Tampereen yliopistollisen sairaalan välinehuoltokeskus on kuin moderni tuotantolaitos, joka pyörii kolmessa vuorossa vuoden jokaisena päivänä. Varsinkin iltavuorossa on kiire, mutta hosua ja hutiloida ei saa – kyse on potilasturvallisuudesta, jopa elämästä ja kuolemasta.
Välinehuoltaja Sisko Koiso-Kanttilan työpäivä on alkanut jo kello kuusi aamulla. Tänään hän työskentelee Taysin välinehuoltokeskuksen pesupuolella.
– Elämme sairaalan sykkeessä. Aamut ovat yleensä aika rauhallisia, mutta iltapäivällä tahti kiihtyy, kun leikkaukset päättyvät ja tavaraa alkaa virrata. Silloin jokainen työpiste on miehitetty, hän kertoo.
Työstä ei ole pulaa tänäkään aamuna. Ovi käy, ja sisään vyöryy pari vaunullista puhdistusta ja desinfiointia vaativia instrumentteja. Yhdestä korista pilkottaa saksia, pihtejä, puristimia ja haavanlevittimiä, toinen avokonsolikärry on lastattu kovan kirurgian luusahoilla ja poranterillä. Kolmannesta löytyy tähystimiä ja muita laparoskopisia välineitä.
Osan instrumenteista Koiso-Kanttila huuhtelee vesihanan alla ja asettelee sellaisenaan pesuharkkoon. Jotkut on purettava osiin ennen pesua.
– Työläimpiä ovat ontelomaiset instrumentit, jotka on pestävä ensin käsin ja sitten letkutettava ja asteltava määrätyllä tavalla pesukoriin, jotta vesi pääsee paineella joka sopukkaan, hän näyttää.
– Parhaiten oppii kysymällä ja tekemällä.
Instrumentteja on tuhansia erilaisia, ja kuukausittain huoltoprosessin läpi menee noin 150 000 yksittäistä instrumenttia. Miten ihmeessä välinehuoltaja tietää, mikä mikin on ja kuinka sen kanssa tulee menetellä?
– Välinehuoltajan opintoihin sisältyy instrumenttien opettelua, mutta parhaiten oppii tekemällä. Jos jotain ei tunnista, voi käyttää viivakoodilukijaa ja katsoa toiminnanohjausjärjestelmästä, mikä instrumentti on kyseessä. Gemini kyllä kertoo.
Aseptiikka on hallittava
Välinehuollon prosessi etenee vaihe vaiheelta likaisesta puhtaaseen. Likaisella puolella instrumentit esikäsitellään ja laitetaan pesukoneeseen, joka pesee, desinfioi ja kuivaa ne.
Taysin välinehuoltokeskuksen pesukoneet ovat läpiantavaa mallia, jonka ansiosta koneen toinen luukku avautuu puhtaassa tilassa. Siellä työvuorossa olevat välinehuoltajat tarkastavat pesutuloksen ja pakkaavat instrumentit joko koreihin tai yksittäin paperilaminaattipusseihin.
Ennen lähettämöä instrumentit vielä steriloidaan autoklaavissa, jossa 134-asteinen paineistettu höyry tekee niistä steriilejä. Vasta sen jälkeen ne pääsevät käyttöön.
Yleensä välinehuoltaja työskentelee koko työvuoron jommallakummalla puolella, sillä näin vältetään bakteeri-itiöiden siirtyminen desinfioituihin instrumentteihin.
– Aseptiset työtavat pitää tuntea, ja niitä pitää noudattaa. Muuten koko työltä putoaa pohja ja potilasturvallisuus vaarantuu, painottaa Koiso-Kanttila.
Geminin ansiosta jokaisen instrumentin reitti voidaan jäljittää.
Gemini-toiminnanohjausjärjestelmän ansioista jokaisen instrumentin reitti voidaan jäljittää. Järjestelmä kertoo myös sen, kuka instrumentin on esikäsitellyt ja kuka sen on pakannut.
– Jos esimerkiksi leikkaussaliin tarkoitettu kori on pakattu väärin, on se perehdytyksen paikka tekijälle. Tarkoitus ei ole hakea syyllisiä, vaan varmistaa toiminnan laatu, sanoo palveluneuvoja Joanne Saari.
Myös Saari on koulutukseltaan välinehuoltaja. Hän toimii yhdyslinkkinä välinehuollon ja sen asiakkaiden, eli leikkaussalien ja osastojen välillä, ohjaa ja neuvoo välinehuoltajia ja työskentelee tarvittaessa itsekin instrumenttien esikäsittelyssä ja pakkaamossa.
Työtä kolmessa vuorossa
Taysin uusi välinehuoltokeskus otettiin käyttöön marraskuussa 2019. Välinehuollon väki pääsi vaikuttamaan sen suunnitteluun, ja siksi työskentelyergonomiaan on kiinnitetty erityistä huomiota.
