10.11.2022

JHL:n ammattialafoorumi pohti tulevaa: Lisää ammatillista itsetuntoa, medianäkyvyyttä ja vaikuttamisen kykyä

toimistosiivous, ohjaus- ja toimistokuvia

Mitä syntyy, kun kuusikymmentä JHL:n ammattialafoorumien jäsentä kokoontuu yhteen? Ainakin paljon ääntä, naurua ja verkostoitumista. Roppakaupalla uusia ideoita, joilla nostaa eri ammattialojen profiilia ja parantaa työn tekemisen edellytyksiä.

Kapulat vaihtuivat JHL:n vanhojen ammattialaverkostojen ja toimintaansa käynnistävien foorumien kesken. Ammattialafoorumien karonkka 3.–4. marraskuuta keräsi paikalle verkostoveteraaneja, joista osa jatkaa valtakunnallisissa ja alueellisissa foorumeissa ja osa jättäytyy sivummalle.

Sanna Pihakivi, Kati Kytömaa ja Maria Hautaluoma
Kati Kytömaa (keskellä) ja Maria Hautaluoma voittivat JHL-pipot tutustumisbingossa. Bingoemäntänä toimi JHL:n ammattialatoiminnanan asiantuntija Sanna Pihakivi (vas.).

Tapahtuman käynnisti JHL:n järjestöjohtaja Pertti Paajanen kysymällä, mikä innostaa liittymään ammattiliittoon ja mikä kiinnittää jäsenet sen toimintaan.

– Ensimmäiseksi mieleen tulevat toimeentuloon ja palkkaedunvalvontaan liittyvät asiat, mutta entistä enemmän painavat laadulliset seikat ja ne merkityssisällöt, joita työstä saadaan, Paajanen jatkaa.

Työikäinen käyttää kolmanneksen ajastaan työpaikalla, ja ammattiliitoilla on mahdollisuus vaikuttaa jokaisen työarkeen ja lisätä työssä onnistumisen edellytyksiä.

– JHL:n kaltaisessa moniammatillisessa liitossa tehokkaalla ja vaikuttamaan pyrkivällä ammattialatoiminnalla on erityisen suuri merkitys.

Avustaja-nimike jääköön historiaan

Samaa mieltä on tamperelainen koulunkäynninohjaaja Kirsi Formulahti, jolla on yli kymmenen vuoden kokemus kasvatus- ja ohjausalan ammattialaverkostoista.

– Ammattialatoiminta on se kanava, jossa oman ammatin asioita voi ajaa täydellä sydämellä.Koulunkäynninohjaaja Kirsi Formulahti

– Ammattialatoiminta on se liiton kanava, jossa oman ammatin asioita voi ajaa täydellä sydämellä.

Yhtenä ammattialatoiminnan saavutuksena Formulahti pitää koulunkäynninohjaaja-nimikkeen vakiintumista. Yli puolet Suomen kunnista on ottanut käyttöön ohjaaja-nimikkeen, ja nyt myös Helsingin kaupunki on luopumassa koulunkäyntiavustajan ammattinimikkeestä.

kouluttaja Salla Saarinen
Järjestökouluttaja Salla Saarinen piti innostavan puheen vaikuttajaviestinnästä ammattialafoorumin osallistujille.

Formulahti luottaa siihen, että pääkaupunkiseudun nimikkeenmuutoksen ja koulunkäynninohjaaja-tutkintonimikkeen myötä tulee väistämättä tarve perusopetuslain avaamiselle.

– Tällöin koulujen toimintaa ohjaavaan lakiin saadaan kirjaukset ohjaajista ja ammatin kelpoisuusehdoista, hän iloitsee.

Ammattialafoorumeilta Formulahti peräänkuuluttaa innostusta ja uusia tekemisen tapoja. Hän on taannoin opetellut Tiktok-videoiden teon ja aikoo hyödyntää niitä myös foorumityöskentelyssä.

Varhaiskasvatus pois sivuraiteelta

Mikä sitten on uusien ammattialafoorumien tärkein tehtävä? Kahden kokouspäivän perusteella nousi kolme tavoitetta ylitse muiden: JHL:läisten ammatillista itsetuntoa on nostettava, liiton eri ammattialoille on saatava media-, some- ja muuta näkyvyyttä ja yhteiskunnallisiin päättäjiin on kyettävä vaikuttamaan oikea-aikaisesti.

Yhteiskuntavaikuttaminen voidaan aloittaa vaikka varhaiskasvatuksen vuorohoidosta. Tätä mieltä on lastenhoitaja Marika Seppä-Murto.

– Tarvitaan pelisäännöt, mihin aikaan lapsia voi tuoda hoitoon ja hakea hoidosta. Parasta olisi, jos varhaiskasvatuslakiin kirjattaisiin säännökset lasten vuorojen välisistä lepoajoista, hän sanoo.

Anne Ojala ja Marika Seppä-Murto
Anne Ojala Turusta ja Marika Seppä-Murto tutustumisbingon pyörteissä.

Seppä-Murto työskentelee Huittisissa vuoropäiväkodissa, jonne lapsia saatetaan tuoda aamuneljältä ja hakea iltakymmeneltä.

– Haluan työssäni vaikuttaa lasten hyvinvointiin.Lastenhoitaja Marika Seppä-Murto

– Haluan työssäni vaikuttaa lasten hyvinvointiin, eikä nykyinen käytäntö ole lasten etu. Kaikista tärkein oppiminen tapahtuu juuri nukkuessa ja unessa, hän muistuttaa.

