Korona pakotti sulkemaan uimahallit ja monet liikuntapaikat viime keväänä. Onneksi tuli kesä – ja alkoi puistojumppa. Helsingin Kannelmäen liikuntapuisto on täyttynyt monesti viikossa ikiliikkujista ja vasta-alkajista. Sykkeen nostatuksesta vastaa JHL:läinen liikunnanohjaaja Katri Lehto.
Kello on kymmenen aamupäivällä, ja aurinko porottaa täysillä. Helsingin Kannelmäen liikuntapuistoon on kokoontunut noin 40 ikiliikkujaa, iältään kolmenkymmenen ja liki kahdeksankymmenen välillä.
– Tupla-askel sivulle, kädet eteen, muistakaa joustaa polvista, hop-hop, ohjeistaa liikunnanohjaaja Katri Lehto ja näyttää esimerkkiä.
Vajaan tunnin mittainen jumppa käynnistyy alkuverryttelyllä ranskalaisen chansonin tahtiin. Kun isot lihasryhmät on lämmitelty, lähdetään nostamaan sykettä tutuilla discohiteillä.
Nyt annetaan reisi- ja pakaralihaksille kyytiä!
Puistojumpan vaativin osuus tapahtuu patjoilla. Hiki valuu ja kirvelee silmiä, kun kovin naisvaltainen osallistujajoukko treenaa vatsa-, reisi- ja pakaralihaksia.
Sitten kaiuttimista alkaa kuulua Whitney Houstonin I Will Always Love You. Jo helpottaa: jäljellä on enää loppuvenyttely ja rentoutus.
– Hyvä Te, nyt on aplodien paikka! Miltä tuntuu? utelee Lehto.
– Edelleen elossa, huokaa yksi voipuneena.
Peukkuja nousee, ja jokunen käy kiittämässä ja vaihtamassa muutaman sanan ohjaajan kanssa ennen kotiin lähtöä.
On tätä odotettu!
Useimmiten Kannelmäen tekonurmikenttä täyttyy jalkapallotreeneistä, mutta pari kertaa viikossa tarjolla on Helsingin kaupungin asukkailleen tarjoamaa ohjattua puistojumppaa.
– Tätä on odotettu – koko pitkä koronakevät, huokaa Eila Plaketti.
Tavallisesti hän käy talvisaikaan neljä viisi kertaa viikossa seniorijumpissa, kahvakuulassa ja vesijuoksussa. Siksi liikuntapaikkojen sulkeutuminen ja liki kolme kuukautta kestänyt kotieristys tuntuivat melkein vankilalta.
Samaa sanoo toinen seniorijumppaaja Christina Lindström. Hän teki koko kevään pitkiä kävelylenkkejä ja ravasi Paloheinän ulkoilualueen kuntoportaissa, mutta jotain puuttui.
– Oli niin yksinäistä! Odotin vaan, että näkisin tuttuja jumppa- kavereita, ja nyt siihen on vihdoin mahdollisuus, hän iloitsee.
Puistojumpan ohjaaja Katri Lehto on Plaketille, Lindströmille ja useille muille osallistujille tuttu, sillä hän toimii Kaarelan alueen, eli Helsingin pohjoisten kaupunginosien, alueliikuttajana.
Yksi neljästä alueliikuttajasta
Katri Lehto, 52, valmistui kutsumusammattiinsa liikunnanohjaajaksi Pajulahden urheiluopistosta vuonna 1992.
– En edes harkinnut muuta alaa. Äiti vei minut voimisteluun jo pikkutyttönä, ja olen liikkunut koko ikäni.
Lehto oli onnekas, sillä hän sai vakituisen liikunnanohjaajan paikan Helsingin kaupungilta heti valmistuttuaan – ei muuten mikään itsestäänselvyys, sillä tuolloin elettiin keskellä syvintä lamaa.
– Olen ollut onnekas siinäkin mielessä, että olen saanut tehdä monipuolisesti liikunnanohjaajan töitä – lasten uimakouluista seniorijumppaan eri puolilla Helsinkiä, hän kiittelee.
Parin vuoden ajan Lehto on saanut toteuttaa itseään yhtenä kaupungin neljästä alueliikuttajasta. Alueliikuntaa järjestetään Kaarelan, Mellunkylän, Vuosaaren ja Jakomäki-Tapulikaupungin alueilla.
Kesäisin tarjolla on puistojumppaa, kehonhuoltoa ja ohjattuja kävely- ja pyörälenkkejä – eikä maksa mitään!
