JHL:n järjestäjät aloittivat työnsä:
Ammattiyhdistysliike palaa työpaikoille

Järjestämistyö palauttaa ay-liikkeen juurilleen eli työpaikoille, kun työyhteisöjä autetaan tarttumaan omiin ongelmiinsa. Parhaimmillaan järjestäytyneessä työyhteisössä organisaatio korjaa itse itsensä.

– Järjestäminen on ehdottomasti sellainen työmuoto, jota kaikkien liittojen tulisi tehdä. Järjestämisen avulla liitto palautetaan alkujuurilleen eli työpaikoille, jolloin myös liiton merkitys tulee jäsenille selkeämmäksi ja tärkeämmäksi, toteaa Sini Horttanainen, joka helmikuun puolivälissä aloitti yhtenä yhdeksästä JHL:n palkkaamasta järjestäjästä.

Uusien järjestäjien tarkoituksena on jalkautua kahden seuraavan vuoden aikana työpaikoille ja auttaa työntekijöitä hoitamaan oman työpaikan kysymyksiä itse. Työn sivu-
tuloksena on toivottavasti myös joukko uusia jäseniä, liittoaktiiveja sekä järjestäytyneitä työpaikkoja.

Arto Tschokkinen on työskennellyt kolme vuotta Metalli-
liitossa järjestäjänä. Tänä aikana hän on ehtinyt käydä noin 500 järjestämiskeskustelua eli ”yks-ykköstä”, kuten järjestämistyössä näitä henkilökohtaisia keskusteluja kutsutaan. Nyt edessä on vastaava urakka JHL:läisellä kentällä.

− Metalliliitossa jäsenistä 80 prosenttia oli miehiä ja 20 naisia, nyt tilanne on päinvastoin. Oletan silti, että itse työ on samanlaista. Odotan, että pääsen luomaan hyviä keskusteluja ihmisten kanssa ja parantamaan sitä kautta työpaikkojen tilanteita. Uskon, että ihmiset haluavat olla mukana vaikuttamassa oman työpaikkansa asioihin, kunhan heille tarjotaan siihen välineitä, Tschokkinen pohtii.

Paluu kansanliikkeen juurille

JHL:n järjestämiskoordinaattorin Mikko Siljanderin mukaan järjestämistyön lähtökohtana on usko kollektiivisen edunvalvonnan voimaan.

− Tähän asti yksi isoista ongelmistamme on ollut se, että jäsenet ovat odottaneet liiton työntekijöiden hoitavan kaikki työpaikkojen asiat. Olemme etääntyneet siitä, mikä liiton luonne kansanliikkeenä on ollut. Järjestämisajatus palauttaa meidät demokratian peruslähteille.

Anni Järvinen ja Arto Tschokkinen harjoittelivat yks-ykköskeskustelua ennen lähtöä kentälle jäsenten pariin.

Järjestäjän työ alkaa suunnittelusta. Hän soittaa työpaikoille, sopii tapaamisia ja käy kahdenkeskisiä keskusteluja. Keskustelujen aikana kartoitetaan työpaikan tilannetta ja etsitään sellaisia yhteisiä asioita, jotka vaivaavat isoa osaa työntekijöitä. Kun järjestäjä on kohdannut riittävän suuren joukon työntekijöitä, organisoi hän koolle niin sanotun ”me olemme liitto” eli MOL-tilaisuuden, jossa ryhdytään viemään yhteisiä asioita eteenpäin. Samalla pyritään löytämään sellaiset työpaikan johtohahmot, joiden johdolla asia hoidetaan kuntoon.

− On tärkeää muistaa, että työntekijät tekevät kaikki päätökset aina itse. Me autamme heitä nostamaan vaikeita kysymyksiä esiin ja tarjoamme välineitä vaihtoehtoisten ratkaisujen löytämiseen, mutta emme ratkaise tilannetta. Järjestämistyön tarkoituksena on opettaa jäsenet hoitamaan ongelmansa itse, koska vain siten saadaan paras ja kestävin ratkaisu, Siljander toteaa.

Jäsenet ovat liitto

Tuore järjestäjä Sanna Pihakivi kertoo tehneensä järjestämistyötä aiemmassa luottamusmiehen roolissa jo ennen kuin oli edes kuullut koko työmuodosta. Nämä kokemukset innostivat häntä hakemaan pestiä JHL:n järjestäjäksi.

− Minusta järjestämistyön lähtökohtana on se, että jäsenet ymmärtävät olevansa liitto ja että liittona he pystyvät vaikuttamaan omiin asioihinsa, Pihakivi toteaa.

