17.12.2020

Henriika Tulivirralle kirja on kuin läheinen ystävä: Rohkaiseva, raivostuttava, onnelliseksi tekevä, hauskuuttava, itkettävä, lohduttava

Voiko ihminen, jonka nimikin on kuin luotu romaanihenkilölle, olla muuta kuin lumoutunut lukemisesta ja kirjallisuuden maailmoista.

Henriika Tulivirta on onnekas kirjallisuusfriikki, sillä hän on saanut kirjastolaisena niin työssään kuin vapaa-ajallaan toteuttaa intohimoaan kirjoihin. Ja saa vastakin. Hän aloitti tänä syksynä toimittaja-suunnittelijana kirjallisuusverkkopalvelu Sivupiirissä. Hänen tehtävänään on nostaa monin eri keinoin nuorten ja lasten kirjallisuutta näkyväksi.

–  Uutisoin lasten- ja nuortenkirjallisuuden ajankohtaisista asioista, tapahtumista, palkinnoista ja ilmiöistä.

Hän käy lisäksi kouluttamassa ja koukuttamassa esimerkiksi kirjastoja tarttumaan entistä enemmän Sivupiirin tarjoamiin mahdollisuuksiin ja palveluihin. Tulivirta kuvailee että Sivupiiri on paitsi oiva työkalu kirjastoille myös valtavan suuri sisältöpankki asiakkaille.

Haasteen kimppuun – rennosti

Kun oppii lukemaan jo neljävuotiaana, on innokas lukuihminen kolmikymppisenä kahlannut läpi satoja teoksia. Henriika Tulivirran lukulistaan kirjautuu tosin jo yhden vuoden aikana useampi sata opusta.

–  Marraskuussa 2017 laskin huvikseni, montako kirjaa olin siihen mennessä lukenut vuoden alusta. Niitä oli noin 270. Mietin, mitä jos lukisin vielä hiukan enemmän. Laitoin tavoitteekseni, että pyrkisin lukemaan seuraavan vuoden aikana 365 kirjaa. Se ei saisi olla pakonomaista, vaan rentoa, eli samanlaista kuin lukemiseni normaalistikin on.

Kaiken kaikkiaan suuren kirjahaastevuotensa aikana hän luki 367 kirjaa. Lukuinnostus jatkuu edelleen, vaikka ihan kaikkia lukemiaan kirjoja hän ei enää kirjaa ylös.

–  On olemassa joitain teoksia, joita en välttämättä edes muista myöhemmin lukeneeni. Kutsun sellaisia kirjoja välipalakirjoiksi. Ne ovat ihan kivoja maistiaisia, eivät jätä kuitenkaan merkittävämpää muistijälkeä.

Välipalakirja voi olla kepeän viihteellinen, mukaansa tempaava. Tulivirta kertoo välipalan olevan paikallaan etenkin jonkin vahvan vaikutuksen tehneen kirjan jälkeen.

Aktiivinen somekäyttäjä listaa jonkin verran lukemiaan kirjoja omalle Twitter-tililleen @tulivirta, toisinaan lyhyellä kuvauksella kirjasta. Myös Instagram on Tulivirralla käytössä, ja sielläkin hän kertoilee vaikuttavista mutta myös vähemmän vaikuttavista lukukokemuksistaan.

Henriika Tulivirta vinkkaa ja suosittelee videolla muutamaa tänä vuonna lukemaansa kirjaa, joille hän antaa papukaijamerkin.

Lupa jättää kesken

Tulivirran nautiskelema kirjakattaus on laaja. Välipalakirjoja kohtuudella ja pääruokaa sitten reippaalla kädellä. Ja lähes kaikki ruokalajit maistuvat.

– Kaikista mieluiten luen suomenkielistä peruskertomakirjallisuutta. Ja sen alta niin aikuisten, nuorten kuin lasten kirjoja.

Nuoret ja lapset ovat kattauksessa mukana vahvasti aivan luontaisesti – ei kuulemma siksi – että töiden vuoksi olisi pakko.

Tulivirta suosittaa aikuisia tarttumaan useammin lasten ja nuorten kirjoihin. Hän jatkaa, että toisinaan nuorten kirjoissa lähestytään aihetta kuin aihetta rohkeammin ja monipuolisemmin.

