Alkoholinkäytön takia Suomessa menetetään vuosittain noin kaksi miljoonaa työpäivää. Lisäksi alkoholiperäiset sairaudet vievät hautaan lähes 2 000 työikäistä joka vuosi. Vaikka työelämän alkoholihaittoihin puututaankin entistä jämäkämmin, vain arviolta joka viidennellä työpaikalla on päihdeohjelma.
Ensin hyvät uutiset: Humalassa ja krapulassa työskentely on vähentynyt parin viime vuosikymmenen aikana merkittävästi. Tavat ovat muutenkin siistiytyneet, eikä töihin enää tulla viinalta lemahtaen. Myös työtehtäviin liittyvä alkoholitarjoilu on selvästi vähentynyt.
Asian ikävämpi puoli on se, että vapaa-ajalla suomalaiset ryyppäävät ihan entiseen malliin. Työterveyslaitoksen arvion mukaan työikäisistä naisista alkoholin riskikäyttäjiä on 14 prosenttia, miehistä peräti 39. Työssä käyvien alkoholistien määräksi arvioidaan noin 300 000.
Joka vuosi kaksi miljoonaa työpäivää jää tekemättä alkoholinkäytön aiheuttamien haittojen takia. Se on syynä sairauspoissaoloihin, ennenaikaisiin eläköitymisiin ja työikäisten alkoholisairauksista johtuviin kuolemiin.
Ehkäisevän päihdetyön päällikkö Antti Hytti Ehyt ry:stä.
Alkoholin haittavaikutukset näkyvät monin tavoin työpaikkojen arjessa. Näitä ovat esimerkiksi työtehon lasku ja työn laadun heikkeneminen, monenlaiset työyhteisöongelmat ja työturvallispuutteet sekä työtapaturmat.
– Monen työntekijän keskittymis- ja univaikeuksien, väsymisen, mieliala- ja luonnemuutosten ja kyynistymisen perimmäinen syy voi olla alkoholi, sanoo aikuisten ehkäisevän päihdetyön päällikkö Antti Hytti Ehkäisevä päihdetyö Ehyt ry:stä.
Hänen johtopäätöksensä on, että tapojen siistiytyminen työpaikoilla on parantanut työturvallisuutta, mutta samaan aikaan työhyvinvoinnissa on otettu takapakkia.
– Työhyvinvointiriskit ovat päihteiden takia kasvaneet.
Piilottelu vähentynyt, jahkailua edelleen
Suhtautuminen työkaverin juomiseen ja siitä työssä aiheutuviin haittoihin on muuttunut, eikä työyhteisön jäsenen päihdeongelmaa enää piilotella. Vielä 90-luvulla saatettiin nimittäin aktiivisesti suojella reippaasti alkoholia käyttävää työkaveria tekemällä hänenkin työnsä. Samalla työyhteisö hyvää hyvyyttään mahdollisti juomisen jatkamisen ilman seuraamuksia.
– Tahti työpaikoilla on kiristynyt siinä määrin, että tällaista suojelua ei enää juuri esiinny. Mutta edelleenkin työpaikoilla jahkaillaan liian pitkään, eikä puututa toisen juomiseen. Tämä koskee niin työkavereita kuin esimiehiä, Antti Hytti sanoo.
Sama käy ilmi Alko Oy:n sekä Työterveyslaitoksen, Työturvallisuuskeskuksen, A-klinikkasäätiön ja Ehkäisevä päihdetyö Ehyt ry:n viime syksynä tekemästä kyselystä. Sen mukaan enemmistö työpaikkojen työoloihin ja työhyvinvointiin vaikuttavista avainhenkilöistä arvioi, että alkoholihaittoihin ei puututa työpaikoilla riittävän ajoissa. Neljänneksen mielestä alkoholihaittojen odotetaan korjaantuvan työpaikoilla itsestään.
Myös Antti Hytti kertoo kuulevansa sydäntä särkeviä tarinoita siitä, kuinka päihteidenkäytön annetaan kehittyä todelliseksi ongelmaksi ennen kuin asialle tehdään mitään. Silloin se saattaa olla myöhäistä, ja seurauksena on potkut.
– Meillä ei ole kontrollivajetta, vaan välittämisvaje tai keinottomuusvaje. Alkoholinkäyttöä pidetään edelleen jokaisen yksityisasiana, eikä sitä osata tai haluta ottaa asianomaisen kanssa puheeksi, hän sanoo.
