Turvallisuusala on ollut viime ajat ikävän julkisuuden kohteena. Useita järjestyksenvalvojia ja vartijoita epäillään väkivaltaisuudesta. Koko alaa ei kuitenkaan saisi leimata muutamien ylilyöntien takia, sanovat turvallisuusasiantuntijat Victor Carlsson ja Tero Mäkinen.
Useimpina arkipäivinä kenttäpäällikkö Tero Mäkisen, 40, löytää metro- ja raitioliikenteen turvavalvomorakennuksesta Herttoniemestä. Tänään yllä on kuitenkin Palmia Turvallisuuspalveluiden järjestyksenvalvojan uniformu, ja hän kiertelee muutamilla metroasemilla.
– Kenttäkokemuksesta on suuri hyöty esimiestehtävissä. Teen edelleen silloin tällöin kenttävuoroja, koska haluan säilyttää tuntuman arkityöhön, hän sanoo.
Mäkinen on työskennellyt turvallisuusalalla 14 vuotta, valtaosan siitä Helsingin kaupungin omistamassa Palmian Turvallisuuspalvelun julkisen liikenteen yksikössä. Aiemmin tässä kuussa Palmian omistus siirtyi saksalaiselle sijoitusyhtiö Mutaresille.
Mäkinen aloitti järjestyksenvalvojana ja kouluttautui myöhemmin voimankäytön kouluttajaksi, sitten ylivartijaksi, vuoroesimieheksi ja edelleen kohde-esimieheksi. Vuonna 2021 hänet nimitettiin metro- ja raitioliikenteen turvallisuudesta ja järjestyksenvalvonnasta vastaavaksi kenttäpäälliköksi.
Victor Carlsson, 29, meni suoraan peruskoulusta Vaasan ammattiopistoon ja suoritti kolmivuotisen turvallisuusalan perustutkinnon. Siitä lähtien hän on työskennellyt useiden turvallisuusalan yritysten, muun muassa kohussa ryvettyneiden Securitas Oy:n ja Avarn Securityn, palveluksessa pääkaupunkiseudulla ja Vaasassa. Lisäksi hänellä on alan työkokemusta Tukholmasta.
Viimeisin vakituinen työpaikka oli HUS Kiinteistöissä, jolloin Carlsson toimi vartijana Meilahdessa ja muissa yhtymän sairaaloissa. Viime syksystä lähtien hän on opiskellut kulttuurituottajaksi Arcadassa ja keikkaillut yksityisessä turva-alan yrityksessä.
Carlsson ei kadu ammatinvalintaansa mutta ei halua myöskään sulkea silmiä alan epäkohdilta. Hän korostaa, ettei kokonaisia yrityksiä voi leimata yksittäistapausten perusteella.
– Turvallisuusalalla työskentelee hyviä, ammattitaitoisia tyyppejä mutta myös niitä, jotka ovat hakeutuneet tehtäviin vääristä syistä. Myös kokemattomuus ja ryhmäpaine voivat saada etenkin nuoret menettelemään virheellisesti.
Tilanneäly ja asenne ratkaisevat
Turvallisuusala on ennen muuta asiakaspalvelua. Näin Tero Mäkinen ja Victor Carlsson sen mieltävät.
– Kyse on ihmisten kohtaamisesta ja vuorovaikutuksesta. Ei ole väliä, miten hyvä painija olet. Tilanneäly, puhelahjat ja kyky sietää stressiä ratkaisevat, Mäkinen sanoo.
Työurallaan hän ei ole tarvinnut turvautua kertaakaan teleskooppipatukkaan. Palmian metro- ja raitioliikenteen turvapalveluissa hän on joutunut käyttämään muutaman kerran kaasusumutinta aggressiivisen henkilön haltuun saamiseksi.
– Uran alussa työskentelin matkustajalaivoilla. Siellä porukka käytti runsaasti päihteitä ja syntyi tappeluja. Silloin jouduin kerran käyttämään vinyylipatukkaa.
Myös Carlsson painottaa asenteen merkitystä.
– Kymmenen prosenttia on se, miten toimit ja 90 prosenttia, kuinka suhtaudut tilanteeseen. Jos joku häiriköi vaikka juna-asemalla, ei kannata mennä uhoamaan, vaan aloittaa kysymällä, mikä meininki.