Koronan iskiessä varhaiskasvatuksen ammattilaiset jäivät Seppä-Murron mielestä sivuraiteelle.

– Sote-ammattilaiset saivat koronalisiä, me emme. Hoidimme nuhanenät, ja saimme vanhempien kiukut, kun jouduimme lähettämään lapsia kotiin.

Myös varhaiskasvatushenkilöstön eduissa olisi Seppä-Murron mukaan paljon petrattavaa.

– Sairaan- ja vanhustenhoidossa työnantaja kustantaa työvaatteet, mutta me joudumme kustantamaan kaiken itse, vaikka ulkoilemme lasten kanssa säällä kuin säällä.

Kirjastoalan ääni kuuluviin

Pääluottamusmies ja pitkään Salon kotihoidossa työskennellyt Tanja Heikurinen muistuttaa, että JHL on myös hoitajaliitto.

– Moni ei sitä tiedä, vaan jäämme yhteen alaan keskittyvien liittojen jalkoihin. Siksi sote-alan ammattialatoiminta tarvitsee lisää näkyvyyttä. Se on erityisen ajankohtaista nyt, kun hyvinvointialueet aloittavat toimintansa, hän painottaa.

Keijo Hiltusen johtama paneelikeskustelu
Ammattifoorumin paneelikeskusteluun osallistuivat Tiina Altti (vas.), Kirsi Formulahti, Tanja Heikurinen ja Tuija Linna. Keskustelun juonsi JHL:n sopimusasiantuntija Keijo Hiltunen.

Näkyvyyttä ja kirjastoalan äänen kuulumista odottaa myös kirjastovirkailija Tuija Linna Hämeenlinnan kaupunginkirjastosta. Hän on ollut mukana liiton ammattialatoiminnassa vuodesta 2018 lähtien ja uskoo, että uudessa ammattialafoorumissa kirjastolaisten ääni kantaa kauemmaksi.

– Kirjasto ei ole enää pelkkä kirjojen palautus- ja lainauspiste. Kirjastot palvelevat monipuolisesti kuntalaisia, ja niillä on tärkeä rooli etenkin ikääntyneiden ja maahanmuuttajataustaisten digitaitojen vahvistajana, hän sanoo.

Pomarkun kunnankirjaston palvelupäällikkö Elena Iso-Oja komppaa Linnaa.

Työn monipuolisuuteen ja vaativuuteen nähden kirjastoammattilaiset ovat palkkakuopassa.

– Varsinkin pienissä kunnissa kirjasto on monipalvelupiste. Ihmiset kysyvät neuvoja tietotekniikkaan liittyvissä asioissa ja kaipaavat digiopastusta. Järjestämme kirjailijavierailuja ja luentoja ja teemme yhteistyötä yhdistyksien ja kunnan muiden toimijoiden kanssa. Meiltä saa jopa kuntosalin avaimet lainaan, hän luettelee.

Suomalaiset ovat lukijakansaa – tai ainakin olivat. Nykyään etenkin nuorten lukuinto hiipuu, ja kirjastojen on toimittava lukukulttuurin edistäjänä. Niin Pomarkussa kuin Hämeenlinnassa kirjavinkkarit vinkkaavat lasten ja nuortenkirjoista koululaisille.

Työn monipuolisuuteen ja vaativuuteen nähden kirjastoammattilaiset ovat palkkakuopassa.

– Ei auta, vaikka kunnissa on tehty työn vaativuuden arviointi. Taulukosta katsotaan, mikä se palkka on, eikä tulos- tai kannustuslisiä tunneta, huokaavat Linna ja Iso-Oja.

Siinäpä työsarkaa JHL:n ammattialafoorumille.

Kokemuksia vaihtamaan

Espoolainen Matti Orava odottaa ammattialatoiminnalta verkostoitumista ja kokemusten vaihtoa saman alan ammattilaisten kesken. Hän on ravitsemis- ja puhtausalan Etelä-Suomen ammattialafoorumin jäsen ja työskentelee kokoaikaisena työsuojeluvaltuutettuna Palvelukeskus Helsingissä.

Matti Orava
Espoolaisella Matti Oravalla on pitkä kokemus ravintola-alalta. Nykyään hän on päätoiminen työsuojeluvaltuuettu ja ammattiala-aktiivi.

– Minulla on yli 20 vuoden kokemus ravintola-alan töistä, seitsemän vuotta kaupungilta ja sitä ennen yksityiseltä puolelta aina tiskistä esihenkilötehtäviin asti, hän kertoo.

Foorumityöskentelyyn Orava lupaa tuoda työsuojeluosaamista. Lisäksi hän pystyy vertailemaan eroja ja yhtäläisyyksiä yksityisen ja julkisen sektorin työnantajine kesken.

– Lomiin ja muihin työsuhteisiin liittyvät edut olivat paremmat julkisella puolella, samoin henkilöstömitoitus. Tosin nykyään julkisella puolella on vähintään yhtä kiire ja työ yhtä kuormittavaa kuin yksityisellä, hän miettii.

Yksityisellä puolella pääsi Oravan mukaan helpommin koulutukseen päivittämään osaamistaan. Julkisella sektorilla olisi Oravan mielestä myös varaa karsia byrokratiaa ja madaltaa hierarkiaa.