Arja Koriseva: Positiivisuuden perikuva, iloisuuden ikoni – nainen, joka toi naurun televisioon

Arja Koriseva sai uransa alussa monenlaista opastusta esiintymiseen. Häntä kehotettiin esimerkiksi ottamaan mallia tv:n uutistenlukijoiden muodollisesta olemuksesta: asiallisuutta enemmän, iloisuutta vähemmän.

Koskaan ei laulajatartähti Arja Koriseva ole suostunut asettumaan pakotettuihin muotteihin. Sitä kyllä yritettiin 1980-luvun loppupuolella, jolloin hän tuli tangokuningatar-tittelin myötä myös tutuksi tv-kasvoksi. 

— Kun tein Speden kanssa ohjelmia, tuli tosi monelta taholta neuvoja, miten televisiossa tulee esiintyä ja pukeutua. Olin tuon aikaiseen telkkariin liian eloisa ja nauroin paljon.

Uransa alkutaipaleella ollutta nuorta naista kommentit mietityttivät. Spede vannotti häntä kuitenkin säilymään juuri sellaisena luonnonlapsena kuin hän ihka aidosti oli.

Hän suorastaan käski Korisevaa pitämään tiukasti kiinni omasta persoonastaan, antamatta kenenkään vaikuttaa siihen. Näitä neuvoja hän on totellut.

— Olen rehellisesti juuri sitä, mitä olen. Aina ollut ja tulen aina olemaan.

Maaseudulla kasvanut Koriseva perusti ensimmäisen yhtyeensä Siskokset ja Peräkylän pojat 13-vuotiaana siskonsa Eijan kanssa.

Hän huomasi heti alussa, kuinka ihanalta tuntui tartuttaa yleisöön hyvää mieltä positiivisuudella, iloisuudella ja tietenkin musiikilla. 

Arja Korisevan brändi syntyi jo tuolloin, ennen kuin sanaa edes tiedettiin. Se tuli luonnostaan, täysin ilman imagonmuokkausta tai markkinointikikkailua.

Arja Koriseva on mieluummin tylsä julkkis

Arja Koriseva on ollut jo yli 30 vuotta suomalaisjulkkisten kermaa, mutta hänestä ei kohujuttuja ole saatu kaivettua kaivamallakaan. Miten se on onnistunut otsikkonälkäisen median kanssa?

— Eräs toimittaja kerran tivasi ja jankkasi, että nyt kyllä Arja kerrot itsestäsi jotain tosi herkullista, josta saadaan myyvät lööppitekstit, Koriseva kertaa vuosien takaista tapausta.

Hän jatkaa todenneensa, että en muuten varmana kerro. Se haastattelu päättyikin aika lyhyeen. Toimittaja oli todennut, että Arja Koriseva menee ilmeisesti sitten kategoriaan tylsä julkkis.

Hän on aina osannut piirtää rajat sille, kuinka ison palan itsestään antaa julkisuudelle. Säännöt ovat selkeät.  Työ on julkista, ja siitä hän kantaa vastuun. Perhe ja koti ovat yksityisyyttä, joita hän haluaa vaalia. Esimerkiksi hänen vaatekaappiaan tai kotiaan on turha pyytää saada kuvata.

— Olen voinut olla samalla tavalla lojaali kaikille medioille, kun jo alussa luomiani toiveita on kunnioitettu.

Nykypäivänä julkisuudessa halutaan pysytellä lähes keinolla millä hyvänsä. Arja Koriseva ei näe sellaiseen tarvetta. Hän kuvailee suhtautuneensa julkisuuteen aina ammatillisuuden kautta, koska on tullut tutuksi nimenomaan työnsä ansiosta.

Julkiselle Arja Korisevalle on tarkat rajat.

Hän on sitä mieltä, että suojellakseen itseään ja läheisiään pitää julkisuutta pystyä kontrolloimaan. Yhteistyön median kanssa täytyy tapahtua sääntöjen rajoissa.

— Vaikka minusta on tehty valtavasti juttuja, ja olen ollut paljon julkisuudessa, en ole koskaan oma-aloitteisesti nostanut itseäni mediassa esiin.

Työt ovat onneksi puhuneet puolestaan ja herättäneet mielenkiinnon. Arja Koriseva on kiintotähtenä säilynyt niin ihmisten muistissa kuin mediassa.

Hän kertoo, että on toki ollut hiljaisempia jaksoja, mutta silloinkaan ei hänen luonteellaan olisi soiteltu johonkin mediaan ja ehdotettu jutuntekoa.

— Pysyn kasassa oikein hyvin, kun erotan vapaa-ajan, työn ja toisaalta julkisuuden. Työssä päästän yleisön lähelle ja olen heitä varten. Mediassa en välttämättä niinkään.

Vielä me joku päivä halataankin

Arja Korisevan eräs suosion salaisuuksista on hänen lämpöä huokuva läsnäolonsa. Kun hän on töissä tanssilavakeikalla, konsertissa, musikaali- tai teatterilavalla, hän on sitä koko sydämellään ja sielullaan.

Työt eivät hänen kohdallaan pääty esiripun laskeutumiseen tai illan viimeiseen kappaleeseen. Hän menee jokaisen keikan jälkeen yleisönsä luo kuulemaan henkilökohtaisesti palautteet sekä moikkaamaan vanhoja ja uusia tuttuja.

— Olen tehnyt niin aina, ja aikaa siihen voi mennä toisinaan puolitoista tuntiakin. Olen saanut kuulla monia todella merkittäviä elämäntapahtumia ja kohtaloita. Pidän sitä isona kunnian ja arvostuksen osoituksena.