– Toisen ihmisen satuttaminen on myös itselle traumatisoivaa. Victor Carlsson
Järjestyksenvalvojana ja vartijana toimiessaan Carlssonilla oli voimankäyttövälineet useimmiten mukana mutta piilossa, sillä hän ei halunnut provosoida ketään. Kaasusumutinta hän kertoo käyttäneensä koko työuran aikana viisi tai kuusi kertaa.
– Teleskooppipatukan olen avannut kahdesti mutta en ole käyttänyt kertaakaan. Hyvä niin, sillä toisen satuttaminen on myös itselle traumatisoivaa.
Mitä voimankäyttövälineitä vartijat ja järjestyksenvalvojat voivat käyttää? Se selviää Turun AKK:n videolta.
Kiinnipidossa noudatettava ohjeita
Kun kysyy Tero Mäkisen kantaa vartiointiliike Avarn Securityn järjestyksenvalvojien epäiltyihin pahoinpitelyrikoksiin, laittomiin uhkauksiin ja muihin poliisin tutkittavana oleviin rikoksiin, hän huokaa syvään.
– Tosi surullista. Jos median tiedot pitävät paikkansa, on kyse järjestelmällisestä rikollisesta toiminnasta, eikä sitä voi puolustella millään.
Ison Omenan tapaukseen, jossa naisasiakas menehtyi vartijoiden pitäessä häntä aloillaan, Mäkinen ei ota kantaa. Tällä hetkellä kyseisiä vartijoita epäillään kuolemantuottamuksesta. Tutkinta kuitenkin jatkuu, sillä tapahtumien kulku ja lopullinen kuolinsyy eivät ole vielä selvillä.
– Poliisihallitus määrittelee, mitä voimakeinoja vartijat tai järjestyksenvalvojat voivat eri tilanteissa käyttää. Kenttäpäällikkö Tero Mäkinen
Mäkisen mukaan kaikessa toiminnassa tulee noudattaa lakia ja asetuksia sekä Poliisihallituksen ohjeita ja määräyksiä.
– Se määrittelee, mitä voimakeinoja vartijat tai järjestyksenvalvojat voivat eri tilanteissa käyttää ja tavan, joilla niitä käytetään.
Itse kiinnipito ja kohdehenkilön laittaminen vatsalleen ovat ohjeen mukaisia.
– Ratkaisevaa on se, millä tavoin henkilöä on pidetty kiinni, mihin kehon osiin paine on kohdistunut ja onko samalla tukittu esimerkiksi hengitysteitä, Mäkinen huomauttaa.
Hänen mukaansa toiminnan on oltava aina mahdollisimman hallittua ja turvallista sekä kohdehenkilölle että sen suorittajille.
Väkivaltauutiset eivät yllättäneet
Victor Carlssonia viime ajan uutiset vartijoiden ja järjestyksenvalvojien väkivallasta eivät yllättäneet.
– Joillain alan toimijoilla on asennevamma, ja joissain yrityksissä on vallalla myrkyllinen työkulttuuri. Ne ilmenevät esimerkiksi työpaikkakiusaamisena.
Carlsson muistaa, kuinka eräs vartija ihmetteli, miksi hänellä on mukanaan saranakäsiraudat.
– Ennen kuin ehdin vastata, kysyjä tokaisi ”se tarkoittaa varmaan sitä, ettei tämä kusipää osaa painia”.
Ryhmäpaine vaikuttaa Carlssonin kokemuksen mukaan etenkin nuoriin työntekijöihin.
– Pitää näyttää, että uskaltaa. Toisinaan se johtaa myös asiakkaiden ja kohdehenkilöiden provosointiin.
Ministeri asetti selvitysryhmän
Pian väkivaltatapausten tultua julkisuuteen sisäministeri Krista Mikkonen (vihr) asetti selvitysryhmän arvioimaan yksityisen turvallisuusalan ohjausta ja valvontaa sekä alalle hakeutuvien koulutusta. Toimikausi kestää toukokuun loppuun, ja sen pohjalta valmistellaan mahdolliset lakimuutokset.
Mäkinen ja Carlsson aloittaisivat turvallisuusalan siistimisen koulutuksesta ja pääsyvaatimuksista. Nyt väliaikaiseksi järjestyksenvalvojaksi pääsee 40 tunnin koulutuksella. Tosin tällöin lupa on voimassa vain neljä kuukautta, eikä henkilö saa kantaa mukanaan voimankäyttövälineitä.
