Helsinkiläinen somevaikuttaja Eve Kulmala tuulettaa luutuneita sukupuolirooleja ja ärsyttää ihan tahallaan. Sketsivideoilla hän muuntuu väliin setämieheksi, toisinaan taas tiukaksi boss ladyksi tai feministiksi. Ensi vuonna häntä voi kutsua myös kirjailijaksi.
Palkkaan vain valkoisia heteromiehiä. Tsemppiä heille! Näin laukoo somevaikuttaja Eve Kulmala, 23, tyköistuvassa minihameessa, liki kymmenen sentin koroissa ja valkoinen hammaskalusto kiiltäen. ”Boss lady” on yksi Kulmalan luomista roolihahmoista, jotka esiintyvät hänen Instagram-videoillaan.
Ironisen hymyn myötä lähtee tervehdys perussuomalaisten puheenjohtajalle Riikka Purralle. Hänen mielestään tasa-arvohömpötys on mennyt kerta kaikkiaan liian pitkälle, ja siksi Suomen miehet tulisi julistaa suojelukohteiksi.
Purralla niin kuin kaikilla muillakin on oikeus mielipiteisiinsä, mutta tilastot eivät hänen käsityksiään tue. Meillä on toki naisenemmistöinen hallitus pääministeriä myöten, mutta naisalojen palkat laahaavat edelleen miesten palkkojen perässä. Lisäksi Suomi on Euroopan väkivaltaisimpia maita naisille, ja somen vihapuheesta ja seksuaalisesta häirinnästä naissukupuoli saa enemmän kuin osansa.
– Tasa-arvon mallimaa, no joo. Ei kannata jäädä liikaa fiilistelemään tasa-arvoa.Koomikko Eve Kulmala
– Tasa-arvon mallimaa, no joo. Myönnän, että monella elämän osa-alueella on tapahtunut edistystä. Voimme antaa itsellemme pienen taputuksen olkapäälle, mutta ei kannata jäädä liikaa fiilistelemään tasa-arvoa, Kulmala sanoo.
Kulmalalla itsellään menee hyvin, ja hän tietää, miksi.
– Olen monella tapaa etuoikeutettu: valkoinen, vammaton cisnainen.
Jälkimmäinen tarkoittaa, että hän kuuluu siihen enemmistöön, joka kokee sukupuoli-identiteettinsä vastaavan hänelle syntymässä määriteltyä sukupuolta.
– Transihmisillä ei ole ihmisoikeuksia Suomessa, eikä jossain päin maata tunnisteta edes rasismin olemassaoloa. Lisäksi yksi isoista puolueistamme on avoimen rasistinen ja naisvihamielinen, hän lataa.
Setien pöhinäriihi ideoi
Tasa-arvoon ja vähemmistöjen asemaan liittyvät kysymykset ovat Kulmalalle tärkeitä. Hän ei kuitenkaan julistaudu lipunkantajaksi ja banderollien heiluttajaksi vaan pyrkii vaikuttamaan asenteisiin ennen muuta komiikan keinoin.
– Se on minulle luontaisin tapa ilmaista itseäni. Joillain on absoluuttinen sävelkorva, minä taas omaksun rytmin tosi helposti. Katson muiden tekemiä sketsejä, poimin virheitä ja ajattelen, että tuonkin voisi tehdä paremmin.
Kulmalan komiikka perustuu hänen luomiinsa karikatyyrimäisiin hahmoihin sekä ajankohtaisiin somessa ja muussa mediassa kupliviin puheenaiheisiin. Lumipallo voi lähteä vyörymään vaikka siitä, kun joku julkkismies kiroaa iltapäivälehdessä suureen ääneen, ettei Suomessa saa sanoa enää mitään.
– Ihan kivasti nämä miehet saavat mediatilaa valituksilleen.
Ratkiriemukas on myös Kulmalan sketsi setämiesten kokouksesta, jossa pohditaan otsa rypyssä, saako naisella olla kainalokarvoja. Lopputulema on, että ei saa, koska jos naisilla kasvaa karvoja väärissä paikoissa, heidän olemassaolonsa perussyy, eli seksikkyys, laskee.
Suoraan JHL:n edunvalvonnan ytimeen iskee video, jossa herrakööri pohtii, että talouden pyörät pitäisi saada pyörimään yksityistämällä jokin julkinen palvelu. Vesi? Yritetty on, ei ottanut tulta. Julkinen liikenne? On työn alla. Happi? Joo!
Happee tarvii kaikki. Nyt äkkiä joku äppi, jolla voi ostaa päivän hapen, vähän eri laatuja, premiumia tai economya. Ja Wolt voi kuljettaa kotiin. Kuka laittaa kansalaisaloitteen vireille, päättyy setien pöhinäriihi.
Sketsejä kahdeksasta neljään
Sketsivideoiden julkaisualusta on Instagram, jossa @evekulmala-tilillä on yli 22 000 seuraajaa. Hieno saavutus, sillä vasta runsas vuosi sitten hän alkoi tuottaa niitä ammattimaisesti.
– Korona oli minulle jättipotti: Kun en päässyt livekeikoille, sain olla kotona ja keskittyä videoiden tekemiseen. Olen siinä parempi kuin stand upissa.
Viime keväänä Kulmala haki ja sai starttirahaa yhden naisen tuotantoyhtiölleen Comedy Queenille. Nyt hän kirjoittaa ja kuvaa sketsejä päätyökseen, kahdeksasta neljään. Lisäksi hän esittää kaikki videoiden roolihahmot. Videot editoi Nea Leino, joka auttaa välillä myös kuvauksessa.
