Sähköisten järjestelmien tarkoitus on helpottaa elämäämme ja säästää aikaamme. Kirjailija Tuomas Kyrön kokemus on päinvastainen, ja nyt hän on huolissaan, miten selviämme elämästä salasanojen vankina.
Seniorisukulaisen piti saada auto seisontavakuutukseen. Helppo toimenpide: kirjaudu vakuutusyhtiön sivuille ja täytä lomake. Klik, klik, klik, valmis. Seniorillapa ei ole verkkopankkitunnuksia. Hän käyttää sileitä seteleitä ja pankkisiirtoja.
Ehkä asia ratkeaa soittamalla pankkiin? Mutta ei, pitää olla tunnukset ennen kuin pääsee eteenpäin. Ilman tunnuksia saa toki kuunnella jonotusmusiikkia seitsemän vuotta.
Seniori suuntasi aikuisen tyttärensä avustamana kirkonkylän pankkikonttoriin. Jota ei ole. Katsastuskonttori vielä löytyy. Mutta siellä ei ollut mahdollisuutta vaihtaa vakuutusta, ”meillä ei enää ole sitä palvelua”. Se onnistuisi kyllä 70 kilometrin päässä. Harmi, että auto ei ole käytössä vaan seisonnassa. Bussilinja kylien välillä on lakkautettu 1990-luvulla.
Salasana kateissa, auto ei käynnisty
Sähköisten järjestelmien tarkoitus on nopeuttaa toimintojamme ja vähentää työvoimakustannuksia. Nyt käytettiin onnistuneesti seniorin aikaa ja kärsivällisyyttä 10 tuntia. Tytär matkusti paikalle 370 kilometrin päästä, työaikanaan, matkan kokonaiskesto kaksi vuorokautta.
Vein jokin aika sitten auton huoltoon. Edelläni jonotti pariskunta, jonka upouusi auto ei käynnistynyt. He eivät muistaneet salasanaa, joka liittyi olennaisesti johonkin autoon liittyvään asiaan.
Päätin, että eläkeiässä haluan auton, joka käynnistyy kammesta vääntämällä.
Liikkeen työntekijä selitti hankalia atk-termejä, kyseli, ovatko he nollanneet järjestelmän tai koettaneet päästä sisälle puhelinsovelluksen kautta. Pariskunta tarjosi vastaukseksi puhelinnumeroaan, toinen sosiaaliturvatunnustaan. Kuulin, että toinen heistä on Facebookissa ja toisella useita kanta-asiakaskortteja, joista ei juuri nyt ollut hyötyä.
Mies ihmetteli miksi siinä auton keskikonsolissa on televisio. Ja miksi auto piippaa koko ajan, ajoipa hiljaa tai lujaa, eteen tai taaksepäin.
– Minä en kyllä voi tehdä tästä nyt mitään, koneen täytyy lukea siitä vikakoodit.
– Mutta kun se ei käynnisty eikä sinne pääse sisään.
Päätin, että eläkeiässä haluan auton, joka käynnistyy kammesta vääntämällä.
Lue lisää: Kolumnisti Tuomas Kyrö: Virusta ei kiinnosta, oletko rikas vai köyhä, kännissä vai selvin päin
Tule apuun Marjatta!
Kolmas tapahtuma. Halusin lyhentää mökkilainaa hieman isommalla kertasummalla. Keskustelin ensin 15 minuuttia chatbotin kanssa, joka oli kuin olisin huutanut kaivosta pihaan, jossa ei ole ketään. Tarvitsin ihmisen, Raimon tai Marjatan, en bottia.
Luovutin, menin kaljalle.
Kun sellainen 52 minuuttia myöhemmin löytyi, ensimmäisenä piti kirjautua verkkopankkiin. Oli klikkailtava itseään eteenpäin. Pääsin maaliin, olin tyytyväinen itseeni. Koetin tehdä lisälyhennyksen… Lopputulos oli se, että olin hankkinut itselleni jonkinlaisen jouston maksaa lainaa pidemmän aikaa. Päinvastainen lopputulos alkuperäiseen verrattuna. Luovutin, menin kaljalle.
En tule selviämään omasta vanhuudestani, joka on jo nurkan takana. Maailmassa ei selviä sileillä seteleillä, hyvällä autolla ja reiluudella. Kaikki on salasanojen ja verkkotunnistautumisten takana.
Onko nälkä? Muistitko kirjautua jääkaappiin? Haluatko vetää vessan? Kolme väärää yritystä. Voit yrittää vetää vessan seuraavan kerran huomenna.
Tuomas Kyrö on palkittu kirjailija, kolumnisti, käsikirjoittaja ja tv-panelisti. Hänet tunnetaan erityisesti luomastaan hahmosta Mielensäpahoittaja.