Bloggaaja ja Motiivin kolumnisti Joonas Pesonen pohtii isäksi tulemisen vaikeutta seksuaalivähemmistöjen näkökulmasta. – Teoriassa adoptio on miesparille mahdollista, mutta käytännössä hyvin hankalaa, jopa mahdotonta.
Luulin 15-vuotiaana tietäväni, miten lapsia tehdään. 15 vuotta myöhemmin huomasinkin olevani täysin ulapalla sen suhteen. Muistan, kuinka koulun seksivalistustunneilla puhuttiin teiniraskauksista ja -vanhemmista. Puhe oli niin tehokasta, että aloin miettiä perheen perustamista vasta kolmekymppisenä.
Mediasta on viime vuosien aikana voinut lukea useita uutisia syntyvyyden laskusta ja synnytystalkoista. Kun seurasin keskustelua, aloin tuntea itseni nopeasti ulkopuoliseksi. Pikkukylän kasvattina olisin ollut heti valmis talkoisiin, jos kutsu olisi käynyt. Mutta niin ei tapahtunut. Kaltaisilleni seksuaalivähemmistöihin kuuluville miehille ei ollut tarvetta.
– Tuleva lapseni, sait alkusi hakusanoilla ”kuinka saada lapsia miesten kesken?”
Kun mietin perheen perustamista nyt, 32-vuotiaana ja parisuhteessa toisen miehen kanssa, olen täysin hukassa. Playstation-sukupolvelaisena aloitan tietysti lapsentekoprojektini Googlesta. Tuleva lapseni, jos joskus luet tämän, sait alkusi hakusanoilla ”kuinka saada lapsia miesten kesken?”.
Apilaperhe, adoptio, kumppanuusvanhemmuus, sijaissynnytys, sijaisvanhemmuus… Termejä riittää, ja ne tuntuvat yhtä hämmentäviltä toimintamalleilta kuin haikaran tuoma lapsi. Vain adoptio on minulle entuudestaan tuttu, joten aloitan “lasten hankkimisen” siitä.
Teoriassa adoptio on miesparille mahdollista, mutta käytännössä hyvin hankalaa, jopa mahdotonta. Perheen ulkopuolinen adoptio tuli mahdolliseksi tasa-arvoisen avioliittolain uudistuttua 1. maaliskuuta 2017. Ensimmäiset sateenkaariperheen adoptiot Suomessa kirjattiin kuitenkin vasta huhtikuussa 2020. Näyttää siis siltä, että teoriassa voisin saada lapsen vuoden 2023 tienoilla.
– Pelkään, että kokisin jatkuvaa luopumisen pelkoa kasvattaessani “lainalasta”.
Sijaissynnyttäminen vaikuttaa itselleni oikeantuntuisimmalta ratkaisulta. Tulisi vain myydä asunto alta, jotta siihen olisi varaa, tai kokeilla idän villejä markkinoita. ASP-tilin ohella olisi pitänyt laittaa osa ylioppilasrahoista LAPSI-tilille kasvamaan korkoa ja kattamaan tuleva lapsenhankintamatka.
Kumppanuusvanhemmuus ja apilaperheet ovat oivia vaihtoehtoja, mutta meidän parisuhteessamme ne tarkoittaisivat kokonaan toisesta kodista luopumista, sillä asumme kahdessa eri maassa. Sijaisvanhemmuus on tärkeä tapa taata kaikille lapsille turvallinen koti kasvaa, mutta pelkään, että kokisin jatkuvaa luopumisen pelkoa kasvattaessani “lainalasta”. Perheen perustamisen lähtökohta olisi väliaikaisuudessa. Tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että seksuaalivähemmistöön kuuluvana perheen perustamisen lähtökohtana olisi väliaikaisuus.
Muutaman tunnin googlettelun jälkeen alan turhautua. Ehkä perheen perustaminen ja isyys eivät ole minua varten vielä vuonna 2020. Onnekseni voin aina laittaa pyörimään yhden lapsuuden ikimuistoisimmista leffoista, Juniorin, jossa Arnold Schwarzeneggerin esittämä gynekologi Alex Hesse synnyttää itse tyttölapsen maailmaan, ja toivoa luonnontieteellistä ihmettä myös omalle kohdalleni.
(Muokattu 16.6.2020. Ingressiin muutettu sanan sukupuolivähemmistöjen tilalle sana seksuaalivähemmistöjen. )