Nuorisotyöntekijä, pelastaja ja työsuojeluvaltuutettu kertovat, miksi hiljainen tieto on tärkeää ja miten sitä jaetaan heidän työpaikoillaan.
Työpaikat ovat täynnä ohjeistuksia, menetelmiä ja pilkuntarkkoja prosesseja. Yksikään työ ei kuitenkaan suju vain niiden varassa.
Vasta yhdessä jaetut opit ja kokemukset varmistavat, että työt hoituvat. Hiljainen tieto tekee työstä jouhevaa, järkevää ja tehokasta.
Hiljainen tieto ei ole vain sitä, että vanhemmat kollegat opettavat nuorempiaan tavoille, vaan parhaimmillaan tieto kulkee moneen suuntaan ja hyödyttää kaikkia. Hiljainen tieto on työyhteisön koossapitävää liimaa.
Lue lisää: Kuinka työyhteisö pystyy luomaan hyvän yhteishengen?
Aluekoordinaattori Reetta Möller:”On ymmärrettävä syy- seuraussuhteita”
Nuorten kanssa tehtävässä työssä on paljon kokemukseen perustuvaa tietoa. Sen siirtäminen on hankalampaa kuin aloilla, joilla tehdään jotain konkreettista tuotetta.
Voimme kirjoittaa ohjeita käytännön toimista, mutta nuorten kanssa työskennellessä pitää ymmärtää erilaisia syy–seuraussuhteita.
Hiljainen tieto voi olla myös spesifiä osaamista, jota syntyy vaikka harrastuksien kautta.
Ryhmässä toimiminen erilaisissa ympäristöissä on nuorisotyön ydintä. Ryhmädynamiikkaan liittyen tehdään paljon harjoitteita, jotka tukevat ryhmään kiinnittymistä, toimimista muiden kanssa ja oppimista toisilta ihmisiltä. Siksi pitää ymmärtää, millaisia seurauksia joillain harjoitteilla voi olla.
Hiljainen tieto voi olla myös spesifiä osaamista, jota syntyy vaikka harrastuksien kautta. Se ei aina liity suoraan omaan työnkuvaan, mutta siitä voi olla hyötyä eri tilanteissa
Kun nuorisotyöntekijät ympäri Suomen kohtaavat, on jännä havaita yhteinen ymmärrys, eetos ja arvot, joita työhön liittyy. Tunnistamme yhdessä asioita, vaikka niille ei ole aina sanoja. Sekin on tärkeää hiljaista tietoa.
Pelastaja Petteri Häyrinen: ”Yhdessä oppii fiksuimmat tavat tehdä”
Asema- tai hälytystyö ei suju pelkästään ohjeistusten perusteella, vaan siihen tarvitaan vuosien aikana kertynyttä tietoa. Tiedon jakamisessa auttaa yhteisöllisyys ja se, että hälytystehtävissä ollaan liikkeellä 4–6 ihmisen ryhmissä.
Koulu opettaa perusmallit, miten hälytyksessä tulee toimia, mutta todellisuus on ihan toista. Vasta käytäntö muovaa ja opettaa, mikä on tehokkainta ja fiksuinta toimintaa.
Vasta käytäntö opettaa, mikä on tehokasta ja fiksua.
Jo pelkästään kalusto vaatii paljon perehdyttämistä. Vaikka opinnoissa käytetään tiettyä kalustoa, se voi olla eri pelastuslaitoksilla ihan erilaista.
Ilman hiljaista tietoa hommat eivät onnistu, varsinkin kun ne tehdään yhä pienemmällä porukalla. Pelastushenkilöstöstä on pula kaikkialla Suomessa, reserviä ei ole.
Konkareiden kokemuksen lisäksi nuorten taitoja pitäisi hyödyntää enemmän. Heillä voi olla aivan uutta osaamista.
Työsuojeluvaltuutettu Otto Helpi: ”Kahvipöydän ääressä asiat avautuvat”
Kahvipöytäkeskusteluilla on iso merkitys, koska aina hommat eivät mene ohjekirjan mukaan. Esimerkiksi samassa kohteessa pitkään ollut kiinteistönhoitaja voi tuntea paikan kommervenkit paremmin kuin omat taskunsa.
Vaikka asiat tehdään tietyin menetelmin, joku on voinut keksiä paremman – myös työturvallisen – tavan.
Tiedon hallittu siirto vähentää ylimääräistä säätämistä.
Olen onnekas, sillä meillä on toinenkin täysipäiväinen, jo 18 vuotta valtuutetun hommaa tehnyt ihminen. Vaikka tietyt asiat ja lait ovat selkeitä, olen oppinut häneltä, miten organisaatio toimii ja miten asioita viedään eteenpäin.
Parastahan olisi, että työelämästä poistuva työskentelisi jonkun aikaa yhdessä tilalleen tulevan kanssa. Vaikka se on hetkellisesti kalliimpaa, tiedon hallittu siirto vähentää ylimääräistä säätämistä, joka vasta kallista onkin.