Virastomestari Sanna Lainevirta työskentelee poliittisen vallan keskiössä, valtioneuvoston kansliassa. Hän on aina tarvittaessa paikalla mutta osaa myös sulkea korvansa.
JHL:läisen virastomestarin Sanna Lainevirran, 28, mustaa virka-asua koristaa Suomen valtion tunnus, kaikille tuttu leijonavaakuna. Asuun kuuluu puvun takin ja kauluspaidan lisäksi joko suorat housut tai hame.
Lainevirta tunnustautuu pikemminkin hame- kuin housuihmiseksi. Sen olisi voinut arvata hänen rakennekynsistään: ne ovat heleän vaaleanpunaiset ja koristeltu glitterillä ja tekotimanteilla.
– Käytän muutaman kympin kuukaudessa kynsiin, mutta kampaajalla käyn aika harvoin. Ei tarvitse, kun on pitkä tukka.
Valtioneuvoston kanslian virastomestarien virka-asuun kuuluu myös kravatti, mutta sitä naisvirastomestarit käyttävät useimmiten vain juhlapyhinä.
Lainevirta sonnustautuu kravattiin esimerkiksi itsenäisyyspäivänä, jolloin hän osallistuu Tuomiokirkon juhlajumalanpalvelukseen. Kerran hän on ollut työtehtävissä myös itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolla Presidentinlinnassa.
– Me virastomestarit työskentelemme silloin narikassa ja otamme juhlavierailta päällysvaatteet, hän kertoo.
Juhlallinen työmiljöö
Arkipäivinä virastomestarien työ on kaukana juhlasta, sillä enimmäkseen Sanna Lainevirta hoitaa Valtioneuvoston kanslian aulapalveluja, vastaa puhelimeen ja sähköpostiviesteihin ja osallistuu hallituksen kokousten valmisteluihin.
– En olisi vielä viisi vuotta sitten uskonut, että tieni vie joskus Valtioneuvoston linnaan!Virastomestari Sanna Lainevirta
Työ on sekoitus huoltomiehen, sihteerin ja vahtimestarin toimenkuvaa.
– Yhtenä päivänä otan vastaan arvovieraita ja toisena päivänä roudaan varastosta kokoustarvikkeita tai pöytätuulettimia. Kun Säätytalolla käydään hallitusneuvotteluja, toimin juoksutyttönä ja kannan papereita paikasta toiseen.
Vaikka työ on arkista, on työympäristö kaikkea muuta. Hän työskentelee Carl Ludvig Engelin suunnittelemassa, vuonna 1822 valmistuneessa arvorakennuksessa Senaatintorin kupeessa.
– En olisi vielä viisi vuotta sitten uskonut, että tieni vie joskus Valtioneuvoston linnaan!
Lue lisää valtion työpaikasta: Ateneumissa arvostetaan taidetta ja työntekijää: ”Täällä työurat tuppaavat venymään”
Bobrikov murhattiin linnassa
Linna on sisältä ja ulkoa monille tuttu, sillä se välähtää silloin tällöin iltauutisissa. Pääministeri Sanna Marinin (sd) johtama hallitus kokoontuu siellä yleisistuntoon viikoittain. Linnan pyöreän pöydän sali tunnetaan allekirjoitussalina, ja siellä ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) allekirjoitti Suomen Nato-jäsenyyshakemuksen kesäkuussa.
Myös Tasavallan presidentin Sauli Niinistön esittelyt pidetään linnan kenties kauneimmassa ja arvokkaimmassa huoneessa, esittelysalissa. Sen seiniä koristavat autonomian ajan vaakunat ja muutamat Suomen presidenttien muotokuvat.
Valtioneuvoston linna muistetaan myös Suomen poliittiseen historiaan jäänestä salamurhasta. Venäläistämispyrkimyksiä vastustanut Eugen Schauman ampui kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin linnan portaikossa 1904.
Lainevirta kertoo tietävänsä linnan historiasta ”pintaraapaisun” verran. Sitä tarvitaan, kun hän esittelee tiloja silloin tällöin vierailijoille.
– Portaikossa esillä oleva Schaumanin muistolaatta herättää varsinkin ulkomaalaisissa vieraissa keskustelua, hän kertoo.
Teitittely sujuu luonnostaan
Lainevirta on koulutukseltaan asiakaspalvelun ja myynnin merkonomi ja työskennellyt aiemmin rahoitusalalla asiakaspalvelussa sekä logistiikka-alan toimistotehtävissä. Hänen isänsä bongasi kanslian työpaikkailmoituksen valtiolle.fi-sivustolta ja vinkkasi tyttärelleen.
– Hakijoita oli yli 200. Pääsin haastatteluun ja sain paikan, hän iloitsee.
Lainevirta aloitti linnassa 2019, ja viihtyy työssään.
– Asiakaspalvelu on minun juttuni. Nautin siitä.
– Asiakaspalvelu on minun juttuni. Nautin siitä.
Kun Lainevirrasta otetaan kuvia tähän juttuun, viilettää elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) ohi ja huikkaa ystävällisen hein tutulle virastomestarille.
Linnassa työskentelee parikymmentä virastomestaria. Moni ministeri haluaa tehdä sinunkaupat heidän kanssaan, mutta Lainevirta sanoo useimmiten teitittelevänsä vaikka ulkopuolisia ei olisikaan paikalla.
– Se sujuu minulta luonnostaan.
Poliitikkoja harva arvostaa, mutta virastomestarina Lainevirta näkee myös päättäjien yksityisemmän puolen.
– He ovat todella ystävällisiä ja mukavia. Lisäksi heillä on uskomattoman hyvä stressinsietokyky, hän toteaa.