Vartijan peruskoulutus kestää 120 oppituntia, ja se sisältää turvallisuusalan lainsäädäntöä, työturvallisuutta, alkusammutusta, hätäensiapua ja voimakäyttökoulutusta. Voimankäyttöä on kuusi tuntia, joista osa on varattu voimakeinojen fyysiseen harjoitteluun.
Mäkinen ja Carlsson aloittaisivat turvallisuusalan siistimisen koulutuksesta ja alan pääsyvaatimuksista.
Kun sen jälkeen suorittaa järjestyksenvalvojan kurssin (40 tuntia), voi toimia PRJV:nä. Lyhenne tarkoittaa poliisin tai Rajavartiolaitoksen avuksi asetettua järjestyksenvalvojaa. Nämä niin sanotut pora-järjestyksenvalvojat voivat työskennellä muun muassa julkisessa liikenteessä, asemilla, kauppakeskuksissa sekä sairaaloissa ja muissa terveydenhuollon yksiköissä.
Turvallisuusalan 2-3 vuotta kestävä ammattitutkinto houkuttelee vain harvoja, koska koulutus ei näy ainakaan heti tilipussissa. Lisäksi moni keikkailee vartijana tai järjestyksenvalvojana muun työn tai opintojen ohessa eikä yleensä jää turvallisuusalalle pysyvämmin.
Tästä kielii myös Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n tilasto. Sen mukaan liki kolmannes alan työntekijöistä vaihtuu vuosittain (2021–2022).
Soveltuvuustestit olisivat tarpeen
Turvallisuusalan koulutuksiin ei ole soveltuvuus- tai psykologisia testejä. Tero Mäkisen mielestä jokin seula tarvittaisiin, sillä se auttaisi karsimaan ääripäät jo alalle pyrittäessä.
Sekä vartijakortin että järjestyksenvalvojakortin voi hakea sähköisesti, joten poliisikaan ei välttämättä arvioi hakijan luonnetta tai persoonaa. Hakijan taustat kuitenkin selvitetään poliisin rekistereistä.
Koska soveltuvuustestejä ei ole, tapahtuu henkilön soveltuvuuden arviointi yleensä rekrytointivaiheessa.
– Uutta henkilöä palkatessa minulla on tapana selvittää motivaatiota, asennetta ja elämänarvoja. Pelkkien fyysisten ominaisuuksien perusteella en palkkaa ketään, Mäkinen sanoo.
Hän painottaa, että on turvallisuusalan yrityksen vastuulla puuttua ennaltaehkäisevästi vartijan tai järjestyksenvalvojan toimintaan, jos ilmenee väärinkäytöksiä tai herää epäily, ettei tämä sovellu alalle.
– En ole joutunut irtisanomaan tai purkamaan kenenkään työsuhdetta väkivaltaisuuden takia. Koeaikapurkuja on toki tehty, jos on huomattu, ettei henkilö suoriudu tehtävistä tai vaikka myöhästelee työvuoroista.
Laatu maksaa myös turva-alalla
Myös Victor Carlsson toivoo, että alalle aikovien soveltuvuutta arvioitaisiin jo koulutukseen pyrittäessä. Lisäksi hän olisi valmis korottamaan työn aloittamisen ikärajaa.
– Suomessa vartijaksi tai järjestyksenvalvojaksi pääsee täytettyään 18, Ruotsissa ikäraja on 20 vuotta.
Hän uskoo, että ylilyöneiltä voitaisiin välttyä, jos turvallisuusalan yritykset panostaisivat uusien tulokkaiden työhön perehdytykseen. Kokematon voisi työskennellä jonkin aikaa vaikka kokeneemman työparina.
Victor Carlssonin mielestä vartijoiden ja järjestyksenvalvojien alaikärajan voisi korottaa 20 ikävuoteen.
Lisäksi Carlsson toivoo, että turvallisuuspalveluja ostavat yritykset tiedostaisivat, ettei halvalla saa laatua.
– Turvallisuusalan kilpailu asiakkaista ja pienet katteet ovat johtaneet siihen, että oikaistaan kaikessa, missä voidaan.
Carlsson kertoo tosielämän esimerkin isosta kauppakeskuksesta, jossa hän teki nuorena vartijana satunnaisen työvuoron. Myös kaksi muuta vuorossa ollutta vartijaa olivat ekstraajia, joten kauppakeskus oli kaikille vieras.
– Siellä turvavalvomossa mietti, että kunpa ei sattuisi mitään. Ja jos sattuu, niin saisi edes vuoroesimiehen kiinni, jotta tietäisi, kuinka toimia.