Varhaiskasvatuksen ja päivähoidon kaupallistuminen on Suomessa vielä melko tuore ilmiö. Perinteisesti suurelta osin julkisesti tuotetun palvelun siirtyminen voittoa tavoittelevien yritysten vastuulle herättää monia kysymyksiä ja huolen aiheita.
Vastuu hyvinvoinnista
JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine haastoi Fipsun (Suomen julkisen alan ammattiliittojen EU-yhdistyksen) järjestämässä seminaarissa yksityisen varhaiskasvatuksen palveluntuottajia dialogiin ja peräsi yrityksiltä etenkin sosiaalista ja yhteiskunnallista vastuuta.
JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine toimii myös Suomen julkisen alan ammattiliittojen EU-yhdistyksen FIPSUn puheenjohtajana
– Kansalaisia huolettaa se, että isot kaupalliset yritykset käärivät voittoja verovaroin tuetuilla varhaiskasvatuspalveluilla, ja rahan liikkeitä on vaikea seurata, Niemi-Laine sanoo.
Keskustelua aiheesta käydään niin Euroopan kuin maailman tasolla. Kansainvälisiä kokemuksia tulisi Niemi-Laineen mukaan seurata tarkalla silmällä. Esimerkkinä hän mainitsee Norjan, jossa jo puolet alle kouluikäisistä lapsista hoidetaan yksityisissä päiväkodeissa. Kasvatus- ja koulutuspalvelujen yksityistäminen ei ole suuntaus yksinomaan rikkaissa maissa.
– Maailmassa on alikehittyneitä maita, jotka ovat antaneet koko koulutusjärjestelmänsä yksityisten yrittäjien käsiin.
Niemi-Laine haluaa nostaa esiin myös julkisen alan kattojärjestön EPSUn huomion lasten- ja päivähoidon kehityksestä EU-maissa.<
– Palvelutarjonta on lisääntynyt monissa maissa, mutta valitettavan usein hoidon laadun ja työehtojen kustannuksella: matalat palkat, liian vähän henkilökuntaa ja isojakin alueellisia eroja tarjonnassa.
Yhtä kallista
Keskustelu julkisen ja yksityisen hoidon kustannuksista ja niiden välinen kustannusvertailu on tähän asti ollut lähinnä mutu-pohjalla. JHL:n vastikään teettämä tutkimus selventää nyt joitain faktoja kustannusrakenteista kunnan itse tuottamien ja kunnan ostamien päivähoitopalvelujen välillä.
– Palkkataso on hyvin sama työnantajasta riippumatta, JHL:n tilastotoimitsija Jorma Peussa kertoo.
Hän jatkaa, että henkilöstömenojen kokonaistaso on kuitenkin erilainen. Se puolestaan johtuu työ- ja virkaehtosopimuksista ja toisistaan eroavista toimintakulttuureista, joka sallii yksityisellä sektorilla suurempia henkilöstöpolitiikan vapauksia.
– Yksityisistä tuottajista puhuttaessa ei tietenkään voida sivuuttaa sitä, että se tavoittelee aina minimissään 10 % liikevoittoa.
Päivähoito on selvityksen perusteella lähes samanhintaista huolimatta siitä, onko palvelun tuottajana kunta vai yksityinen yritys.
– Kunnallisen päivähoidon hinta ilman vuorohoitoa, erityistä tukea ja avustavaa työtä maksaa noin 9 000 euroa vuodessa eli 750 euroa kuukaudessa, Peussa ynnää.
750 euroa on kunnalle perushinta, johon lisätään 10 % hallinnon kuluja.
– Yksityisellä hinnaksi saadaan keskimäärin 9 600 euroa vuodessa, joka tekee noin 800 euroa kuussa. Siitä muodostuu kunnalle palvelusetelin hinta, johon lisätään 10 % hallinnon kuluja. Kunnalle palautetaan 5 % arvonlisäveron palautuksena, jolloin laskennalliseksi hinnaksi jää 760 euroa, hän jatkaa.
Laskelma perustuu oletukseen, että niin kutsuttu täyttöaste on 100 %, eli hoito- ja kasvatushenkilöä kohden on 7 lasta.
Laatu vaihtelee
Opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksen mukaan kunnat ohjaavat perheitä yksityisiin palveluihin pääosin kahdesta syystä.
– Perusteena voi olla se, että kunnan itse tuottamat varhaiskasvatuspalvelut eivät riitä vastaamaan palvelujen kysyntään. Toinen syy voi olla se, että yksityiset palvelut ovat tasavertainen osa kunnan tarjoamaa varhaiskasvatusta, opetusneuvos Kirsi Alila OKM:stä kertoo.
Selvityksessä tarkasteltiin yksityisiä varhaiskasvatuspalveluja kuntien tuottaman tiedon näkökulmasta. Kaikkiin suomen kuntiin lähetetyssä kyselyssä ilmeni, että kunnissa kaivataan selkeämpää ohjeistusta yksityisten varhaiskasvatuspalvelujen ohjaukseen ja valvontaan.
– Kunnat tarvitsevat myös säädöksiä ja selkeitä määräyksiä, siitä mitä yksityisen toiminnan osalta tulee tarkistaa ja kuinka usein, Alila sanoo.
Kuntien käytännöt vaihtelevat suurestikin mitä tulee esimerkiksi palveluntuottajien toimintaan liittyvien asioiden ja asiakirjojen tarkistamiseen.
– Noin viidesosassa kunnista ei esimerkiksi ole tietoa yksityisten varhaiskasvatusyksiköiden henkilöstön kelpoisuuksien toteutumisesta, Alila huomauttaa.
Yhteenvetona OKM:n selvityksestä hän mainitsee, että vaikka moni kunta arvioi yksityisesti tuotetun varhaiskasvatustoiminnan olevan monipuolista, hyvin suunniteltua ja tukevan lapsen kehitystä ja oppimista, laatu näyttäisi kuitenkin vaihtelevan.