Motiivin haastatteluun Kulmala saapuu kahden rekvisiittakassin kera, joista löytyy niin miesten kauluspaitoja ja puvuntakkeja kuin boss ladyn tyyliin sopivat korkkarit ja minihame. Setämiehen viikset hän sutaisee naamalleen tummalla luomivärillä.
– Peruukkeja minulla on viisi.
Sketsitehtailun lisäksi Kulmala on tehnyt käsi-kirjoituksia, toiminut juontajana YleX:llä ja jorissut Kiintiökoomikot-podcasteissa yhdessä Inka Valiman kanssa.
Ensi vuonna Kulmalaa voi kutsua myös kirjailijaksi, sillä silloin ilmestyy hänen esikoisteoksensa Hauskan tytön käsikirja. Liken kustantamassa pamfletissa Kulmala kertoo, miksi tyttöys on yksi parhaista aseista patriarkaattia vastaan.
Ei törkyä, vaan tykkäyksiä
Somessa käytävä keskustelu muistuttaa toisinaan likaviemäriä. Kulmala saa videoistaan paljon palautetta, enimmäkseen kuitenkin tykkäyksiä.
– On minulle muutaman kerran sanottu, että mädätät Suomen nuorison. Tytöt kuulemma vihaavat miehiä, kun ovat katsoneet videoitani. Mitäpä siihen kuin, että voi, voi.
Kulmala on välttynyt törkypalautteelta todennäköisesti siksi, että hän ei avaudu videoillaan mistään kovin henkilökohtaisesta.
– Minuun on hankala tarttua, koska en ole videolla omana itsenä vaan esitän jotain hahmoa.
Lisäksi Kulmalan instaseuraajat ovat 90-prosenttisesti naisia, iältään 24–35-vuotiaita ja Helsingistä. Siis koko lailla samasta muotista kuin koomikko itse.
Katso videolta, mitä tilanteita Eve Kulmala jännittää – varsinkin selvin päin!
Somevaikuttajan iso vastuu
Jos videoilla mielii lyödä rahoiksi, pitäisi lämmitellä suhteita yrityksiin ja kaupallisiin yhteistyökumppaneihin.
– En osaa mennä kameran eteen ja sanoa, että testaan tässä nyt uutta kynsilakkaa ja hyvältä tuntuu. Siksi videoiden tulovirta on aika vähäinen.
Entä sitten somevaikuttajan vastuu? Sen Kulmala ottaa vakavissaan.
Mikään aihe ei ole hänen mielestään niin pyhä tai paha, ettei sitä voisi sketseissä käsitellä – tosin raiskaus on siinä rajalla.
– En käyttäisi sketseissä n-sanaa tai maalaisi itselleni blackfacea.Eve Kulmala
– En myöskään käyttäisi sketseissä n-sanaa tai maalaisi itselleni blackfacea. Lisäksi olen tarkka siitä, kenet saatan naurunalaiseksi.
Paria stand up -keikoilla esittämäänsä keho-positiivisuusvitsiä ja melko viatonta homoläppää hän katuu, eikä esittäisi niitä enää.
– Pieru- ja pippelihuumori ei ole ominta alaani, mutta niistäkin voi vitsailla joko hyvin tai huonosti.
Stand upin karu koulu
Kulmala on opiskellut komiikkaa ja stand upia HEO-kansanopistossa. Lisäksi hän on näytellyt nuoresta pitäen harrastajateatterissa Keravalla.
Kerran Kulmala pyrki myös Teatterikorkeakoulun näyttelijätyön linjalle mutta ei sure karsiutumistaan.
– En oikein uskaltaisi tehdä draamaa, koska se on sellaista omien haavojen auki repimistä. Komediaintoisuuteni lähti harrastajateatterista, ja käsi-kirjoittaminen ja sketsien tekeminen kiinnostavat enemmän.
Tärkeinä esikuvinaan hän pitää, yllätys yllätys, naiskoomikkoja, kuten Jenni Poikelusta.
– Hän on ultimaattisesti hauskin ihminen ikinä. Näin hänet kerran Ylen käytävällä ja sanoin ujosti hei, ja hän vastasi hei, ja se oli kaikista kiusallisin tilanne.
Myös Ylen Kätevä emäntä ja Siskonpeti naurattivat ja naurattavat edelleen.
Stand up -lavoille Kulmala ei kaipaa, vaikka esiintyjän ura lähtikin nousuun elävän yleisön edestä.
– Stand up on aika raaka komediakoulu. Jos kukaan ei naura vitsille, olet mokannut ja kaikki tietävät sen, hän sanoo.
Lisäksi stand upin perinne on kovin miehinen, ja naisilla on melkoinen sarka kynnettävänä, jotta heihin suhtauduttaisiin tasaveroisesti.
– Mikäli vielä nousen lavalle, en tee sitä heittääkseni kevyttä läppää vaan esittääkseni hyvin suunnitellun ja harjoitellun kokonaisuuden.
Baarityö opetti elämää
Vielä muutama vuosi sitten kukaan ei ollut kuullutkaan someinfluenssereista. Nykyään heitä sikiää kuin sieniä sateella, vaikka etenkin vanhemmalla polvella on vaikeuksia hahmottaa, mistä oikein on kyse.
Myös Kulmalalle on muutaman kerran sanottu, että ”hanki tyttö oikea ammatti”.
– Työskentelin kolme vuotta baarimikkona. Aloitin jo lukioaikana.
Drinkkien sekoittelu kävi työstä, ja samalla sai kuulla koko joukon rasvaisia ja seksistisiä vitsejä. Siis oivallinen paikka oppia elämää ja tarkkailla sukupuolirooleja ja parisuhdeleikkejä.
– Siinä, mitä yökerhossa tapahtuu pilkun jälkeen, on jotain kaunista. Ihan oma hienoutensa, hän kehrää.
Niinpä. Ihmisen ikävä toisen luo.