Kyse on matalan kynnyksen liikuntapalvelusta, johon kaikki ovat tervetulleita. Fyysisen kunnon ylläpidon lisäksi tavoitteena on lisätä asukkaiden aktiivisuutta ja yhteisöllisyyttä ja torjua samalla syrjäytymistä ja sosiaalisia ongelmia.
Tarjolla on alueesta riippuen ohjattua jumppaa, kuntosaliharjoittelua, kehonhuoltoa, porrastreenejä ja muita liikunta-aktiviteetteja syksystä kevääseen. Mukaan pääsee lunastamalla 30 euron hintaisen alueliikuntapassin.
Kesän puistojumpat ja muu ohjattu ulkoliikunta ovat ilmaisia, eikä kukaan kysele, mistä päin Helsinkiä tai pääkaupunkiseutua osallistuja on.
Kävelyä ja kehonhuoltoa
Ennen nykyistä alueliikuttajan pestiään Lehto toimi liikunnanohjaajana ja vastaavana liikunnanohjaajana ja veti kaupungin ryhmäliikuntakursseja eri kohderyhmille.
– Liikunnanohjaajilta edellytetään noin pariakymmentä ohjaustuntia viikossa, alueliikuttajalta 10–12 tuntia. Muutenkin työkenttä on vapaampi: voi tutustua alueen asukkaisiin, kerätä toiveita sekä suunnitella ja kehittää toimintaa juuri heidän ehdoillaan, hän kertoo.
Esimerkiksi viime kesänä Lehto ohjasi puistojumppia ja kehonhuoltoa ja pelasi mölkkyä kaarelalaisten kanssa. Tänä kesänä ohjelmassa on puisto- ja parvekejumppaa, kehonhuoltoa ja venyttelyä sekä kävely- ja pyöräretkiä.
Alueliikuttaja tutustuu asukkaisiin, kerää toiveita ja kehittää toimintaa heidän ehdoillaan.
– Perjantaisin lähdemme Malminkartanon Piianpuistosta ja suuntaamme kävellen Kartanon metsiin. Keskiviikkoisin voi osallistua Kannelmäen kolmen kilometrin kuntoratakävelyyn. Reitin varrella on ulkoliikuntavälineitä, joita voi halutessaan kokeilla.
Loppusyksystä Lehto suosittelee ohjattuja kauppakeskuskävelyjä.
– Olin itsekin aluksi, että ei kai nyt kauppakeskukseen mennä kävelemään, mutta se on osoittautunut yllättävän hyväksi kuntoilumuodoksi. Sopii säällä kuin säällä, eikä tarvitse pelätä liukastumista.
Kauppakeskus Kaaren kävelyihin osallistui viime talvena keskimäärin 15, parhaimmillaan 20 henkilöä. Alkuun oli kevyt lämmittelyjumppa, jonka jälkeen osallistujat saivat askeltaa omaan tahtiin kauppakeskuksessa. Välillä tehtiin yhdessä lihaskuntoliikkeitä, ja lopussa oli venyttely.
Kesät talvet sama Katri
UKK-instituutin tänä vuonna päivittämän liikuntasuosituksen mukaan aikuisen tulisi liikkua viikoittain vähintään kaksi ja puoli tuntia reippaasti ja sykettä nostavasti. Samat terveyshyödyt saisi tunnin ja vartin kestävällä rasittavalla liikunnalla. Lisäksi lihaskuntoa ja liikehallintaa pitäisi harjoitella kaksi kertaa viikossa.
Vain joka viides suomalainen yltää suositukseen.
– Vähempikin riittää, kunhan liikkuu säännöllisesti. Kävelyllä ja kehonhuollolla on hyvä aloittaa, kannustaa Lehto sohvaperunoita.
Vaikka liikunta on hänelle samalla työ ja elämäntapa, hän ymmärtää myös niitä, jotka eivät ole sen iloja löytäneet.
– Suunnittelen jumppaohjelmat niin, että niissä on haastetta himo-liikkujille, mutta tarjoan aina myös kevyemmän vaihtoehdon, jotta vähemmän liikkuvat pysyvät mukana. Kukin voi tehdä liikkeet oman kunnon ja tuntemuksen mukaan.
Ohjaajana hän pyrkii olemaan kannustava ja helposti lähestyttävä.
– En vedä tekopirteää jumppa-Katrin roolia vaan olen ihan sama Katri töissä ja vapaalla.