Työpaikan päihdeohjelma voi olla pelastusrengas
Työpaikan päihdeohjelma, johon sisältyy varhainen puuttuminen ja hoitoonohjaus, voi olla pelastusrengas alkoholin riskikäyttäjälle.
Yksi keino tehdä päihteistä ja päihdehaitoista puhuminen helpommaksi on työpaikoilla laadittava päihdeohjelma. Se on suositeltava kaikilla työpaikoilla, mutta pakollinen vain silloin, jos työnhakijalle tai työntekijälle tehdään työterveyshuoltolain 3 §:ssä tarkoitettu huumausainetesti.
– Varmaa tilastoa siitä, monellako työpaikalla on tehty päihdeohjelma, ei ole. Yleisen näppituntuman mukaan sellainen on suunnilleen joka viidennellä työpaikalla, sanoo Antti Hytti.
Mitä suuremmasta työnantajasta on kyse, sitä todennäköisemmin päihdeohjelma löytyy. Myös valtaosassa kuntia ja kuntayhtymiä päihdeohjelma on laadittu.
Työpaikan päihdeohjelman laatiminen ei ole, eikä ainakaan saisi olla, läpihuutojuttu, sillä se vaatii paneutumista ja työpaikan olosuhteiden ja siellä tehtävän työn huomioimista.
Hytti on ollut kehittämässä Ehyt ry:n Huugo-ohjelmaa, joka auttaa työyhteisöjä ennaltaehkäisemään päihdehaittoja, ja on sen johdosta tutustunut kymmeniin päihdeohjelmiin.
– Yhdestä puusta veistettyihin päihdeohjelmiin törmään vain harvoin, hän kiittelee.
Silti Hytti löytää ohjelmista rutkasti parannettavaa.
– Esimerkiksi kunnissa on monenlaisia työtehtäviä, toisistaan poikkeavia työskentelylolosuhteita ja erilaisia töihin liittyviä riskejä. Vaikka päihdeohjelma olisi sinällään hyvä ja laadukas, pitäisi virasto- ja yksikkötasolla käydä yhteinen keskustelu siitä, mitä se tarkoittaa juuri meidän työpaikalla. Usein tämä viimeinen kierros jää käymättä.
Toinen puute liittyy päihdeohjelmien jalkautukseen. Mitä isommasta organisaatiosta on kyse, sitä huonommin päihdeohjelma lattiatasolla tunnetaan.
– Jos päihdeohjelma tunnetaan huonosti, sen käyttö jää vajaateholle. Siitä tulee kriisitilanteiden käyttöohje, mutta sen merkitys työpaikan päihdehaittojen ennaltaehkäisyssä jää hyödyntämättä, hän huomauttaa.
Sama kohtelu pääjohtajasta kesätyöntekijään
Millainen sitten on hyvä päihdeohjelma? Hyvin yksinkertainen – siihen riittää kolme elementtiä.
– Ensiksi päihdeohjelmassa pitää luetella päihteidenkäyttöä ennaltaehkäisevät toimet, toiseksi selvät pelisäännöt sen varalle, jos työpaikalla ilmenee päihdeongelmia mukaan lukien konkreettiset toimintaohjeet siitä, kenen pitää tarttua asiaan ja miten. Ja kolmanneksi vielä yksityiskohtainen kuvaus hoitoonohjauksesta, listaa Antti Hytti.
Jos työpaikalla on tarvis tehdä puhallutuksia tai huumetestejä, myös testauskäytännöt on avattava mahdollisimman yksityiskohtaisesti osana päihdeohjelmaa.
Antti Hytin mielestä päihdeohjelma on syytä kirjoittaa tarpeeksi yleisellä tasolla, jotta se pätee niin alkoholiin kuin huumeisiin ja muihin päihteisiin.
– Toisaalta ohjelman on oltava riittävän konkreettinen, jotta päihdehaittoihin puuttuminen ei viivästy sen takia, ettei tiedettäisi kenen pitää toimia. Lisäksi päihdeohjelman on koskettava kaikkia ja menettelytapojen on oltava samat niin pääjohtajalle kuin kesätuuraajalle, hän painottaa.
Hyvään päihdeohjelmaan kuuluu luonnollisesti myös se, että se laaditaan yhteistoiminnallisesti niin työpaikan esimiesten kuin henkilöstön edustajien ja työterveyshuollon kesken.
Lue myös juttu HUS:n ja VR:n päihdeohjelmista