Motiivin uusi kolumnisti Mona Bling piti ennen kynsin ja hampain kiinni totutusta. Kun hän uskaltautui muuttamaan elämäänsä, hän yllättyi: muutostuulet työntävätkin elämässä eteenpäin.
Elämme maailmassa, jossa kaikki asiat alati muuttuvat. Toiset ihmiset pelkäävät kuollakseen muutosta, toiset mielellään heittäytyvät sen vietäväksi.
Itse olin ennen ihminen, jota muutos pelotti. Vannoin, että en koskaan muuta pois Helsingistä, koska ”kaikki tärkeät asiat tapahtuvat Helsingissä”. Pidin ennen kynsin hampain kiinni vanhoista ystävistäni, joiden kanssa ei enää ole näin kolmekymppisenä oikein mitään muuta yhteistä kuin yhteiset muistot. Surin pitkään, kun lehti, jolle vuosia kirjoitin ja jonka päätoimittajan paikasta vuosia haaveilin, joutui lopettamaan.
Ymmärrän siis, jos pelottaa. Myös positiiviset elämänmuutokset voivat pelottaa. Pelko on inhimillistä ja okei.
Sileä iho ei enää määritä naiseuttani
Saan leipäni nykyisin pääasiassa olemalla somevaikuttaja, ja jos jokin muuttuu koko ajan niin sosiaalinen media. Algoritmit päivittyvät, uudet somealustat trendaavat, ja kuka tietää, onko tällaista ammattia enää vuosien päästä. Muutokseen on siis pitänyt tottua.
Tottuminen on kuitenkin eri asia kuin se, että nauttisi jostain. Olen kuitenkin huomannut, että olen alkanut mieltyä muutoksen: aina kun jokin asia muuttuu, olipa se sitten odotettu tai yllättävä, siitä seuraa jotain hyvää ja parempaa. Tämän takia olen jopa alkanut tehdä muutoksia elämässäni.
Muutin viidentoista Helsingissä vietetyn vuoden jälkeen Turkuun, josta en entuudestaan tuntenut kuin muutaman ihmisen. Takana on vasta kuukausi turkulaisuutta, mutta huomaan, että Helsinkiin verrattuna hieman hitaampi elämänmeno on tehnyt hyvää minulle.
Minun ei tarvitse – varsinkaan ammatillisesti – jumiutua vain yhteen rooliin.
Päätin lopettaa ihokarvojen ajelemisen ja antaa kainalo- sekä jalkakarvojen kasvaa, koska ymmärsin, että naisellisuuteni – tai edes transtaustaisena naisena naiseuteni – ei ole kiinni siitä, onko ihoni sileä vai karvainen.
Aloin syödä aamuisin aamupalaa, vaikka en koskaan aiemmin muka ehtinyt. Yllätys, yllätys: ehdin, kun järjestän aamuuni aikaa. Aamupala onnistuu paremmin, kun järjestää sopivaa syötävää valmiiksi kaappeihin. Shokeeraavaa.
Lue lisää: Kolumnisti Joonas Pesonen: Hei hetero, näin tulet kaapista ulos!
Pitkään kytenyt haave sai siivet alleen
Olen pitänyt itseäni musiikillisesti todella lahjattomana. Päätin silti toteuttaa pitkään kyteneen haaveen alkaa tehdä rap-musiikkia. Etsin räppäreitä, joiden kanssa kirjoittaa sekä tuottajia, joiden kanssa tehdä taustoja. Kun ensimmäistä kertaa sanoin ääneen tuntemattomalle ihmiselle, että olen räppäri, sisäinen sabotoijani alkoi heti kertomaan minulle, että ei minulla ole vielä yhtään julkaistua biisiä tai keikkaa alla. Mutta mitä sitten? Voin olla ihan mitä haluan. Minun ei tarvitse – varsinkaan ammatillisesti – jumiutua vain yhteen rooliin.
Minulla onkin kaksi neuvoa: unelmoi isosti ja muuta jotain pientä elämässäsi jo tänään. Saatat yllättyä, kuinka muutoksen tuulet eivät pidättelekään sinua, vaan ne työntävät sinua elämässä eteenpäin.
Mona Bling on vaikuttaja ja kirjailija, jonka mielestä koskaan ei voi omistaa liian monta tyllihametta.