− Yhdessä tekeminen työpaikoilla on kaiken avain, Arto Tschokkinen vahvistaa.

”Järjestämistyön lähtökohtana on se, että jäsenet ymmärtävät olevansa liitto ja että liittona he pystyvät vaikuttamaan omiin asioihinsa.”

Sini Horttanaisella on kolmikosta vähiten 
järjestämiskokemusta.

− Odotankin pääseväni kentälle kuulemaan, miten jäsenet voivat työpaikoillaan ja huomaavatko he omia vaikutusmahdollisuuksiaan. Julkisuudessa käydyn keskustelun valossa ihmiset näkevät usein oman asemansa työpaikoilla aika toivottomaksi ja heikoksi. Onkin hienoa päästä näyttämään, että vaikutusmahdollisuuksia on.

Myös Pihakivi lähtee innolla viemään tätä viestiä työpaikoille.

− Toivoa paremmasta on ihan varmasti. Tässä tunteekin itsensä ilosanoman viejäksi ja matkasaarnaajaksi: kyllä, teilläkin on mahdollisuus.

− Ay-liikkeen evankelistat, kuvaa myös Horttanainen.

Hän uskoo lisäksi, että järjestämistyö tulee auttamaan paitsi työpaikkojen myös yhdistysten toimintaa.

− Tämä muuttaa myös perusaktiivien ja yhdistysten työtä. Tämä on se ratkaisu, jolla niidenkin toimintaan löytyy lisää iloa ja voimaa.

Jokaisella työpaikalla parannettavaa

Minkälaisiin ongelmiin järjestäjät uskovat sitten törmäävänsä työpaikoilla?

− Jokaisella työpaikalla on varmasti jotain parannettavaa. Kyse voi olla isoista tai pienistä asioista, esimerkiksi halutaan pitää viikkopalaveri. Yleensä asiat eivät liity työehtosopimuksiin tai Suomen lakiin, vaan ne ovat pieniä juttuja ja asioita, joita ihmiset hakevat omasta työympäristöstään ja joita he haluavat parantaa. Paljolti on kyse työ-
yhteisön omien pelisääntöjen hakemisesta, Tschokkinen pohtii.

Virpi Matikainen ja Sini Horttanainen sekä yhdeksän muuta järjestäjää jalkautuvat työpaikoille auttamaan työntekijöitä.

Myöskään Sini Horttanainen ei usko, että tes-asiat tuottavat ongelmia.

− Monesti tes-asiat ovat sinänsä helppoja, koska niihin löytyy aina peruste työehtosopimuksista tai työsuojelulaista. Sen sijaan isoimmat kysymykset aiheutuvat sellaisista asioista, joihin ei ole olemassa kirjoitettuja vastauksia. Joskus asia voi tuntua ulkopuolisesta hyvinkin pieneltä, kuten esimerkiksi toisen kahvinkeittimen hankinta, mutta työyhteisölle sillä voi olla ratkaisevan suuri merkitys, hän sanoo ja jatkaa:

− Toki yksityisellä sosiaalipalvelualalla saattaa vastaan tulla paljon määräaikaisten ketjuttamista ja työvuorolista-asioita, mutta uskon, että useimmiten on kyse muista työyhteisölle tärkeistä asioista.

Sanna Pihakivi ei ole ihan yhtä optimistinen kuin Sini Horttanainen ja Arto Tschokkinen.

− Pelkään, että yksityisen työnantajan puolella ei välttämättä noudateta edes tessiä ja törmätään vielä aika rankkoihin asioihin. Lisäksi luulen, että työssäjaksaminen on yksi iso asia.

Teen itseni tarpeettomaksi

Ennen varsinaisen työn aloitusta JHL:n uudet järjestäjät saivat useiden päivien koulutuksen tehtävään.

− Harvassa työssä saa tällaista pakettia työn alkajaisiksi. Tätä perehdytystä voisi ajatella myös niin, että nyt meidät on järjestetty. Tästä on hyvä lähteä töihin, Arto Tschokkinen toteaa.

Koulutusjakson aikana on ehtinyt muodostua vahva verkosto, josta saa rankkaan työhön tukea ja uusia ideoita.

Entä milloin sitten järjestäjä voi sanoa tehneensä työnsä hyvin?

− Tämä työ on siinä mielessä harvinaista, että kun minua ei enää tarvita enkä saa kokouksissa puheenvuoroa, olen onnistunut, Tschokkinen sanoo.

Kuuntele järjestäjien mietteitä myös JHL:n Ääniä liitosta -podcastistä.