– Kaikki työpöydät ja työskentelytasot pesualtaineen nousevat ja laskevat sopivaan korkeuteen sähköisesti. Se vähentää nostamista ja turhaa kurkottelua, esittelee Saari.
Valaistus on hyvä, ja pesualtaiden ylle kiinnitetyt kuvut suojaavat roiskeilta. Täytetyt pesutelineet liukuvat puoliautomatisoitua rataa pitkin, jonka jälkeen pesukoneen metallikoura imaisee ne sisäänsä.
Välinehuoltokeskus toimii 24/7. Tosin yövuorossa riittää yleensä yksi välinehuoltaja.
Välinehuoltokeskus toimii kellon ympäri. Yövuorossa riittää yleensä yksi välinehuoltaja.
– Parhaillaan valmistelemme yhteisölliseen työvuorosuunnitteluun siirtymistä. Silloin työntekijät voivat päästä vaikuttamaan omiin vuoroihinsa, ja työn ja muun elämän yhteensovittaminen helpottuu, kertoo palveluesimies Anu Väkevä.
Ennen uuden välinehuoltokeskuksen valmistumista välinehuoltajat toimivat kahdessa pisteessä. Nykyään runsas 60 välinehuoltajaa on sijoitettu yhteen keskukseen ja noin 30 työskentelee asiakaspisteissä eri puolilla kampusaluetta sekä Hatanpään sairaalassa Tampereella ja Sastamalan ja Valkekosken sairaaloissa.
– Muutos on vaatinut työskentelytapojen yhteensovittamista, mutta vähitellen alamme olla voiton puolella, sanoo Väkevä.
Voit seurata välinehuoltajan työpäivää ja instrumenttien puhdistamista ja desinfiointia myös Instagram-videosta. (Tays viestintäpalvelut)
Osaajista pulaa koko Suomessa
Yksi haaste tamperelaisilla kuitenkin on: Mistä löytää osaavia ja työhönsä sitoutuneita välinehuoltajia? Tänäkin syksynä Taysissa on useampi paikka avoinna, ja etenkin sijaisia tarvittaisiin lisää.
– Pula on valtakunnallinen. Välinehuolto on huonosti tunnettu ala, ja monet sekoittavat sen apuvälineiden huoltoon, Väkevä arvelee.
Alalle kaivataan erityisesti miespuolisia välinehuoltajia.
Erityisesti alalle kaivataan miespuolisia työntekijöitä, sillä nykyään yli 90 prosenttia välinehuoltajista on naisia.
– Miehistä olisi apua fyysistä voimaa vaativissa tehtävissä, ja he rikastaisivat muutenkin työyhteisöä, Saari ja Koiso-Kanttila sanovat.
Taysin välinehuollossa on tätä nykyä vain muutama miesvälinehuoltaja. Lisäksi vaunujen pesu on annettu siviilipalvelumiesten hoitoon.
Nokia houkutteli aluksi
Sisko Koiso-Kanttilan, 56, ensimmäinen kesätyöpaikka oli hammashoitolassa, jossa hän vastasi puhelimeen ja pesi käsin ientaskumittareita, poria, punssareita ja muita hammaslääkärin tavallisimpia työvälineitä.
– Jo silloin kävi mielessä, että tätä alaa voisi lähteä opiskelemaan. Se kuitenkin unohtui, kun toimin elektroniikkateollisuuden erilaisissa asennus- ja kokoonpanotehtävissä, hän kertoo.
Nokian ja sen alihankkijoiden palveluksessa kului kymmenisen vuotta. Sen jälkeen Koiso-Kanttila toimi jonkin aikaa yrittäjänä ja opiskeli sitten sairaalahuoltajaksi.
– Kun näin työpaikan taukotilassa välinehuoltajan koulutuksesta kertovan esitteen, palasi ensimmäinen kesätyökokemus mieleen ja päätin opiskella uuden ammatin työn ohessa.
Ympyrä on sulkeutunut
Nyt ympyrä on sulkeutunut: Hän valmistui välinehuoltajaksi keväällä 2019 ja aloitti viime maaliskuussa Taysin välinehuoltokeskuksessa.
– Tosi kannustava ja ihana työyhteisö, joka on ottanut tulokkaan hyvin vastaan, hän kiittelee.
– Vaikka jono kasvaisi, hosuminen ei auta.
Pitkä kokemus elektroniikasta auttaa myös välinehuoltajan työssä.
– Lisäksi on oltava huolellinen ja tarkka ja osattava keskittyä kulloiseenkin tehtävään. Vaikka jono kasvaisi, hosuminen ei auta.
Koiso-Kanttila ei valita edes aikaisista aamuherätyksistä tai iltayhteentoista venyvistä iltavuoroista.
– Olen liikunnan sekakäyttäjä. Ennen iltavuoroa olen saattanut pelata kierroksen golfia tai käydä vesijumpassa tai sauvakävelyllä.