreaksen
kappelissa kerran kuussa. Loviisan ja Lapinjärven kirkoissa on suomenkielinen
messu joka sunnuntai ja ruotsinkielinen messu joka toinen sunnuntai. Pernajan
kirkossa on vuoroviikoin suomenkielinen ja ruotsikielinen messu.
Lasten ja nuorten kuolemat raskaita
Hautajaisissa seurakuntamestarin on oltava paikalla ajoissa. Omaiset saapuvat kappeliin tai kirkkoon usein jo tuntia ennen hautajaisia. Sitä ennen seurakuntamestarin pitää päästää hautajaistoimisto laittamaan arkku paikoilleen, asetella kukat, poistaa haudan kansi ja hakea saattovaunut.
Seurakuntamestari on paikalla myös, kun hautaustoimisto järjestää vainajan näytön kappelissa.
– Minulla on ollut pari näyttöä, joihin ei tullut hautaustoimistosta ketään. Tarkistin hautaustoimistolta, että arkun voi avata, sillä eihän sitä tiedä, missä kunnossa ruumis on, Maria Viksten kertoo.
Hän laskee, että omaiset pyytävät näyttöä noin joka kolmannessa kuolemantapauksessa. Ensimmäiset kerrat tuntuivat hankalilta, mutta enää asia ei vaivaa.
Paitsi kun vainaja on lapsi tai nuori.
– Se on raskasta. Siitä ei ole kauan, kun viimeksi hautasimme nuoren henkilön. Omaiset halusivat näytön, ja ajattelin, että tähän en haluaisi osallistua, sanoo Christer Viksten.
Kirkosta toiseen
Seurakuntamestarit työskentelevät usein kolmena viikonloppuna kuussa. Alkuvuodesta 2019 Loviisan seurakunnat yhdistettiin yhdeksi suomenkieliseksi ja yhdeksi ruotsinkieliseksi seurakunnaksi.
Ratkaisu on lisännyt joustoa ja vähentänyt jonkin verran viikonlopputöitä. Aiemmin kukin seurakuntamestari oli sijoitettu omaan seurakuntaansa.
Hiljaisuus muuttuu piinaavaksi, kun hautajaiset ovat alkamassa eikä pappia näy.
Nyt he kiertävät viiden kirkon ja seitsemän kappelin välillä tarpeen mukaan. Ajamiseen kuluu enemmän työaikaa kuin aiemmin. Samalla järjestely on mahdollistanut sen, että seurakuntamestari voi entistä useammin saada joka toisen viikonlopun vapaaksi.
Joskus työpäivät venyvät. Haastattelua edeltävänä päivänä Christer Viksten oli töissä 13 tuntia.
– Aamulla meillä oli kokous, ja sen jälkeen kävimme katsomassa tiloja, joihin seurakunta saattaa muuttaa. Sitten ajoin Liljendaliin ja siivosin kappelin, kuskasin virsikirjoja ja valmistelin virsi-iltaa. Järjestäjät tulivat puoli viideltä ja virsi-ilta alkoi seitsemältä.
– Jos
konsertti alkaa seitsemältä, meidän on usein oltava paikalla kolmelta, jolloin
järjestäjät tulevat valmistelemaan konserttia ja harjoittelemaan, sanoo Maria
Viksten.
Rauhallisena päivänä aikaisin kotiin
Christer Vikstenin mielestä parasta seurakuntamestarin työssä on vapaus – ja se, ettei työaika ole seitsemästä neljään. Rauhallisena päivänä voi lähteä aikaisin kotiin. Hyviin puoliin kuuluu myös, että saa olla omaisten tukena hautajaisissa.
– Heillä on usein paljon kysyttävää, ja silloin tunnen olevani tärkeä.
– Olemme tavallaan aina töissä, kun kuljemme Loviisassa. Vasta kotona voi mököttää.
Maria Viksten pitää ihmisten kanssa olemisesta.
– Kirkollisissa toimituksissa huomaan, että minua tarvitaan. Vanhemmat pyytävät selittämään, miten kastajaisissa tulee toimia.
Kaupungilla seurakuntamestarit tunnistetaan. Hiljattain hautajaisissa käyneet tervehtivät kaupassa.
– Olemme tavallaan aina töissä, kun kuljemme Loviisassa. Vasta kotona voi mököttää, sanoo Maria Viksten.
Pokerinaama tarpeen
Seurakuntamestarin on oltava yhtä aikaa rauhallinen ja ulospäin suuntautunut. Hänen on osattava kuunnella ja hänellä on oltava pelisilmää.
– Ja pitää tietää kaikesta ja pystyä työskentelemään itsenäisesti. Täytyy luottaa itseensä ja pystyä ratkomaan ongelmia, Maria Viksten lisää.
