Ratasähköasentaja Markus Halénin työpaikalla Kaupunkiliikenne Oy:ssä on kuohunut, mutta aallot näyttävät laantumisen merkkejä.
Tammikuinen tiistai vuonna 2019 kello 22.25. Ratasähköasentaja Markus Halén oli juuri käymässä nukkumaan, kun puhelin soi. Soittaja oli oma isä.
”Nyt on iso katastrofi, pääsetkö paikalle?”
Kuorma-auton nosturi oli jäänyt pystyyn ja vetänyt monta sataa metriä raitiovaunujen ajolankaa alas Helsingin Mannerheimintiellä. Liikenne seisoi laajalla alueella.
Näky oli kuin elokuvassa. Osa johdoista makasi maassa, osa roikkui. Salaman näköiset valokaaret räpsähtelivät ja rätisivät oikosulun merkiksi. Pelastuslaitos eristi alueen.
Ei ihan pikkujuttu korjata. Ajolangat painavat noin kilon per metri, ja ne pitää saada mieluusti yli viiden metrin korkeuteen. Ajolangoista raitiovaunut saavat kulkemiseen tarvitsemansa sähköt.
Totta kai Halén halusi auttaa. Hän soitti työparinsa Johnny Backin mukaan.
– Tieto levisi kuin vatsatauti päiväkodissa, Halén kuvailee.
Kymmenisen sähköasentajaa parsi ajolankoja kasaan korkeuksiin. Apuna oli muita ratakunnossapidon työntekijöitä. Yhteisellä puristuksella liikenne saatiin kulkemaan ennen aamuseitsemää.
– Seuraavana päivänä väsytti, mutta eihän näitä usein tule. Ennen tätä en edes muista vastaavaa hässäkkää.
Muutaman viikon päästä asentajat korvasivat parsitut ajolangat täysin uusilla.
Ratasähkötyö tarjoaa virkistävää vaihtelua
Aina ei ole yhtä hektistä. Joulukuisena tiistaiaamuna Markus Halén kokoaa uusia ajolankoja Koskelan varikolla Helsingissä, Kaupunkiliikenne Oy:n ratasähköasentajien työpajalla. Pronssivaijeria vääntyy, lämmityksen kuivaama ilma tuoksuu metallilta.
– Tämä on monipuolista duunia normisähköön verrattuna. En jaksaisi vetää kymmeniä metrejä kaapelia kerrostalon kerroksiin. Täällä yksikään päivä ei ole samanlainen.
Valmiita ajolankoja makaa metritolkulla keloissa pajan perällä. Ne odottavat kesän työmaita tai talven hätätilanteita.
Suurimmat ratasähkötyöt tehdään kesäöinä, koska öisin raiteet ovat vapaat ja sää on tarpeeksi lämmin ilman hanskoja tehtävälle asennustyölle.
– Talvella ratikat pidetään liikkeellä. Pahimpia ovat nollakelit, kun lumi, vesi ja jää vuorottelevat.
Silloin vettä voi päästä raiteiden vaihteita lämmittäviin lämmityssauvoihin. Oikosulku rampauttaa lämmitysjärjestelmän, ja vaihteet jäätyvät eivätkä raitiovaunut pääsee oikeille reiteilleen. Ratasähköläiset korjaavat lämmitysjärjestelmän kuntoon.
Juttu jatkuu alempana.
Ammatti verenperintönä
Jo peruskoulussa Halén tiesi, että jatkaisi isänsä jalanjäljissä ratasähköasentajaksi. Töitä alalla riittäisi. Koulun työelämään tutustumisen jakso ja ammattikoulun harjoittelut juurruttivat hänet Koskelaan.
– Työssä täytyy olla järkeä, hän miettii.
Riittävän palkan lisäksi työtaakan soisi jakautuvan tasaisesti ja johtamisen sujuvan. Näin onkin viime keväänä ratakunnossapidon pomona aloittaneen Risto Pentikäisen johdossa.
– Akuutit hommat hoidetaan totta kai säässä kuin säässä, mutta eihän kenelläkään ole hinkua sateeseen.
– Ennen täällä kaikki tekivät kaikkea kaikilla työmailla, ja se tuntui sekavalta. Nyt työntekijät menevät tietyille työmaille, mikä on selkeyttänyt tekemistä.
Töihin voi myös vaikuttaa aiempaa enemmän. Jos sää tarjoaa räntärättejä, kuten tänä aamuna, voi valmistelevia töitä jäädä tekemään pajalle.
– Akuutit hommat hoidetaan totta kai säässä kuin säässä, mutta eihän kenelläkään ole hinkua sateeseen, Halén sanoo ja naurahtaa perään.
Vastatuulta ja vaikeita tilanteita työpaikalla
Vielä vuosi sitten meno työpaikalla oli erilainen. Ilmapiiri oli tulehtunut, ja esihenkilöt vaihtuivat tiuhaan. Takana oli Helsingin kaupungin liikennelaitos HKL:n yhtiöittäminen.
HKL yhtiöitettiin Kaupunkiliikenteeksi vuoden 2022 alussa. Siinä rytäkässä raidetyöntekijöiden tunti-perusteinen sopimus vaihtui kuukausiperusteiseksi, mikä leikkasi palkkoja.