Koriseva ymmärtää hyvin, että lyhyet ja toisinaan vähän pidemmätkin avautumiset saattavat olla ihmisille tosi tärkeitä. Musiikki on voinut laittaa tunteet lainehtimaan, ja siitä halutaan kertoa. Eikä tarinoihin tarvitse vastaukseksi löytää suuria sanoja. Usein kuunteleminen ja myötäeläminen riittävät.

— Ja halaus, sitä moni pyytää. Koronapahalainen on laittanut tuon tavan luonnollisesti tauolle. Mutta vielä me rutistetaan kunnolla joku päivä senkin edestä, Korisevan tuttu tarttuva nauru helisee.

Kevät vei, kevät toi

Arja Koriseva oli kevään korvalla yksi monista, joiden työkalenteri tyhjeni silmänräpäyksessä. Kesän tanssikeikat, konsertit ja Menopaussi-musikaalin esitykset joko peruuntuivat kokonaan tai siirtyivät hamaan tulevaisuuteen.

Hänen peruspositiivinen elämänkatsomuksensa pehmensi kevään totaalista stoppia. Hän ei jäänyt vellomaan ja tuskastelemaan tilannetta. Surua ja huolta oli tietenkin paitsi työttömäksi jääneiden kollegojen, myös kaikkien muiden taloudellisista kolhuista kärsineiden puolesta. 

— Taloudellisesti on monilla edelleen tosi vaikeaa. Itselläkin työt ovat ihan sirpaleina siellä täällä, eikä ole mitään säännöllistä kuukausipalkkaa. On opeteltava suhteuttamaan entistä paremmin tulot ja menot.

Koriseva lohduttautui ajatuksella, että kaikkein pahimman vaiheen on pakko olla vain väliaikaista.  Mielessä kävi, että joku voima pysäytti koko maailman pohtimaan, kuinka nyt jokaisen olisi syytä punnita omia arvojaan sekä itselleen ja läheisilleen parhaita valintoja. 

— Viimeistään nyt huomattiin, ettei ole ollenkaan klisee sanoa, miten silmänräpäys voi kääntää maailman päälaelleen. Siinä ei auta vaikka olisi suunnitellut tarkatkin askelmerkit elämäänsä.

Jos kevät vei paljon, se myös antoi. Se antoi aikaa itselle ja voimautumiselle. Edellinen vuosi oli työntäyteinen 30-vuotisjuhlakiertueineen ja joulukonsertteineen.

Maaliskuun puoliväliin asti oli kalenteri täynnä harjoituksia ja esityksiä. Sen jälkeen aikaa oli sitten senkin edestä.

Arja Koriseva vetäytyi kotiinsa Toivakkaan ja janosi saada tehdä jotain fyysistä ja näkyvää.

— Sain paneuduttua kotona asioihin, jotka olivat muhineet ”teen sitten, kun on aikaa” -lokerossa, Koriseva kertoo.

Toiminnan naisena Koriseva opetteli esimerkiksi raivaussahan käytön. Lisäksi hän kunnosti rantasaunan sopivasti äitienpäivälahjaksi vanhemmilleen.

Nauravatkin silmät vettyvät joskus

Eräässä Arja Korisevan varmasti tunnetuimmassa kappaleessa pyydetään katsomaan maailmaa enkelin silmin. Anna vinkki, miten siinä onnistuu.

— Taas tulee tämä sana: positiivisuus. Tai ehkä se on enemmän sellainen mielenasenne. Vaikka ei kukaan täältä selviä ilman myös niitä mustia päiviä ja hetkiä.

Arja Koriseva on varma, ettei maailmasta löydy yhtään ihmistä, joka olisi täysipäiväisesti tai ainakaan täysipäisesti sataprosenttisen iloinen ja positiivinen. Tai sitten valehtelee sekä itselleen että muille.

Työssään ja esiintyessään Koriseva kuitenkin siihen pyrkii. Ja on onnistunut, ilman teeskentelyä tai valheellisuutta.

— Totta on, että esiintyessä minut on opittu tuntemaan iloisuudesta, positiivisuudesta ja naurusta. Ja se on kyllä ihan aito työminä. 

Hänen on aina ollut helppo lähteä keikalle, kun ihmiset jo etukäteen tietävät, että tämä nainen ei tule töihin pahalla päällä. 

Fanit, jotka ovat eläneet taiteilija-Korisevan mukana vuosikausia, jopa vuosikymmeniä, tietävät, että hänessä elää kuitenkin vahvana myös hyvin herkkä puoli. Kyyneleet nousevat silmiin helposti.

Rehellisyyden nimissä Koriseva myöntää, että joskus on ollut haikeaa lähteä esimerkiksi perhejuhlista keikalle, kun muut vielä jatkavat. 

— Olen lähtenyt töihin lukuisista tilaisuuksista, joihin olisin halunnut jäädä. Mutta se on yksi monesta ammatinvalintakysymyksestä.

Vapaa-ajasta, unen määrästä ja ennen muuta perheen yhteisestä ajasta laulajatar on aina pitänyt huolen. Niille ja omasta hyvinvoinnista huolehtimiselle on löydyttävä aikaa. Niin myös tänä syksynä, kun urakaari näyttää jälleen hurjaa suuntaa ylöspäin.

— Saattaa olla valtava yllätys, kun paljastan, että työni ulkopuolella elän ihan normaalia elämää. Kaikkine tunne- ja väriskaaloineen, Arja Koriseva sanoo ja ihan kuin silmissä tuikkisi vähän enkeliä. Nauru ainakin tulee sydämen pohjasta