Pokerinaamaa tarvitaan. Joskus pappi tai kanttori on myöhässä. Hiljaisuus muuttuu piinaavaksi, kun hautajaiset ovat alkamassa eikä pappia näy. Seurakuntamestari soittaa papille ja tarkistaa, että tämä on tulossa.
– Täytyy luottaa itseensä ja pystyä ratkomaan ongelmia.
– Sitten pyydän hautajaisvieraita jaloittelemaan vielä hetken ja kerron, että pappi tulee pian. Minun on keksittävä hyvä selitys, sillä en voi sanoa, että pappi unohti tilaisuuden tai nukkui pommiin, Maria Viksten kertoo.
Viime kesänä hän sai tehtäväkseen näyttää seurueelle, mihin hautaan uurna lasketaan.
– Minulla oli tavalliset kesävaatteet, ja näin heidän tulevan hautajaisvaatteissa kukkineen päivineen. He luulivat, että minä olen pappi ja kanttori ja laulan heidän kanssaan. Kerroin, että tämä on vain uurnanlasku. Lopulta he ymmärsivät, että olivat unohtaneet varata papin ja kanttorin. He laskivat uurnan hautaan ja lausuivat Isä meidän -rukouksen. Peitimme haudan ja he lähtivät muistotilaisuuteensa.
Työ ja parisuhde
Kotona Vikstenit eivät juuri pui työasioita. Maria Vikstenin mukaan he keskustelevat töistä hetken kotiin tulon jälkeen, ja tarkistavat aamulla ennen töihin lähtöä, mitä toinen tänään tekee.
– Viikonloppuvapailla emme puhu työasioista.
Toisaalta yhteinen ammatti tarkoittaa, että kokemuksia on helppo jakaa.
– Jos olen ollut raskaissa hautajaisissa, Maria ymmärtää, mistä on kyse.
Pariskunnalla on yhteinen vapaa viikonloppu noin kerran kuussa.
Pariskunnalla on yhteinen vapaa viikonloppu noin kerran kuussa.
– Yleensä se onnistuu. Tosin olemme usein vapaalla maanantaisin ja tiistaisin, Maria Viksten sanoo.
Lomat he saavat järjestettyä niin, että yhteistä lomaa on jokunen viikko.
Työkaverit ovat tottuneet siihen, että Vikstenit ovat pariskunta, vaikka aluksi se oli heille vaikeaa.
– Marian on oltava tarkkana, kun hän tekee työvuorolistoja, ettei kukaan luule hänen suosivan minua. Ja jos muut puhuvat keskenään jostain asiasta, johon he ovat tyytymättömiä, keskustelu loppuu lyhyeen, kun tulen paikalle.
– Joskus kun
lähden kotiin, joku saattaa pyytää minua välittämään puolestaan Christerille
viestin. Sanon, että voit soittaa itse, ja niin he nykyisin tekevätkin.
Kiirettä jouluna ja pääsiäisenä
Pääsiäinen ja etenkin joulu ovat seurakunnan kiireisimmät ajankohdat. Joulukonserttikausi alkaa marraskuun puolivälissä.
– Tuntuu siltä, että joulua vietetään koko joulukuu, Maria Viksten sanoo.
Viime jouluna Vikstenien piti olla vapaalla. Sitten kollega sairastui.
– Sain valita, menenkö töihin vai laitanko jouluruokaa. Valitsin työn, Christer Viksten sanoo.
Joulua tulivat viettämään Viksteneille heidän yhteensä kymmenen lastaan ja yksitoista lastenlastaan.
Tänä jouluna he ovat töissä. Jouluaattona Maria Viksten hoitaa suomenkielisen ja ruotsinkielisen seurakunnan jouluaaton rukoukset Loviisan kirkossa ja Christer Viksten järjestelee Liljendalin kirkon ja Andreaksen kappelin jouluaaton rukoukset.
Joulupäivän aamuna herätyskello soi puoli kuudelta. Sen jälkeen pariskunta suuntaa Liljendalin kirkkoon, jossa Christer Viksten sytyttää ikkunoiden ja kattokruunujen kynttilät joulumessua varten. Kattokruunut ovat niin korkealla, että Maria Vikstenin on pidettävä tikkaista kiinni. Sen jälkeen hän lähtee Loviisaan valmistelemaan joulukirkkoa.
– Minua ei haittaa työskennellä jouluna. Siitä on tullut perinne. Nykyisin joulukirkkoon tulee vähemmän väkeä kuin aikaisemmin, mutta silti tunnelma on erityinen. Se ei ole tavallinen messu, Christer Viksten sanoo.