Cepan maailma -kokoonpano julkaisee kohta ensimmäisen pitkäsoittonsa. Cepaa eli Mika Lemistä ei kiinnosta pyöriä marginaalin ahtaassa laatikossa, ja nyt hän haluaa vakuuttaa ison yleisön kirjoitustaidoillaan.
Mika Leminen uskoo rutiineihin, arjen perusasioihin. Siksi hän kävelee joka päivä saman lenkin. Tämän ajatuksen päivittäisestä puurtamisesta hän on iskostanut rap-lyriikoiden kirjoittamiseen.
Tällä hetkellä musiikki täyttää Lemisen arjen lähes kokonaan. Hän kertoo, ettei nouse tuolistaan ennen kuin työt on tehty. Silloin kun Leminen ei tee musiikkia, hän pyhittää iltansa äiti–poika-hetkille.
– Illalla mä katon tv-sarjoja äidin kanssa. Ollaan tosi tv-faneja, nimenomaan kilpailu-realityn faneja. Selviytyjiä ollaan katsottu pitkään, hän kertoo.
Leminen tunnetaan nimellä MC Cepa, nykyisin Cepan maailma. Räppäämisen hän aloitti vuonna 2019 Linda-Maria Ranisen eli Mercedes Bentson räppityöpajassa. Sitä ennen hän soitti bassoa.
– Kirjoitin biisejä, joille etin artisteja. Ei jengi halunnut tehdä mun kaa juttuja, niin siinä vaiheessa olin vaan että vitut, räppään ite.
Nyt Leminen on siirtynyt kokonaan kirjoittajaksi, ja tyyli on vaihtunut “lesoilevampaan” eli rapille ominaiseen kerskailevaan meininkiin.
Cepan maailma viittaa paitsi Lemiseen itseensä myös hänen johtamaansa kokoonpanoon. Siinä räppäävät tällä hetkellä DJ Arwi ja Pyhä Yrjö, joka on ollut mukana myös kirjoittamassa.
Lemisen artikuloinnissa on haaste, hänen cp-vammansa. Siksi hän ei räppää enää itse kuin keikoilla.
– Puhevika kuuluu. Parempi vaan omistaa se.
Ja niin hän tekee. Alkuvuodesta julkaistavalla levyllä lausutaan: Mumbleräppäsin ennen ku se oli mainstream.
Mumblerap on genre, jossa lyriikoista on vaikea saada selvää. Siksi sitä kutsutaan mumbleksi, muminaksi. Mainstream taas tarkoittaa valtavirtaa.
“Mä oon ylpee mun matkasta”
Leminen haluaa ”olla mainstream”, tulla huomatuksi.
Tällä hetkellä hänellä on suoratoistopalvelu Spotifyssa vain parisensataa kuuntelijaa kuukaudessa. Hän kuitenkin toivoo, että marginaalissa luotu musiikillinen perusta muuttuisi hiljalleen valtavirraksi. Että hänen lyriikkansa kuultaisiin.
Jos hän onnistuu tavoitteessaan, hänestä tulee yksi harvoista vammaisista artisteista, jotka ovat onnistuneet nousemaan valtavirtasuosioon suomalaisen populaarikulttuurin kentällä.
– Mä oon ylpee mun matkasta. Mä oon laskelmoinut tän jutun. Mä oon tietyllä tavalla pelannut mun paikkaa ja luonut yhteyksiä.
Leminen kertoo, että aluksi hänellä ei oikeastaan ollut muita vaihtoehtoja kuin olla “vammaisräppäri”. Se oli eräänlainen titteli, jolla sai jalkaa musiikkiteollisuuden oven väliin. Nyt Leminen käy säännöllisesti Helsingissä studiolla, josta hän ennen vain haaveili.
– Mä oon ylpee mun matkasta. Mä oon laskelmoinut tän jutun.
Siksi Leminen haluaa antaa kunniaa haastattelupaikalle, Pertin valinnalle. Se on marginaalitaiteen “valintatalo” Helsingin Hakaniemessä, ja Suomen ensimmäinen kehitysvammaisten perustama yhteiskunnallinen yritys.
– Mä oon ollu täällä muutaman vuoden pyörimässä. Mun mielestä tää idea on tosi hyvä. Että nää siis jeesaa semmosia taiteilijoita, joilla ei muuten ois väylää.
Leminen on joutunut pureskelemaan itselleen moneen otteeseen, mitä tarkoittaa valtavirta ja minkälaista on olla marginaalissa. Hänestä molemmille on paikkansa musiikissa, eikä niitä pitäisi asettaa vastakkain.
– Mä aattelen, että se on edelleen sama juttu, mutta sille on raamit. Että on joku boksi, jota pystytään myymään.
Katso alta Cepan maailman musiikkivideo Rampa G:
Eikö valtavirtaistuminen tarkoita jostain luopumista? Kärsiikö kantaaottavuus ja omaäänisyys, kun antautuu musiikkibisneksen vaatimuksille?
Lemisen mielestä ei, ja tärkeää onkin löytää markkinarako. Hänen mukaansa musiikkibisneksen vaatimukset kannustavat luovuuteen.
Tulevan levyn jälkeen on tekeillä kuntosaleille suunnattua räppiä. Sellaista, josta motivoituu.
– Saa ihmiset nostaa painoja vähän enemmän, mut nimenomaan sillä meidän omalla mausteella.
Kuninkaan matka
Jotkut hiphop-artistit leijuvat asioilla, joita he eivät ole saavuttaneet. Lemiselle valtavirtaistuminen ei tarkoita sitä. Hän naureskelee musiikkivideoille, joissa on kalliita autoja mutta ne ovat oikeasti vuokrattuja. Hänestä sellainen ei ole aitoa.
– Mun mielestä räpissä on paljon siistimpää flexaa [kehuskella] omilla ansioilla.
Omakustanteena julkaistava uusi levy tarkastelee askelia, joita Leminen on omin avuin ottanut. Koko albumissa on kyse siitä, ettei hän halua olla enää “vammaisräppäri”.
Hän kertoo inspiroituneensa tv-sarja Game of Thronesista siinä määrin, että levyn nimeksi valikoitui Bran Stark LP.
Albumi on kertomus hänen musiikillisesta matkastaan. Leminen kertoo vuolaasti tv-sarjan hahmosta nimeltä Bran Stark, joka vammautui lapsena, mutta vaelsi läpi synkän pohjoisen. Lopulta hän sai näkijän voimat, ja hänestä tuli kuningas.
– Tää stoori on metafora mun räppiuralle. Että mä oon vaeltanut sen kylmän läpi, ja nyt mä otan mun paikan kuninkaana.
Lemisen mukaan kuninkuus kuuluu levyllä. Siksi kappaleissa on vahvasti läsnä “leijuminen”.
Vaikka Leminen haluaa menestyä, hän ei halua tinkiä periaatteistaan tai sanomastaan. Siksi Lemisen kappaleissa kuuluvat ainakin vielä kannanotot ihmisoikeuksien puolesta. Ne ovat tunnusomaisia hänen aiemmalle tuotannolleen.
Mikä sitten on muuttunut?
Ainakin se, että ainoa päämäärä on tehdä mahdollisimman hyvä biisi. Sellainen, joka vetää maton jalkojen alta.
– Haluun näyttää tosissaan muille ja itelleni, että oon pätevä.