Viime keväänä pikaraitiotie Raide-Jokerin valmistuminen tökki tunnelmaa. Pikaratikka 15:ksi lopulta nimetyn pikaraitioliikenteen kunnossapitovastuu putosi nimittäin Kaupunkiliikenteen ratasähköön hieman puskista.
Pikaratikka aloitti liikennöinnin 25 kilometrin mittaisella linjallaan lokakuun lopulla 2023. Raidetta tuli huollettavaksi 50 kilometriä lisää. Kantaraideverkko oli laajentunut jo aikaisemmin.
– Teimme ihan hirveästi duunia, kun pikaratikka aloitti.
Silti lisäkäsiä ei kuulunut, eikä perehdytystä saati koulutusta uuteen linjaan ollut tarjolla työntekijöille.
– Vaikutti siltä, että meidän pitäisi ottaa haltuun heti koko rataverkko, vaikka Pikaratikka 15 on aivan eri kuin kantaverkko. Teimme ihan hirveästi duunia, Halén kertoo.
Hän arvioi viikonlopputöiden lisääntyneen 70 prosenttia ja yötyön 40 prosenttia. Vanha rataverkko on hitaampi ja yksinkertaisempi kuin täysin digitalisoitu pikaratikka, joten ne ovat eri turvallisuusluokituksessa. Vanhat ratikat kulkevat viittäkymppiä, pikaratikka 70 kilometriä tunnissa.
Lue lisää: Metro- ja raitiovaununkuljettajat lähtivät lakkoon raskain sydämin: Pettymys HKL:n johtoon ja sen tapaan pimittää tietoa oli viimeinen niitti
Muutosneuvottelut mönkään
Pikaratikka 15 tarkoitti muutosneuvotteluja viime kesänä ja alkusyksystä. Työnantaja esitti muun muassa yövuorojen lisäämistä päivä- ja iltavuorojen rinnalle, eli siirtymistä kolmivuorotyöhön.
Yötyössä ei sinällään ole mitään erikoista, mutta työntekijöitä kismitti tapa, jolla silloinen päällikkötaso puski muutosta läpi kyselemättä työntekijöiltä. Epätietoisuus kalvoi.
– Roikuimme löysässä hirressä kuukausia, Halén huokaa.
Työnantaja oli luvannut, että muutosta pohditaan työntekijöiden kanssa yhdessä, mutta suutariksi jäi. Varsinkin Halénin työpari Johnny Back teki suuren työn yrittäessään löytää työntekijöille mieluisaa ratkaisua. Siinä yövuorot hoidettaisiin vaihtamalla nykyinen iltavuoro ja yöpäivystys tarvittaessa päittäin.
– Roikuimme löysässä hirressä kuukausia.
– Yhtäkkiä neuvottelut vain keskeytettiin ja Raide-Jokerin kunnossapito tuli meille, Back sanoo ja levittelee käsiään.
Sittemmin neuvotteluja vetäneet pomot ovat vaihtuneet. Kun uusi kunnossapitopäällikkö Matti Pekkarinen tuli taloon elokuussa 2023, henki muuttui.
– Nyt ruohonjuuritasoa eli meitä työntekijöitä on alettu kuunnella, eikä muutoksia tehdä tuulesta, Halén toteaa.
Avointa keskustelua
Halén ja Back puhuvat työn kipukohdista avoimesti keskellä pajaa.
– Tuossahan Risto meneekin. Sano sinä, Halén huikkaa ohikulkevalle pomolleen.
Sähkömestari Risto Pentikäinen pysähtyy juttusille.
– Aloittaessa odotus ja oikeastaan pelotus oli se, että tämä olisi hirveän hankalaa. Kokonaistilanne oli haastava, mutta olemme matkalla kohti positiivista.
Myös Pentikäisen mielestä Pikaratikka 15:n kunnossa-pitovastuu tuli yksikölle hieman hätiköiden.
– Edelleen pikaratikan kanssa tulee vastaan asioita ensimmäistä kertaa, koska vastaavaa raitiojärjestelmää ei ole ennen ollut. Uskon, että seuraavien pikaratikoiden kanssa menee jo paremmin.
Parempi työelämä odottaa
Halénin päätyönä on pitää vanhat ratikat liikkeellä ja rakentaa uutta kantaverkkoa, mutta tänään hän käy työparinsa Backin kanssa pikaratikalla Helsingin yliopiston kampuksella Viikissä.
Raide-Jokeri seisoi edeltävänä sunnuntaina jännitevian takia. Vika oli tiettävästi järjestelmässä, joka vähentää magneettikentän häiriöitä Viikissä.
– Nykyisin on kivempi tulla töihin.
Puoliksi sulanut tolppa tursuilee johtoja. Kaksikko teippaa pakastuvassa säässä jätesäkkimäistä muovia tolpan peitoksi. Työmaa-aidat kiertävät tolppaa, jottei kukaan keksi mennä sörkkimään sitä.
– Tällaistakin tämä välillä on, Halén huvittuu.
Järjestelmän varsinainen korjaus jäänee kesään. Kesä näyttää myös, miten yötyöt lopulta järjestetään. Ainakin lisäkäsiä on luvassa. Ratasähköön haetaan nyt viittä-kuutta uutta asentajaa. Muutama on jo palkattu. Odotukset paremmasta työarjesta aistii.
– Nykyisin on kivempi tulla töihin.
