Monen luottamusmiehen työaika kuluu nykyään enimmäkseen etäkokouksissa. Myös yhteydenpito jäseniin hoituu koronan takia useimmiten puhelimella tai muulla etäyhteydellä. Miten edunvalvonta onnistuu etänä? Entä korvaako etäyhteys jäsenten kohtaamisen kasvotusten?
Katri Klingberg toimii JHL:läisten pääluottamusmiehenä Ruokavirastossa Helsingissä. Noin kolmannes työajasta kuluu luottamustehtävän hoitoon ja loput kehittämisasiantuntijan tehtäviin.
– Ennen koronaa tein etätöitä keskimäärin yhtenä päivänä viikossa, maaliskuussa siirryin kokonaan etätyöhön, hän kertoo.
Niin työ- kuin luottamustehtävien hoito sujuu Klingbergin mukaan pääsääntöisesti hyvin myös etäyhteyksillä, mutta työkavereiden kohtaamista kasvotusten hän kaipaa.
– Harmittaa, ettei näe toisten ilmeitä, eleitä ja reagointia omiin ja muiden puheenvuoroihin.
– Aiemmin moni asia hoitui helposti, kun kollegoihin tai esimiehiin törmäsi työpaikan käytävillä. Oli helppo ottaa asia puheeksi, mutta nyt se vaatii erikseen ryhtymistä. Kynnys on korkeampi, koska kaikkien kalenterit ovat täynnä etäkokouksia.
Viraston etäkokoukset joudutaan pitämään ilman videokuvaa. Tämä johtuu siitä, että yhteydet pätkivät, jos verkossa on samanaikaisesti tuhansia valtion etätyöntekijöitä kokoustamassa.
– Tuttujen kanssa kokoustaminen ilman kuvaa sujuu vielä joten kuten, mutta tuntemattomien kanssa on vaikeampaa. Harmittaa, ettei näe toisen ilmeitä, eleitä ja reagointia omiin ja toisten puheenvuoroihin.
Vuoropuhelu muuttui saneluksi
Samaa sanoo varhaiskasvatuksen ja kunnallisten perhepäivähoitajien luottamusmies Maarit Nyman Oulusta. Hän työskentelee perjantaisin päiväkodissa lastenhoitajana ja hoitaa muut päivät luottamustointaan.
– Etäkokouksissa myös väärinymmärrysten määrä kasvaa. Yksi sanoo jotain, jonka toiset tulkitsevat tylymmäksi kuin sanoja on ehkä tarkoittanut.
– Neuvottelukuttuuri muuttui koronan myötä kovemmaksi.
Nymanin mielestä paikallinen neuvottelukulttuuri ja yhteistoiminta ovat etäkokousten myötä muuttuneet kovemmiksi.
– Kun ei ole osapuolten fyysisiä tapaamisia, jossa vaihtaa ajatuksia, työnantaja valmistelee asiat omassa porukassa ja tuo ne sitten neuvottelupöytään valmiina. Yhteistoiminnasta on tullut enemmän sanelua kuin vuoropuhelua, hän sanoo.
Oulussa tilanne kärjistyi erityisesti syys-lokakuussa, kun kaupunki ajoi läpi ruoka- ja puhtauspalveluiden ulkoistuksen. Työntekijäpuoli koki vaikutusmahdollisuutensa vähäisiksi työnantajan sanellessa päätökset.
Ensimmiset yt:t etänä
Myös työ- ja elinkeinotoimistojen (te-toimisto) valtakunnallinen pääluottamusmies Jukka Sevon myöntää, että etäyhteydet tuovat lisähaastetta päivittäiseen työhön ja edunvalvontaan.
– Vuorovaikutus jää ohuemmaksi, kun siitä puuttuu sanaton viestintä. Kuva toki auttaa, mutta ei se korvaa kasvokkain kohtaamista.
Isolla joukolla kokoustettaessa ei aina ole edes livekuvaa tukemassa, sillä etenkin keväällä valtion nettikaistat kuormittuivat liikaa.
– Nyt teknisistä ongelmista on suureksi osaksi päästy, yhteydet toimivat ja ihmiset ovat oppineet käyttämään välineitä.
Heti koronaepidemian aluksi Sevonia ja muita henkilöstönedustajia ja työantajaa työllistivät koronasta johtuvista varotoimista ja työturvallisuudesta huolehtiminen sekä etätyökäytäntöjen ja -pelisääntöjen hiominen.
– Viime kuukaudet on valmisteltu ensi vuoden alun organisaatiouudistusta, jolloin kunnat ottavat vastuuta työllisyyspalveluiden tarjoamisesta. Osa te-toimistojen työntekijöistä siirtyy kunnallisen työnjohdon alle. Ensimmäistä kertaa parikymmenvuotisella luottamusmiesurallani käyn yt-neuvotteluja etänä, hän kertoo.
Omalla työpaikallaan Varsinais-Suomen te-toimistossa Sevon on käynyt viime maaliskuun jälkeen kolme kertaa.
Puhelin ei korvaa tapaamisia
Entä miten luottamusmiehet pitävät yhteyttä jäseniin? Etäyhteyksillä tietysti, useimmiten puhelimitse, Skypellä tai Teamsilla.
Te-toimistoja on kaikkiaan 15 eri puolilla Suomea. Aiemmin Jukka Sevon pyrki mahdollisuuksien mukaan käymään niissä tapaamassa jäseniä ja hoitamassa näiden asioita.
Jäsentilaisuuksissa on koronan mittainen tauko.
