Kari Viinikka vaihtoi rakennuspölyn raittiiseen ilmaan

Kentänhoitaja Kari Viinikkaa ei yksinäinen pakertaminen häiritse. Hän on kuitenkin joutunut hyväksymään, ettei työstä tule koskaan valmista.

Kari Viinikka, 51, istuu Pietarsaaren keskuskentän lehterillä ja nauttii. Aurinko lämmittää ja alapuolella muutama pikkulapsi jahtaa nahkakuulaa. Viinikka taitaa nähdä heissä palan itseään: hän on ollut pienestä pitäen kiinnostunut urheilusta ja on myös kouluttautunut urheiluohjaajaksi.

Kun kaupungilla vapautui kentänhoitajan pesti, Viinikan ei tarvinnut harkita sen hakemista kovinkaan pitkään. Aiemmin hän työskenteli turkistarhaajana ja rakennusmiehenä sekä kunnallisella että yksityisellä puolella.

– Olin kyllästynyt hengittämään jatkuvasti pölyä, hometta ja kemikaaleja. Ulkoilmatyö houkutteli huomattavasti enemmän.

Vaikka Viinikan työnimike onkin kentänhoitaja, hänen päätehtävänsä on pitää kaupungin hiihtoladut ja vaellusreitit kunnossa. Kesäisin hän raivaa laduilta kasvillisuutta ja levittää uuden kerroksen sahanpurua ja haketta. Tehtävät hoituvat pääasiassa traktorin ja pensasraivurin avulla.

– Manuaaliset työtavat ovat liian hitaita, vaikka ne olisivat hellävaraisempia ympäristölle, Viinikka sanoo.

Muutaman kilometrin päässä Pietarsaaren keskustasta alkaa 25 kilometrin pituinen vaellusreitti, joka jatkuu Fäbodan metsiin. Viinikka varmistaa, että reitit ovat kuljettavissa ja asianmukaisesti merkittyjä. Hän tarkistaa myös, onko taukotuvilla polttopuita ja pitäisikö jotain korjata. Sen sijaan hän ei enää voi itsenäisesti vaihtaa esimerkiksi rikki mennyttä ikkunaa uuteen. Jokainen työtehtävä, joka ei kuulu perusylläpitoon, pitää hyväksyttää esimiehellä.

– Ajatuksena on varmasti vähentää tarpeettoman työn määrää ja lisätä tehokkuutta, mutta tuntuu siltä, kuin olisi käynyt päinvastoin.

Laturaportteja Facebookissa

kentänhoitaja traktorin hytissä
Kari Viinikka juoksee maratoneja ja pitää urheiluharrastustaan etuna työssään. Hän ei koskaan jätä jälkeensä hiihtolatua tai patikkareittiä, jota ei itse haluaisi käyttää.

Vielä muutama vuosi sitten vaellusreittejä ja hiihtolatuja piti kunnossa kaksi henkilöä. Nykyään Viinikka on niistä yksin vastuussa.

– Aikaa ei ole koskaan riittävästi, mutta teen mitä ehdin,  ja se saa luvan riittää. En aio antaa stressille yliotetta.

Viinikan työpäivä alkaa tavallisesti seitsemän paikkeilla. Kiireisintä on ensilumen pudottua.

– Kestää melkein päivän vetää hiihtoladut kaupungin kolmella valaistulla ladulla. Lumettomina talvina käytämme lumitykkiä, mutta se edellyttää vähintään kymmentä pakkasastetta.

Aiemmin kuntoilijat odottivat ladun olevan hiihtokuntoinen jo pari tunnin kuluessa lumisateen alkamisesta. Pettyneiden hiihtäjien määrä on kuitenkin laskenut sen jälkeen, kun Viinikka alkoi raportoida latujen kunnosta Facebookissa.

– Saan usein kiitoksia ja positiivista palautetta työstäni. Tuntuu hienolta voida omalta osaltaan vaikuttaa hiihdon säilymiseen, se on niin hieno ja monipuolinen laji.

Kari Viinikka pitää siitä, että hänen työnsä on monipuolista ja tapahtuu omalla vastuulla. Hän ei kaipaa puhekaveria tehdessään töitä, mutta arvostaa kahvitaukoja urheilukentällä muiden kentänhoitajien kanssa.

– Tapaan usein juttutuulella olevia kuntoilijoita. Kaikkien edessä ei kuitenkaan voi pysähtyä, silloin työstä ei tulisi mitään.

Piinaava epätietoisuus

Kari Viinikka on ollut kaupungin tuntipalkkaisten JHL:läisten pääluottamusmies vuodesta 2006. Hänen ay-aktiivisuutensa muuttui yhdessä yössä vaatimattomasta merkittävään.

– Olin jo pitkään toiminut työyhteisön epävirallisena puhemiehenä, joten ajattelin voivani yhtä hyvin olla sitä virallisestikin.

Aiemmin Viinikan perjantait oli korvamerkitty edunvalvontatehtäville. Kaupungin yhtiöitettyä tukipalvelunsa vuodenvaihteessa, hän on saanut hoitaa niitä muiden tehtävien ohella.

– Se on selvä askel huonompaan suuntaan, hän sanoo painokkaasti.

Aiemmin hän edusti noin sataa JHL:n jäsentä. Koska myös kuukausipalkkaiset löytyvät nykyään kunnallisen Alerte -yhtiön palkkalistoilta, työntekijöiden määrä nousi 250:een.

– En ole ehtinyt perehtyä Avaintessiin niin hyvin kuin olisin toivonut. En voi sammuttaa moottoria keskellä metsää plaratakseni kirjaa.

Avainta korvasi kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen viime helmikuussa.

– Oli helpotus saada tietää, mitä sopimusta alkaisimme noudattaa. Yhtiöittämispäätös venyi ja olimme pitkään epätietoisia työmme uusista puitteista.

Kolmesta yhdistyksestä yhteen

kuva työkaluvarastosta
Kentänhoitajan on osattava käyttää isoja ja pienempia työkaluja ja koneita, aina traktorista moottorisahaan ja pensasraivuriin.

Kun Alerte perustettiin, kaupungin ruokapalvelutyöntekijät siirtyivät cook and chill -menetelmään. Ruoka valmistetaan nykyään kahdessa keskuskeittiössä, minkä jälkeen se jäähdytetään ja lämmitetään uudestaan paikan päällä kouluissa ja palvelutaloissa.

Viinikan mukaan muutokset ovat olleet työntekijöille kova koetus.

– Ajatuksena oli, että keittiötyöt hoituisivat pienemmällä henkilöstöllä. Tähän mennessä on käynyt päinvastoin, ja Alerte on joutunut hälyttämään keittiöihin ylimääräistä apua.

Yhtiöittämisen seurauksena JHL:n Pietarsaaren yhdistykset yhdistyvät. JHL 50 ja 619 jäävät historiaan JHL yhdistys 30:n jatkaessa.

– Edunvalvontatehtävien hoitaminen helpottuu, kun energiaa ei kulu vääntämiseen siitä, keitä työntekijöitä luottamusmiesten on oikeus edustaa.

Viinikka vakuuttaa, että hänellä on edelleen hyvä yhteys työnantajan edustajiin.

– Minulla on aika matala kynnys ottaa heihin yhteyttä. Kukaan meistä ei ole ajatustenlukija eikä pysty ratkaisemaan ongelmia, joista ei ole tietoinen.