–  Meillä on aivan käsittämättömän hienoja nuortenkirjailijoita. He tuntevat nuorten maailmaa ja osaavat sanallistaa millaisessa yhteiskunnassa elämme ja ottaa huomioon monimuotoisuutta ja kirjoittaa sen uskottavasti ja aidosti.  

Mahtaako löytyä sellaista kirjallisuuden lajia, joka ei Tulivirralle syystä tai toisesta uppoa?

–  En ole kovin suuri self help- ja elämäntaitokirjojen ystävä. Pidän niissä käsiteltyjä aiheita ehkä turhan itsestään selvinä. En saa niistä oikein mitään irti.

Hän ei väheksy tai ylenkatso kyseisten kirjojen ystäviä ja huomauttaa, että on aivan mahtavaa, jos ja kun joku kokee saavansa niistä apua.

–  Rakastan myös viihteellistä kirjallisuutta, mutta ylisokeroiduissa harlekiinikirjoissa menee oma rajani.

–  Kirjan saa jättää kesken!

Tulivirta tunnustaa että myös himolukijalta jää joskus kirja kesken. Hän kannustaa myös muita luovuttamaan suosiolla, jos joku teos ei vaan innosta. Pahimmassa tapauksessa väkisin paahtaminen voi kääntyä koko lukuintoa vastaan.

Hänellä itsellään 30–50 sivun sääntö. Jos kirja ei lähde ennen sitä käyntiin, jää se kesken.

–  Ainoa poikkeus on, jos teosta on suositellut äitini. Hän tuntee makuni, ja tietää että jossain vaiheessa kirja kääntyy mielenkiintoiseksi. Luotan hänen makuunsa, ja hän on muutenkin ihan paras vinkkaamaan. Meillä on niin sama maku. 

Kirja oman mieltymyksen mukaan

Lukemisen ja kirjojen puolestapuhujana Tulivirta haluaa ehdottomasti eroon aiheeseen toisinaan liitettävästä elitistisestä leimasta. Hän ei esimerkiksi halua kutsua mitään kirjallisuuden osa-aluetta roskakirjallisuudeksi.

–   Ihan kaikki kirjallisuus, joka antaa lukijalleen jotain, on tärkeää ja tarpeellista. Ei missään nimessä roskaa. Ja hei, mitä väliä, vaikka kaikki ei olisikaan korkeakulttuuria? Ei lukemisen tarvitse sellaista ollakaan.

Hän painottaa, että kirjallisuus on kaikkia varten ja jokainen saa lukea mitä haluaa ja sen verran kuin haluaa.

Henriika Tulivirtaa kauhistuttaa pelkkä ajatuskin, että joutuisi valitsemaan autiolle saarelle vain yhden kirjan.

Tulivirta pääsee työssään näkemään läheltä nuorten ja lasten lukutottumuksia. Onko syytä olla huolissaan lukemisharrastuksen vähenemisestä?

–  Nuoret lukevat paljon enemmän kuin media antaa ymmärtää. Nykyisin on e-kirjat, äänikirjat  ja sosiaalinen media, joka sekin omalta osaltaan auttaa lukemisessa ja maailman tulkitsemisessa.

Tässä kohtaa pitäisi Tulivirran mielestä luopua huolipuheesta. Hän jatkaa, että toki on heitä, joita lukeminen ei voisi vähempää kiinnostaa. Näin on ollut aina ja tulee varmasti olemaan vastakin

–  Aina on mahdollista oppia pääsemään sisään kirjojen maailmaan. Meidät opetetaan lukemaan ja lukemiseen. Ja tukea on saatavilla, jos se on hankalaa.

–  Lukeminen on ihana etuoikeus.

Siinä ovat apuna niin koulut kuin kirjastotkin. On tärkeää tarjota hapuilevalle lukijanalulle monenlaista luettavaa. Kirjastoissa hyvänä esimerkkinä ovat esimerkiksi lukuvalmentajapalvelut, joilla on suositella nuoren asiakkaan toiveiden mukaista luettavaa vaikkapa parisuhteista tai ilmastonmuutoksesta.

–  Lukemisessa kun ei merkitse pelkästään se tekninen puoli, että osaa lukea, vaan se, että oppii näkemään miten teksti ja teos sijoittuvat maailmaan.

Tulivirta haluaa ehdottomasti vielä huomauttaa, että jos joku ei lue, se ei missään nimessä tarkoita, että olisi vääränlainen, tai huonompi ihminen.

–  En ole koskaan ajatellut että lukeminen on velvollisuus, se on etuoikeus!