– Nyt kaikki tapahtuu etänä, jopa JHL:n henkilöstöyhdistyksen vuosikokous, hän sanoo.
Ruokavirasto sijaitsee Helsingin Viikissä, mutta virastolla on sivutoimipiste Kuopiossa. Myös pääluottamusmies Katri Klingbergillä oli tapana käydä ainakin kerran vuodessa tapaamassa jäseniä Kuopiossa, mutta nyt vierailuissa on koronan mittainen tauko.
– Henkilökohtaisten kontaktien sijaan lähetämme tavallista enemmän jäsenkirjeitä ja pidämme säännöllisesti ajankohtaisinfoja jäsenille Skypen välityksellä. Niihin on osallistuttu hyvin, jopa aktiivisemmin kuin aikaisemmin.
Ruokavirastossa on parhaillaan käynnissä palkkausjärjestelmän uudistus, ja Klingberg uskoo sen lisänneen jäsenten kiinnostusta osallistua etäinfoihin.
Työpaikkakäynnit ja normitapaamiset JHL:läisten lastenhoitajien ja perhepäivähoitajien kanssa ovat jääneet myös Maarit Nymanilta.
– Aiemmin pidimme jäseniltoja SAK:n tiloissa, mutta korona-aikana joukkotapaamisia ei ole ollut lainkaan.
Nyman kertoo saavansa viestiä kentältä, että tieto ei kulje ja työntekijät kokevat jääneensä yksin, sillä puhelut ja muut etäyhteydet eivät korvaa tapaamisia.
Myös työkykyneuvottelut etänä
Ennen koronaa oli itsestään selvää, että luottamusmies on työntekijän tukena ja fyysisesti paikalla, jos työntekijää uhkaa varoitus tai hänellä on vakava erimielisyys työnantajan kanssa. Enää luottamusmiehen läsnäolo ei ole itsestään selvää.
– Pääsääntöisesti nekin tilanteet joudutaan hoitamaan etänä, mutta poikkeuksia toki on, kertoo Sevon.
Maarit Nyman pyrkii olemaan itse läsnä, jos se vain on mahdollista.
– Korona-aikana olen ollut muutaman kerran fyysisesti paikalla työntekijän tukena selvittämässä hänen tilannettaan työpaikalla.
Kun hätä on suuri, ei luottamusmies olekaan rinnalla vaan etänä.
Näillä käynneillä Nyman kertoo huomanneensa niin esimiesten kuin työntekijöiden väsymisen, sillä korona on tuonut paljon lisätyötä ja huolta päiväkotien arkeen.
– Tulee puolin ja toisin pirskahduksia ja ylilyöntejä, kun poikkeusolot ovat kestäneet niin kauan, hän sanoo.
Myös työntekijän terveyttä ja työkykyä koskevat kolmikantaneuvottelut työnantajan, työterveyshuollon ja työntekijän ja hänen luottamusmiehensä kesken joudutaan pitämään nykyään etäyhteydellä.
– Koska kyse voi olla yksittäisen ihmisen kannalta isoista asioista, toivomme mahdollisimman pikaista paluuta entiseen, jotta asiat voidaan hoitaa kasvotusten neuvotellen, JHL:n luottamusmieskolmikko sanoo.
Etätyö tuli jäädäkseen
Klingberg uskoo, ettei työelämässä ole paluuta entiseen, vaikka koronan aiheuttama uhka rokotusten myötä häviäisikin.
– Etätyö on tullut jäädäkseen. Ihanne olisi, että myös sellaisissa tehtävissä, joihin etätyön ei aiemmin ajateltu sopivan, työntekijä voisi työskennellä ajoittain etänä ja lopun ajan työpaikalla.
Esimerkkinä Klingberg mainitsee laboratoriotyön.
– Osa siitä on kokeita ja testausta laboratoriossa, mutta työhön sisältyy myös paljon kirjallisia tehtäviä, jotka voi tehdä paikasta riippumatta, hän sanoo.
Etätyössä on puolensa, ne hyvät ja huonot.
Jukka Sevonin mielestä etätyön hyötyihin kuuluu se, että aikaa säästyy, kun paikasta toiseen siirtyminen ja moni muu ”turha” asia ovat karsiutuneet pois työpäivästä.
– Toisaalta sen turhan pois jäänti voi olla myös huono asia. Yhteinen kahvittelu ja työhön kuuluva satunnainen vuorovaikutus ovat tärkeitä jaksamisen kannalta. Videokokoukset kun eivät synny sattumalta.
Miten etäilijät oikeasti voivat?
Ihan viime aikoina Sevon sanoo pysähtyneensä miettimään, miten kotona yli puoli vuotta puurtaneet työntekijät oikeasti voivat.
– Joillekin etätyö sopii mainiosti, ja monilla on siitä kokemuksia jo ennen koronaa, mutta joitakin se voi ahdistaa. Tähän pitäisi kiinnittää enemmän huomiota, hän sanoo.
Maarit Nyman suuntaa katseen jo koronan jälkeiseen aikaan, jolloin palataan takaisin työpaikoille.
– Työyhteisö kehittyy koko ajan: Väliin menee hyvin ja väliin kuuluu rotinaa. Puolen vuoden tai vuoden kestävän etätyön aikana työkaverit ehtivät erkaantua toisistaan.
Kun korona joskus väistyy, ei hänen mielestään voida palata siihen, mistä lähdettiin vaan on otettava aikaa ja alettava rakentaa yhdessä ”uutta normaalia”.